Legenda lentää - Jussi Oksanen. (Kuva: Whitelines.com)Kiinnostaisiko cruisailla erittäin harvinaisilla, räätälöidyillä lumilaudoilla? Nyt se on mahdollista Kuinoma-lainauspalvelun kautta. Suomalaiset lumilautailuammattilaiset Jarkko-Juhani Henttonen ja Jussi Oksanen antavat lumilautojaan Kuinoman välityksellä harrastajien vuokrattaviksi. Vuokraamisesta saatavat voitot lahjoitetaan suomalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle Mano a manolle.

Lautoja pääsee tutkailemaan täällä.

"Tavaroiden vuokraamiseen ja lainaamiseen liittyy ennakkoluuloja. Jarkko-Juhani Henttosen ja Jussi Oksasen esimerkki auttaa monia arvioimaan omaa kulutuskäyttäytymistään ja suhtautumistaan asiaan. Kuinoman yhteisön jäsenet ovat kiitollisia heille hyvien tavaroiden jakamisesta", sanoo Kuinoman perustaja Markku Jussila tiedotteessa.

"Lumilautailu on minulle todella merkittävä asia. Koen suorastaan velvollisuudekseni lainata lautojani eteenpäin, jotta muutkin pääsevät helposti käsiksi niihin fiiliksiin, joita lautailu tarjoaa", kertoo Jarkko-Juhani Henttonen.

"Lumilautani antaminen muiden vuokrattavaksi kuulosti erittäin hyvältä idealta. Pystymme näin antamaan takaisin sitä hyvää, mitä olemme itse lumilautailun ammattilaisina saaneet", toteaa Yhdysvalloissa asuva Jussi Oksanen.

(Kirkkonummella syntyneen Oksasen webbisivut ovat muuten tsekkaamisen arvoiset...)

Jarkko-Juhani Henttonen on suomalaisen vapaalaskun ja extreme-lumilautailun edelläkävijä. 38-vuotias Henttonen on muun muassa sijoittunut alan arvostetuimmassa kilpailussa, Verbier Xtremessä, toiseksi, laskenut Alaskassa 6194 m korkean Mount McKinleyn Messner-kurun toisena lumilautailijana maailmassa ja Chamonix´ssa >>

Suomen ympäristökeskuksen ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston Optikassi-selvitys on tuottanut yllättäviä tuloksia. Ruokakauppojen kassoilla myynnissä olevien ostoskassien kassimateriaalien kasvihuonekaasupäästöjä vertailtaessa pahimmaksi saastuttajaksi tuli biohajoava kassi. Yhtä yllättävää on se, että ympäristölle ystävällisin kassi on kauppojen perusmuovipussi. Tämä siksi, että kassin valmistuksessa on käytetty yli puolet kierrätettyä muovia. Tästä on merkintä kassin pohjassa.

Kokonaisuutena paras kauppakassi on kuitenkin tekokuituinen kestokassi, mutta niitä harvoin myydään päivittäistavarakauppojen kassoilla. Aiemmista tuloksista poiketen puuvillainen kestokassi ei ole paras kauppakassi, sillä puuvillan valmistuksessa tarvitaan paljon energiaa ja kasteluvettä, joiden tuotannossa aiheutuu runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä. Kolmanneksi parhaana tekokuituisen kestokassin ja perusmuovipussin jälkeen tulee paperikassi, neljäntenä puuvillakassi ja viimeisenä biohajoava kassi.

Biohajoava ostoskassi todettiin huonoimmaksi vaihtoehdoksi, koska siihen lisätään lujuuden parantamiseksi fossiilisia seosaineita, joiden biohajoaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta, kun pusseja kompostoidaan tai viedään kaatopaikalle. Biojätepusseissa ei kuitenkaan ole samaa ongelmaa.

Kai näihin tuloksiin sitten on uskottava, ja vapautettava itsensä ajoittaisesta perusmuovipussin käytöstä aiheutuvasta mielipahasta. Niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin.

Lähde: Finfood Uutiset

Testivoittajassa tarkenee. (Kuva: Haglöfs)Retki-lehden tämän vuoden ykkösnumero on onnistunut paketti. Parasta antia edustavat testit ja vertailut. Lehti panee järjestykseen talvimakuupussit ja esittelee matkailijan kantolaitteita pyörällisistä lentolaukuista reissureppuihin. Myös suksien vaellussiteista on kiinnostavaa asiaa.

Makaritestin voiton - neljällä nuotiolla viidestä - vei Haglöfs Goga Pro 12. Itse olisin ehkä valinnut talvireissuille, etenkin vuorille, Marmotin Col Eq -mallin. Marmotin symppaaminen johtuu käyttökokemuksista: merkin untuvapussit sopivat kukkakeppiraameilleni paremmin kuin monet muut, ja niiden paino-lämpimyyssuhde on ollut erinomainen.

Muita testattuja pusseja olivat Fjällräven Kamas M 20, Freel Life Alpinist, Haglöfs Zensor Pro 11, Halti Airlite 2000 Std, Joutsen 2000 EXT, Rab Expedition 1100, Sir Joseph Looping 1200, The North Face Dark Star ja Inferno sekä Vauden naisille tarkoitettu Ice Wall Expedition 200.

Retken päätoimittaja Matti Lamminpää siirtyy hommiin Espoon Nuuksiokeskukseen, joten posti on vapaana. Ei muuta kuin hakemuksia vetämään?

Retki-lehti kuuluu suomalaisen Outdoor Median talliin. Vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson on yrityksen hallituksen puheenjohtaja. Outdoor Media osti hiljattain Skimbaaja-lehden.

Näin juhannuksen alla on tullut harrastettua sellaista harvinaista touhua kuin suursiivousta joka tuntuu enemmänkin löytöretkeltä jatkuvine ihmettelyineen: "mikä tämä on?" ja "ai tännekö mä sen olen laittanut..".

Erilaisia aikakauslehtiäkin on kertynyt kilo- ja metrikaupalla... taitaapa mm. Image-lehdenkin historiastakin puuttua vain yksi, ensimmäinen numero ;)

Aikaisemmin tuli kertyneitä lehtiä myytyä kerran, kaksi vuodessa kirpputoreilla muutaman kymmenen pennin, myöhemmin 5-10 sentin hintaan kappale. Mutta nyt olisi halu päästä eroon kertyneistä lehdistä huomattavasti tehokkaammin eikä hyviä, käyttökelpoisia ja monin paikoin vielä sisällöltään jopa ajankohtaisia lehtiä viitsisi paperinkeräykseenkään raijata.

Eli, onko olemassa kirjastoja tai muita tahoja, jotka ottavat kilokaupalla hyvässä kunnossa olevaan paperitavaraa vastaan, jonne voisi kuskata ison kasan lehtiä ja näin saisi ne uudelleen kiertoon, vähintään lukuun ellei jopa omaksi jakoon? 

Vuorilla tarvitaan molempia, oikeat kamat ja tietämystä. (Kuva: A.K.)Suomen vanhin kiipeilyn erikoisliike, helsinkiläinen Mountainshop, muutti hiljattain. Uusi osoite on Hämeentie 40. Mountainshopista löytyy paitsi välineitä kiipeilijöille, laskijoille ja leijahiihtäjille, myös rutkasti tietämystä.

Leo Määttälä tiskin takana on suomalaisen kiipeilyn merkkimiehiä ja kävelevä tietopankki. Posiolta kotoisin oleva Määttälä esimerkiksi hoksasi aikoinaan Korouoman rotkolaakson jääkiipeilymahdollisuudet. Mies kiipesi monen putouksen ensinousun.

Kotimaan lisäksi Määttälä tuntee erittäin hyvin Lyngenin alueen Norjassa. Lyngen on paratiisi sekä alppi- että jääkiipeilystä kiinnostuneille ja laskijoille. Viime vuosina Määttälä on itse keskittynyt talvikiipeilyn sijasta varjoliitämiseen lämpimissä paikoissa.

Mountainshopin verkkosivuilla on tietoa kiipeilypaikoista Hangosta Utsjoelle (Kiipeilypaikat-linkki) sekä valikoima vuoristovaeltajia ja kiipeilijöitä kiinnostavia linkkejä niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

Muita kiipeilykauppoja pääkapunkiseudulla ovat Camu Kampissa ja Free Heels Lauttasaaressa. 

Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa järjestetään 3.-4.5.2008 kaikille avoin viikonlopputapahtuma Kierrätystehdas. Tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden kierrättää käyttökelpoiset, mutta tarpeettomiksi jääneet vaatteet, astiat, lelut, kirjat, harrastevälineet ja pienet huonekalut.

Kierrätystehtaan tarkoituksena on tutustuttaa kävijät uusiokäytön mahdollisuuksiin, laittaa tavarat hyötykäyttöön ja pienentää kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää. Lisää tietoa löytyy Kierrätystehtaan sivuilta.

Amazon.com on tuonut markkinoille sähköisen kirjojen lukulaitteen, Kindlen. Se ei ole ensimmäinen laatuaan, mutta toimii aiemmista versioista poiketen ilman johtoja ja tietokonetta. Mitä tapahtuu lukemisen kokemukselle, jos sivua ei voi enää kääntää, tai kun kirjan etenemistä kohti loppua ei voi käsin tunnustella?

Muistan jonkun tutun paasanneen taannoin, että kirjojen aika on ohi ja kohta jokainen lukee kirjansa näytöltä. Vastustan. Haluan pidellä kirjaa kädessäni, taitella sivunkulmia, kirjoittaa marginaaleihin ja alleviivata lauseita. Kirja on minulle muutakin kuin lukukokemus. Se on konkreettinen esine, jota voi haistella, tunnustella ja katsoa. Avatessani kirjan sukellan toiseen todellisuuteen. Kirjoittajan luoma maailma tulee eläväksi pääni sisällä. Lukiessani kuulen kirjailijan äänen, ja voin kuvitella jonnekin lähistölle hänen hahmonsa. Parhaimmillaan kirja tuntuu lahjalta, jonka sen kirjoittaja on minulle antanut.

Tätä kokemusta vahvistaa se, että kirja on kädessä pideltävä esine, ei näytöllä vilisevä merkkijono. En halua lisää loppuun kuluvia akkuja tai sähköisenä väriseviä näyttöjä. Haluan edelleen sellaisenaan lukuvalmiin kirjan, jota voin kuljettaa mukanani ilman pelkoa sen muuttumisesta käyttökelvottomaksi. Haluan kirjan, jonka voin halutessani laskea käsistäni kesken lukemisen, asettaa hyllyyn ja >>

Jouluun liittyvää kulutusjuhlaa voi viettää myös reilusti. Yksi tapa on ostaa joululahjat, -koristeet ja -kahvit liikkeestä, joka on sitoutunut reilun kaupan ehtoihin. Yksi sellainen on Kolmannella linjalla Helsingissä sijaitseva Planet Fair Trade, joka rikkoo ennakkoluuloja ankeista reilun kaupan tuotteista. Liikkeen valikoimista löytyy niin ramotennareita, jalkapalloja, koruja kuin tyylikkäitä t-paitojakin. Jälkimmäisiä tehdään muun muassa Palestiinassa, jossa tuotannosta vastaavat sodan runteleman alueen paikalliset asukkaat. Joululahjan mukana voit siis ostaa palan hyvää omaatuntoa.

Joulukuusesta on paljon vaivaa. Sellainen on vaikea saada pieneen kaupunkiasuntoon, se pudottelee neulasia ja loppiaisen jälkeinen kuusenpoisto-operaatio vasta hermoja vaatiikin. Paloitellako muovisäkkeihin vai tiputtaako pimeän turvin alas parvekkeelta? Muovikuusi taas on monelle liian kitchiä.

Nyt on keksitty ratkaisu: monivuotinen paperijoulukuusi. Teollisen muotoilijan Tuija Asta Järvenpään kuusta myydään rullana. Paperille mustesuihkutulostimella painetun kuusen voi taideteoksen tapaan nostaa seinälle ja ottaa uudelleen käyttöön seuraavina jouluina. Helppoa, ekologista, kätevää - ja valitettavasti myös kallista. Hintaa kuuselle kertyy 224 euroa.

Idea on kuitenkin mainio. Kukahan keksii ensimmäisenä työstää tästä halpisversion?