Paketissa

Teksti: Sofi Oksanen Valokuvat: Aki Roukala

(Image 3/2005) "Se tuntuu siltä kuin joku pitäisi hyvin lujasti sylissä. Se tuntuu hellittämättömältä syleilyltä, hellittämättömältä kiihotukselta, joltain loppumattomalta ja häviämättömältä." Kirjailija ja fetisisti Sofi Oksanen osallistui japanilaiselle sidontakursseille.

Meidät sidottavat on ohjeistettu pukeutumaan joustaviin, vartalonmyötäisiin vaatteisiin ja naiset kaarituettomiin rintaliiveihin. Ryhmä on pieni, kolme muuta pariskuntaa sekä minä ja miesystäväni.

Istuudumme lattialle ja juomme teetä, jota kimonoihin pukeutuneet opettajamme, Tinttu ja S'mya tarjoavat. Tinttu ja S'mya ovat naispuolisia, suomalaisia nawasheja, köysitaiteilijoita, jotka ovat hakeneet oppia Japanista asti.

Japanilaisen eroottisen bondagen, nawa shibarin, kurssi alkaa historialla. Meille kerrotaan muun muassa, että nawa shibarin sidontatekniikka perustuu hojojutsuun, joka kehitettiin keskiajalla vankien kuljetusta ja kidutusta varten - köysien väreistä pystyi päättelemään sen, kuinka korkea-arvoinen vanki oli.

Valmennus jatkuu turvallisuusohjeilla ("älä jätä koskaan pakettiasi yksin"), jonka jälkeen saamme viimein tutustua Japanista tuotuihin köysiin.

Minä olen aina halunnut juuri ne oikeat köydet, ihoystävälliset, kestävät, sidontaan soveltuvat, kauniit ja tarpeeksi ohuet. Korseteissakaan ei riitä se, että vaatteen saa kiristettyä vyötärölle, sen pitää olla myös kaunis. Sama koskee bondagea. Sillä on väliä, miltä köydet ja sidonta näyttävät.

Puhun kokemuksesta. Veneilyliikkeiden nailonit ovat tuntuneet liian teollisilta ja ensi alkuun jopa kylmiltä iholla. Seksiliikkeistä löytyvät köydet ovat vielä kömpelömpiä ja halvannäköisiä. Huivein ja sukkahousuin tapahtuvasta bondagesta en ole koskaan ollut erityisemmin kiinnostunut.

Eron muihin köysiin huomaa ensi kosketuksella - hamppu on paras. Niin sitojalle kuin sidottavalle, niin visuaalisesti kuin fyysisesti.

Koska köysi on luonnontuote, joskus käsin tehty, kaunis kapistus, sitä hoidetaan ansaitsemallaan tavalla. Tintun mukaan Japanissa yhden köyden rasvaamiseen oliiviöljyllä voidaan käyttää tuntikin, me tyydyimme nopeamman kaavan huoltoon Erisanilla. Useamman ihmisen käytössä olevat köydet saa hygienisiksi käytön jälkeen keittämällä minuutin, minkä jälkeen ne rasvataan jälleen.

Yllätyksen tuotti köysien kuivumisaika - jopa kaksi vuorokautta! Eikä märkiä köysiä kannata käyttää, ei edes pintakuivilta tuntuvia. Huolellinen kuivatus säilyttää köyden muodon - köydellä on oma "muisti". Kysymyksessä on myös turvallisuusriski: vesi ei sovi nawa shibariin, koska solmuista tulee niin tiukkoja, ettei niitä saa auki ilman saksia.

Tietenkin joku saattaa kysyä, miksi niitä pitää alun perin sitoa.

Minä en leikkinyt prinsessaleikkejä samoista syistä kuin muut tytöt. Leikin niitä siksi, että mukana oli jotain, mitä sai sanoa korsetiksi. Siksi, että prinsessoiden puvuissa oli tiukkoja miehustoja tai kireitä, leveitä vyötärönauhoja, korsetin esiasteita. Luistelu oli ainoa urheilulaji, josta pidin - yksinkertaisesti kaunoluistimien takia. Niissä oli korko, ne olivat nyöritettävät, ja terän kärjessä oli piikkejä!

Lempiaineeni koulussa oli historia. Historialliset tv-ohjelmat ja elokuvat olivat ihania, koska niissä oli tiukkojen nyöritysten puristuksessa kohoilevia povia. Parhaassa tapauksessa myös tyrmiä, torneja, kahleita ja piiskoja. Minulle kaikki, mihin jollain tavalla liittyi vankeus, oli pornoa. Loputtoman herkullisia, kunnolla luitettuja korsetteja ei 80-luvun loppupuolella voinut nähdä juuri muualla kuin television historiallisissa ohjelmissa ja taidekirjoissa. Yläasteella harkitsin vakavasti taidehistorian opintojen aloittamista.

En kuitenkaan ymmärtänyt, että kyseessä on fetisismi, ennen kuin näin televisiosta Raija Aurekosken juontaman Sexodus-ohjelman, jossa kerrottiin, että fetisismi voi kohdistua myös tyyliin tai ruumiinosiin, ei vain niihin tiettyihin elottomiin esineisiin, joista psykiatrian tai seksologian kirjoissa aina puhuttiin.

Kokonaisvaltainen tyylin erotisoituminen oli minulle heti jotain, mistä tunnistin itseni. Olen antanut pakkeja väärien kenkien takia.

Räikein tapaus oli soma gootti, joka shoppauspäivänä teki heräteostoksen: beiget bermuda-shortsit. Ja nukkui ne jalassa yöllä. Eihän sellaisesta enää mitään tule.

Siksi tarkistan aina potentiaalisen ihmisen vaatekaapin ennen kuin uskallan miettiä sitä, onko suhteella tulevaisuutta vai ei. Ikävimmässä tapauksessa seuralaisella on vain yksi laskelmoitu vaateparsi minun miellyttämiseksi. Jos vaatekaapista löytyy latistavia yllätyksiä, pidemmälle ei kannata mennä. Treffeille nyt en edes päätyisi fetissittömän ihmisen kanssa.

Kuorrutan itseäni ja kotiani fetisseilläni 24/7, ja kyseessä on elämäntapa. Siksi suhteen toisen osapuolen on hyväksyttävä se. Vielä tärkeämpää kuitenkin on se, että fetissini tuottavat iloa myös toiselle. Olen fetisistiksi onnekas - fetissini kuuluvat yleisimpien joukkoon.

Olen fetissoitunut erityisesti asioihin, jotka rajoittavat ruumiillista liikkuvuutta ja tekevät minusta objektin - siihen kastiin kuuluvat korsetit, korkokengät ja nyörisaappaat.

Olen fetissoitunut avuttomuuden ja objektiuden metaforiin.

Siksi sidonta, ja kurssi.

Lattialla on neljä kahdeksan metrin hamppuköyttä jokainen omassa kiepissään. Kiepittämistä on jo harjoiteltu, jotta säilyttäisimme köysiämme niin, että käyttöön otettaessa niitä pääsee sitomaan eikä selvittämiseen kulu aikaa. Opimme, että avonaisen köyden keskikohtaan on fiksua tehdä vetosolmu - silloin tietää aina, missä on köyden keskikohta, ja sitominen helpottuu huomattavasti.

Perusteellisuus ei häiritse. Se on yksi syy, miksi kinkyily viehättää - siihen on syvennyttävä, se vaatii enemmän vaivaa ja aikaa ja mahdollisesti rahaakin kuin tavanomainen, yhdyntäkeskeinen hetero- eli vaniljaseksi.

 1  2  SEURAAVA SIVU