TromssaNorjan kevät on upea. Pohjoisessa, Tromssan kulmilla, on tiputellut tuhdisti lunta ja tuullut täällä viettämistämme kuudesta päivästä viitenä. Tänä vuonna vuorilla ja tuntureilla riittää laskettavaa pitkälle toukokuuhun, jollei kesäkuuhunkin. Joten ei hätää, talvi jatkuu vielä!

Juha Laineen kuvassa tallustelee vapaalaskija ja vuoristo-opas Mika Salovaara. Foto napattiin 29. huhtikuuta Tromsö Campingillä, hetki ennen vuorille lähtemistä.

Ensi kaudella Pyhän huipulle heilahdetaan neljässä minuutissa.Huhut Polar-rinteen hississä osoittautuivat todeksi. Tuoreen tiedon mukaan Pyhän alueelle upotetaan kahdeksan miljoonan euron investoinnit. Summalla halutaan puskea Pyhä isojen suomalaisten hiihtokeskusten, Rukan, Levin ja Ylläksen sarjaan. Rinteiden asiakasmäärät halutaan tuplata viidessä vuodessa.

Investointiuutinen otetaan täällä Pyhällä vastaan ristiriitaisin tuntein. Uneliaaseen tunturiin kaivataan elämää, mutta juuri rauhallisuuden lumoamat kävijät pohtivat, ollaanko Pyhästä tekemässä toista Leviä, "tunturiin hinattua ruotsinlauttaa". Tuskin. Investointiuutisen yhteydessä kerrotaan, että kelpo offareistaan tunnettu Pyhä pysyy jatkossakin aktiivilaskijan paikkana.

Yksi uudistuksista on kuuden henkilön tuolihissi. Osa nykyisistä hisseistä onkin elinkaarensa ehtoopuolella. PyhäExpressiksi ristitty uutuus kiidättää skimbaajat Pyhän toppiin tuulikuomun suojassa puolet nykyistä nopeammin, neljässä minuutissa. Hissin pituus on 1100 metriä ja korkeusero 280 metriä. PyhäExpressillä pääsee viidelle eri rinteelle, joihin lukeutuu myös uusi FIS-rinne, joka valmistuu tulevana kesänä. Se täyttää kansainväliset pujottelu- ja suurpujottelumitat.

Jos suunnitelmat toteutuvat, mättö jatkuu Pyhällä myös kesällä 2011. Silloin vuorossa on kauan arvottu hotellin laajennus.

"Tällaisia lumiolosuhteita Pyhällä ei ole ollut miesmuistiin!", on hihkunut yksi jos toinenkin laskija viime päivinä.

Se, että rinteet ovat priimakunnossa ei ole uutinen, siitä keskuksen maineikkaat lumikissakuskit pitävät huolta. Mutta se, että Pyhän alueen metsät ovat pullollaan ihanan pehmeää ja kurveissa kauniisti pölähtelevää "Lappi-pyydaa", on.

Harmikseni en ole päässyt vielä puuteriorgioihin mukaan. Husky-farmilla hommia on riittänyt enemmän kuin kylliksi. Sukset on sentään juuri huollettu täyteen iskuun. Nyt vaan peukut pystyyn, että seuraavalle vapaapäivälle sattuu hyvät laskukelit.

KUVA: Face shot! Mika Salovaara haukkaa Pyhän puuteria. Kameran takana Juha Laine.

Kuva: Jääputouksia tutkailemassa. (M. Siivola)Mondon 1/2010-numerossa jääkiipeillään ja kuunnellaan päät kallellaan hiljaisuutta parin aukeaman verran. Posion Korouomaan sijoittuvan jutun valokuvat otti Markus Siivola, tekstin raapusti allekirjoittanut.

Samassa numerossa liikutaan myös muun muassa Malediiveilla, Keniassa, Egyptissä ja Italiassa.

Kyseinen numero matkamessuliitteineen näytti olevan irtonumeroerikoistarjouksessa 5,95 euroa.

Koiria kutsumustyössä. (Kuva: pyhaholidays.fi)Pakkasin elämäni ja muutin joulukuun alussa Lappiin, talveksi. Asetuin Pyhäjärvelle, Pyhätunturin kainaloon, Kemijärven ja Sodankylän väliin. Pyhä-Luoston kansallispuiston portit ovat muutaman hiihtokilometrin päässä.

Työskentelen Luoston suunnalla sijaitsevalla Arctic Husky Farmilla koiravaljakko-oppaana. Luppoaikoina kirjoitan, ehkä valokuvaankin, fiilistelen Lapin meininkiä ja etenkin harrastan: laskettelua, jääkiipeilyä ja umpihankihiihtoa. Uskonpa ehtiväni myös lumikenkäilemään ja ratsastamaan.

Päivittelen eloa ja kuulumisia tähän Happinarkki-blogiin. Tunturikuulumisten rinnalla kirjoittanen vanhaan malliin outdoor- ja ympäristöasioista.
Englanninkielistä Oxygenjunkie-blogianikin herättelen henkiin.

Kysymykset, kommentit ja toiveet bloggausten aiheiksi ovat entiseen malliin tervetulleita.

Viikko sitten nain turbaanin, jolla oli pituutta 200 metria ja painoakin metallikoristeiden kanssa kuulemma parikymmenta kiloa. Virityksella ylpeillyt yksisilmainen herra kertoi, kuinka joka aamu turbaanin laittamiseen hurahtaa kaksi ja puoli tuntia. Onneksi miehen "pyjamaturbaani" - joka paassa han selitti nukkuvansa - on vain 35-metrinen.

Amritsarin Kultainen temppeli, turbaaniensa alla hautuvissa pitkissa hiuksissa voimaansa kantavien sikhien paakallonpaikka, oli muutenkin taynna aarimmaisyyksia. Sikhien pyha kirja, Sri Guru Granth Sahib, on niin pyha etta se peitellaan omaan ilmastoidussa makuuhuoneessa olevaan sankyynsa nukkumaan joka ilta. Kultaisessa temppelissa - joka on aivan kasittamattoman puhdas, vessatkin kuin lansimaisella lentokentalla - asuminen ja ruokailu ovat kaikille ilmaisia, uskonnosta tai kastista riippumatta. Temppelin keittio on maailman suurin. Kiireisena viikonloppuna se ruokkii 6000 ihmista tunnissa, kellon ympari. Padat, joissa hernesoppaa muistuttavaa maukasta linsseista haudutettua dalia keitetaan, ovat 2800 litran vetoisia ja chapattikone puskee 8000 leipaa tunnissa (loput leivat tehdaan kasin). Kaikki tama tapahtuu vapaaehtoisten voimin, silla oppaamme mukaan tarkeinta sikhilaisyydessa on "jakaminen".

Kaksi temppelialueella turbaani paassa hilluen vietettya paivaa olivat unohtumaton kokemus. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat sydamellisen ystavallisia, jopa riesaksi >>

"Teidan olisi pitanyt haastatella minua asken, kun olin henkien vallassa. Nyt minulla on jo kiire", totesi Dalai Laman siunaama shamaani-oraakkeli riisuttuaan rituaalikostuuminsa. Niinpa niin - olimme saaneet todistaa eukon pieksevan pahoja henkia ulos paikallisesta kolmikymppisesta neitosesta raipan ja miekan avulla, mutta mieleenkaan ei juolahtanut, etta oraakkelin sijasta olisi ollut mahdollista haastatella hanet vallanneita tiibetilaisia henkia.

Pohjois-Intian Ladakhissa, Himalajan vuorten sylissa uinuvassa "Pikku-Tiibetissa", riitti parin viikon aikana muutakin kummasteltavaa. Karuille vuorennyppyloille rakennettujen tiibetinbuddhalaisten luostareiden seinilta ilkikurisesti irvistelevat luurankohahmot, maalaistalojen ylakerroksien lattioissa ammottavat pohjattomat vessanreiat lapioineen, aamiaiskananmunien keittaminen Indusjoen kuumissa lahteissa, ja moottoripyoraretki Mongolian maisemia muistuttavalle Tsomoriri-jarvelle sailyvat mielessa viela pitkaan.

Parasta Ladakhissa olivat kuitenkin sen vieraanvaraiset asukkaat. Jokaisessa kotimajoituksessa vieraille tarjottiin kuppikaupalla kunakia, voilla ja suolalla maustettua teeta, ja tsampaa, paahdetuista ohranjyvista jauhettua peruspuuroa. Yhdistettyna noin neljan kilometrin korkeuteen merenpinnasta liiallinen tsampansyonti sai aikaan melkoisen voimakkaita kuplimisreaktioita suolistossa.

Tolkuton piereskely loppuu (toivottavasti) huomenna, >>

"Kashmir on kuin siimasotku, kylla sen varmaan voisi purkaa jos vain langan paa loytyisi", isantamme Firdous puuskahti. Mies tarkoitti tietenkin kaksikymmenta vuotta sitten alkanutta konfliktia. 1990- luvun alussa radikaalit islamistit ajoivat Kashmirin hinduvaeston pakosalle, ja sen jalkeen Intian armeija ja turvallisuusjoukot ovat kohdelleet kovakouraisesti itsenaisyytta (tai Pakistaniin liittamista) vaatineita kapinallisia. Tavalliset rauhaa rakastavat kashmirilaiset ovat joutuneet karsimaan molempien osapuolten toimesta.

Srinagarin vanhankaupungin kaduilla kavellessa huomaa, etta Kashmirin tilanne on parantunut huimasti 90-luvun sodan ja terrorismin vuosista. Vaikka joka toisessa kadunkulmassa sotilaat tarkkailevat ohikulkijoita hiekkasakkien ja piikkilankojen suojista ja moskeijaan rientavat naiset ovat kaariytyneet burkhiin, Srinagarin ilmapiiri tuntuu paljon mukavammalta kuin monen muun intialaisen kaupungin. Ihmiset suhtautuvat lansimaiseen matkaajaan rennon ystavallisesti: moskeijoissa sopii vierailla ja raiskia valokuvia, eika olo tunnu turvattomalta edes pimean laskeutumisen jalkeen.

Turistit ovat varovaisesti palaamassa "Maanpaalliseen taivaaseen", mutta konfliktia edeltaneisiin kymmenien tuhansien vierailijoiden vuosisaldoihin on viela matkaa. Srinagarin matkailuvaltti, Dal-jarvessa kelluvat sadat hotelli-asuntolaivat, rapistuvat pikku hiljaa vieraita odotellessaan. Venekierros minareeteista kaikuvien aamurukousten aikaan kelluvalle vihannestorille ja lootuspuutarhoihin paljastaa, etta itse jarvikin on karsinyt viime vuosikymmenien aikana. >>

Oletko hukannut matkalaukkusi? Saatat löytää sen Is this your luggage-nettisivulta! Hassun harrastuksen omaava "henkilö" ylläpitää sivustoa puhtaasta intohimosta saattaa kadonneet matkatavarat ja laukun oikea omistaja yhteen.

Lentoyhtiöt säilyttävät kadonneita matkatavaroita jonkin aikaa, mutta lopulta laukut sisältöineen myydään huutokaupassa. Nettisivun ylläpitäjä huutaa laukkuja itselleen, kuvaa sisällön ja laittaa materiaalin nettisivulle, jotta oikea omistaja löytyisi. Melko hassua, mutta hyödyllistä!