Näin Espoo Cinéssä dokumentin Winter Soldier. Siinä Vietnamin sodan vastaiseen liikkeeseen yhtyneet, samaisen sodan veteraanit kertoivat Vietnamissa näkemistään ja tekemistään julmuuksista. Mustavalkoisen dokumentin pääosassa olivat nuorten sotaveteraanien kertomukset silmittömästä väkivallasta. Eräs mies kertoi, kuinka mitaleja jaettiin kaikista raukkamaisimmista väkivallanteoista. Juuri niistä tilanteista, joissa olisi ollut mahdollista jättää aseistamattomia siviilejä tappamatta.

Seuraavana päivänä avasin Helsingin Sanomat. Ulkomaansivuilla oli kuva Venäjän presidentistä, joka jakoi sotilaille mitaleja Vladikavkazissa. Muutamaa päivää aikaisemmin samoilla sivuilla näytettiin haavoittuneita ja sotaa pakenevia ihmisiä.

Puolustusministeri Häkämiehen mukaan Venäjän operaatio Georgiassa oli ”sotilaallisesti katsoen kympin arvoinen suoritus”. Sama taho vaatii Suomen puolustusmenojen kasvattamista 50 miljoonalla eurolla tämän vuoden aikana. Georgian kriisin myötä kansallinen turvallisuus on nostettu turvallisuuspoliittisessa selonteossa ilmastonmuutoksen ohi. Sen ylläpitämiseksi tarvitaan jatkuvasti lisää rahaa, sillä puolustusmateriaali kallistuu 7-8% vuodessa. Jos jollain rikastuu näinä päivinä, niin sotateollisuudella. Suomenkin hallitus on syytänyt varustelun ylläpitoon vuosittain kymmeniä miljoonia euroja.

Valtioiden väkivaltakoneistot vahvistavat itse itseään, ja sen lisäksi niitä vahvistetaan jatkuvasti valtiovallan toimesta, niin retoriikan kuin rahankin voimalla. Ihminen oppii tappaamaan koko ajan paremmin, nopeammin, enemmän samalla kertaa. "We were like animals", muisteli yksi Vietnamissa riehunut ex-sotilas. "Animal" on jotain, mitä ihminen ei halua olla, mutta yksikään eläin ei ole kehittänyt yhtä systemaattisia järjestelyitä lajitovereidensa eliminoimiseksi kuin ihminen. Silti suurimmat megafonit ovat tarjolla niille, joiden mielestä järjestelmän kyseenalaistaminen on idealistista haihattelua.