Kotiinpaluu

Teksti: Antti J. Peltonen Valokuvat: Juuso Westerlund

(Image 7/2008) Perparim Hetemaj muutti Suomeen Kosovosta viisivuotiaana. Suomessa hänestä kasvoi ammattijalkapalloilija, ja nyt hän pelaa Kreikassa. Kesällä hän palasi ensimmäistä kertaa takaisin Kosovoon.

Ränsistyneen stadionin kostealla nurmella seisoo rivissä 22 nuorta miestä. Miesten eteen on aseteltu suuri sinikeltainen lippu, jonka keskellä on kuusi valkoista tähteä.

On kesäkuu 2008 ja Kosovon pääkaupungissa Pristinassa on alkamassa historiallinen jalkapallo-ottelu. Vastakkain ovat siniasuinen Kosovon epävirallinen A-maajoukkue ja valkopaitainen tähdistöjoukkue, jonka jäsenet ovat syntyneet Kosovossa, mutta pelaavat nykyisin ammattilaisina pitkin poikin Eurooppaa.

Jälkimmäisessä pelaa myös kolme Suomen kansalaista: veljekset Shefki ja Njazi Kuqi sekä Perparim Hetemaj, 21-vuotias AEK Ateenaa edustava lahjakkuus, jonka kuusihenkinen perhe saapui Suomeen pakolaisena syksyllä 1992.

Rätisevistä kaiuttimista alkaa tulvia säveliä, jotka kuulostavat sekä mahtipontisilta että kärsiviltä. Vaikka kyseessä on Kosovon kansallislaulu, yksikään stadionin muutamasta tuhannesta ihmisestä ei laula. Sieltä täältä alkaa sen sijaan kuulua vihellyksiä ja buuauksia. Kosovon kansallislaulussa ei ole lainkaan sanoja, koska maan pieni serbivähemmistö ei ole niitä suostunut hyväksymään.

Perparim Hetemaj näyttää levottomalta. Syynä ei ole kokemuksen puute - "Perpa" on pelannut Mestareiden liigassakin jopa 70 000 katsojan edessä - vaan inhimillinen erhe: hän oli pakannut pelikassiinsa eriparikengät. Vasemman jalan nappulakenkä kuuluu pikkuveli Mehmetille ja on kaksi numeroa liian iso.

Juuri ennen ottelun alkua hetkeksi tauonnut sade alkaa uudelleen. Katsomossa Hetemaj'n äiti Emine ja sisko Fatlume suojautuvat parhaansa mukaan. Yhdeksänkymmentäluvun lopussa käyty Kosovon sota tuntuu yhä Pristinassa. Sodan murjoman stadionin pääkatsomolla ei ole katosta.

"No niin, tämä on sitten mun ensimmäinen olut, jonka olen koskaan nauttinut Kosovossa", Perparim Hetemaj sanoo ja nostaa maljan.
Viime käynnistä Kosovossa on vierähtänyt seitsemän vuotta. Silloin Perpa kaitsi maaseudun rauhassa sukulaistensa lehmiä. Nyt hän istuu Pristinaa halkovan kävelykadun varrella sijaitsevassa kahvilassa ja katselee kaupungin elämää.

Pristinan keskusta on melkein samanlainen kuin missä tahansa muualla: kiinnostavia baareja ja muodikkaasti pukeutuneita, hilpeitä seurueita. Mutta vastaan ajaa myös YK:n tunnuksilla varustettuja sotilasajoneuvoja, ja lähistöllä sijaitsevan EU:n virastokolossin rauta-aitaan on teipattu satojen sodassa kadonneiden mustavalkokuvia.

Kosovossa käytiin viimeinen Jugoslavian hajoamissodista. Maaliskuussa 1996 alkanut sota kesti runsaat kolme vuotta ja surmasi yli kymmenentuhatta ihmistä. Arviolta miljoona albaania pakeni Kosovosta. Sodan päätyttyä osat vaihtuivat ja 280 000 serbiä joutui jättämään kotinsa. Maakunnan asemaa yritettiin ratkaista YK:n erityislähettilään Martti Ahtisaaren johdolla, mutta tuloksetta. Viime helmikuussa Kosovo julistautui itsenäiseksi.

Perparim ei itse muista sotaa. Hän oli viisivuotias, kun perhe saapui Suomeen, ja hänen teini-ikänsä täytti jalkapallo. Suomeen tullessaan
Hetemaj't asuivat ensin Oulussa, mutta kotiutuivat pian Helsinkiin.

Paria vuotta myöhemmin tuolloin kahdeksanvuotias Perpa karkasi veljineen ensimmäisiin jalkapalloharjoituksiinsa salaa vanhemmiltaan. Ensin Perpaa ja pikkuveljeä "Mehua" ei tosin huolittu treeneihin, koska pojat eivät olleet hoitaneet harjoitusmaksuja. Myöhemmin valmentaja myöntyi ja Hetemaj'n perhe rahoitti harrastusta talkootyöllä. Nyt molemmat pojat pelaavat Kreikassa hyvin palkattuina ammattilaisina. Siellä 19-vuotias Mehmet on nytkin, joukkueensa Panioniosin harjoitusleirillä.

Vuosi sitten Perpa lunasti lapsena antamansa lupauksen ja osti vanhemmilleen upouuden kerrostalokodin Helsingin Tapanilasta.
Tämä vuonna Hetemaj'lla on tosin ollut rahaongelmia. Kreikkalaiseen jalkapallokulttuuriin kuuluvien sopimusepäselvyyksien takia häneltä jäi keväällä saamatta viiden kuukauden palkat.

"Niitä tässä on odoteltu. Varsinkin, koska Ateenassa minulle tulee väkisinkin pieni menoerä", Hetemaj hymyilee.
Hän tarkoittaa kesän aikana vatsan seudulle kertyneitä ylimääräisiä kiloja, joista joutuu AEK:n pykälien mukaan maksamaan 100 euroa sakkoa jokaista sataa grammaa kohden.

Sympaattinen ja kohtelias, mutta myös hieman lapsekas ja turhankin itsepäinen. Sellainen käsitys tulee herkästi Perparim Hetemaj'sta.
Suomalaisissa jalkapallopiireissä Hetemaj on vaikean ihmisen maineessa.

Tälläkin hetkellä hän on huonoissa väleissä sekä Suomen nuorten maajoukkueen päävalmentajan Markku Kanervan että A-maajoukkueen päävalmentajan Stuart Baxterin kanssa. Myös Kreikassa valmentajien ja seurajohtajien kanssa on ollut ongelmia.

Hetemaj'ta pidetään heikkona joukkuepelaajana, joka ei ole aivan niin hyvä jalkapalloilija kuin hän itse ja hänen läheisensä tuntuvat ajattelevan.

Esimerkiksi Suomen palloliitossa ajatellaan, että Hetemaj yrittää puhua tietään A-maajoukkueeseen, vaikka hänen saavutuksensa kentällä eivät ole olleet riittäviä varsinkaan viime vuoden helmikuussa sattuneen sääriluun murtuman jälkeen. Apua ei ole ollut siitäkään, että Hetemaj on useita kertoja sanonut julkisuudessa, ettei hän ole vielä varma, haluaako hän edustaa jatkossa Suomea vai Kosovoa.

Osa hankaluuksista saattaa selittyä sillä, että Hetemaj on helppo ymmärtää väärin. Hänen puheensa on usein katkonaista ja kieliopillisesti vähän nurinkurista. Se johtuu lukihäiriöstä, jonka olemassaolo selvisi Hetemaj'lle viimeistään Malmin yläasteella. Opettaja pakotti vastahakoisen pojan luokan eteen lukemaan ääneen otetta kirjasta, jonka nimeä Perpa ei enää edes halua muistaa.

 1  2  3  4  SEURAAVA SIVU