"Kashmir on kuin siimasotku, kylla sen varmaan voisi purkaa jos vain langan paa loytyisi", isantamme Firdous puuskahti. Mies tarkoitti tietenkin kaksikymmenta vuotta sitten alkanutta konfliktia. 1990- luvun alussa radikaalit islamistit ajoivat Kashmirin hinduvaeston pakosalle, ja sen jalkeen Intian armeija ja turvallisuusjoukot ovat kohdelleet kovakouraisesti itsenaisyytta (tai Pakistaniin liittamista) vaatineita kapinallisia. Tavalliset rauhaa rakastavat kashmirilaiset ovat joutuneet karsimaan molempien osapuolten toimesta.

Srinagarin vanhankaupungin kaduilla kavellessa huomaa, etta Kashmirin tilanne on parantunut huimasti 90-luvun sodan ja terrorismin vuosista. Vaikka joka toisessa kadunkulmassa sotilaat tarkkailevat ohikulkijoita hiekkasakkien ja piikkilankojen suojista ja moskeijaan rientavat naiset ovat kaariytyneet burkhiin, Srinagarin ilmapiiri tuntuu paljon mukavammalta kuin monen muun intialaisen kaupungin. Ihmiset suhtautuvat lansimaiseen matkaajaan rennon ystavallisesti: moskeijoissa sopii vierailla ja raiskia valokuvia, eika olo tunnu turvattomalta edes pimean laskeutumisen jalkeen.

Turistit ovat varovaisesti palaamassa "Maanpaalliseen taivaaseen", mutta konfliktia edeltaneisiin kymmenien tuhansien vierailijoiden vuosisaldoihin on viela matkaa. Srinagarin matkailuvaltti, Dal-jarvessa kelluvat sadat hotelli-asuntolaivat, rapistuvat pikku hiljaa vieraita odotellessaan. Venekierros minareeteista kaikuvien aamurukousten aikaan kelluvalle vihannestorille ja lootuspuutarhoihin paljastaa, etta itse jarvikin on karsinyt viime vuosikymmenien aikana. Asuntolaivojen ja kaupungin jatevedet ovat rehevoittaneet pahasti Dal-jarven, jonka halki jarjestettiin huimia seitseman mailin uimakisoja viela 25 vuotta sitten. Silloin vesi oli kristallinkirkasta, kuten Kashmirin tulevaisuuskin.

Vaikka Kashmir onkin paasemassa jaloilleen, helppoa se ei tule olemaan.