Rakkikoirat – Moon TV:n tarina

Teksti: Ilkka Karisto Valokuvat: Mikko Harma

(Image 6/2003) Miss Suomi humalassa! Juontaja polttaa häpykarvansa! Pornotähti esittelee yhdyntäasennot! Heinäkuussa konkurssin tehnyt Moon TV saavutti kulttimaineen räyhäkkäällä asenteellaan. Ohjelmissa saattoi tehdä ja sanoa mitä tahansa. Aina viime syksyyn saakka. Silloin Moon TV ryhtyi siistimään ilmettään: rosoisesta underground-kanavasta yritettiin muokata valtavirran viihdeautomaattia. Miksi profiilinnosto päättyi konkurssiin?

"Täällä on Moon TV:n hautajaiset! Nämä ovat hautajaiset, joissa nussitaan! Tervetuloa!"

Kaivopuiston nurmikolla löhöilevät teinitytöt kääntävät päätään. Ylhäällä rinteessä mustapaitainen, shortseihin pukeutunut nuori mies julistaa sanomaansa megafoniin.

Mies on Moon TV:n entinen toimistopäällikkö Dan Granlund. Hänen ympärillään lojuu 14 olutlaatikkoa ja kolmisenkymmentä nousuhumalaista nuorta aikuista, valtaosa heistä miehiä.

On heinäkuun alku. Moon TV hakeutui konkurssiin ja lopetti toimintansa kaksi päivää sitten. Nyt työntekijät viettävät kanavan peijaisia.

Otan kulauksen käteeni tyrkätystä tequilapullosta ja silmäilen ympärilleni.

Kahden puun väliin löysästi sidottuun Moon TV:n lippuun on tussilla tuhrittu kirjaimet R.I.P. - Rest in Peace. Joku virtsaa lipun takana. Sivummalla pienikokoinen, lapsenkasvoinen nuorimies - Moon TV:n entisiä harjoittelijoita - polttaa marijuanasätkää.

Megafoni kiertää kädestä toiseen.

"Mitä suu on täynnä?"

"Suu täynnä spermaa! Suu täynnä spermaa!"

"Punavuoren spermaa!"

Jotenkin kaikki näyttää siltä kuin katsoisi Moon TV:n lähetystä. Kaapelikanavan ohjelmat olivat harvoin täyspäisiä, vaikka niitä usein tehtiinkin pää täynnä.

Vain kamerat puuttuvat.

Työntekijöille konkurssi tuli yllätyksenä. Vielä konkurssipäivän aamuna mainostajille esiteltiin syksyn ohjelmistoa ja lanseerattiin uusi ohjelma, tekstiviestipeli Rockvisa. Se pyöri ruudussa 20 minuuttia.

Kaivopuistossa kaikilla tuntuu olevan oma teoriansa konkurssin syistä: Rahaa pistettiin vääriin asioihin. Rahaa ei ollut. Mainosmyyjät eivät tehneet hommiaan. Mainosmyyntiin ei panostettu tarpeeksi. Omistajat sössivät. Omistajia ei kiinnostanut.

"Ssssper-maaaaaa! Suu täynnä spermaaa!" megafonista räsähtävä huuto peittää alleen analyysit. Nyt ei ole oikea hetki miettiä talousasioita. Onhan kesän ensimmäinen hellepäivä ja pahvilaatikot täynnä kanavan sponsorin tarjoamaa olutta. Niin, ja sitten on se megafoni...

"Tytöt, tulkaa tänne, täällä on julkkiksia! Ei uskoisi, mutta näin on! Katsokaa, tuolla oikealla tuo tumma mies. Hän on tv:stä tuttu!"

No, katsotaan. Sehän on Arman Alizad, Iranissa syntynyt vaatturimestari, joka juonsi Moon TV:ssä ilkikurista muotiohjelmaa Dresscode. Tuolla taas istuu Pornostara-ohjelman toimittaja Sami Hernesaho sekä kanavan pahin rääväsuu Sacha Remling.

"Missä Wallu on?" joku kysyy.

Tosiaan, Moon TV:n tunnetuin kasvo, rocktoimittaja Jani "Wallu" Valpio ei ole paikalla.

Wallulle yritetään soittaa. Hän ei vastaa puhelimeensa.

Moon TV:tä katsoi parhaimmillaan 140 000 katsojaa päivässä, pääkaupunkiseudun lisäksi kanava näkyi runsaassa kymmenessä kaupungissa. Katsojamäärä on vaihtoehtokanavalle paljon, mutta vähän verrattuna valtakunnallisiin televisiokanaviin. Luvulla pääsisi nipin napin pienimmän pääkanavan Nelosen kahdenkymmenen suosituimman ohjelman listalle.

Moon TV kuitenkin onnistui nostamaan Wallun ja Armanin kaltaiset tuntemattomuudet tähdiksi. Menestystarinan reseptiksi riitti, että ohjelmia tehtiin eri tavalla kuin valtakanavilla - turhia suunnittelematta ja jäykistelemättä, usein humalassa.

Se, että konsepti kesti näinkin kauan on ihme. Mutta ennen kuin pohditaan sitä, mikä Moon TV:n lopulta kaatoi, on syytä ottaa toinen huikka tequilaa ja kysyä, miksi kanava ylipäätään oli olemassa?

Kun Saraxa Median Hannu ja Pekka Kossila perustivat Moon TV:n vuoden 1997 lopulla, he eivät ajatelleet perustavansa trendikästä nuorisomediaa ja julkkishautomoa. Kossilan veljekset halusivat tehdä rahaa tv-peleillä.

Saraxa Media oli kehittänyt lähetysjärjestelmän, joka mahdollisti puhelinpelien pelaamisen tv-ruudussa. Sen ensimmäinen sovellutus oli TV2:n Hugo-lastenpeli. Moon TV perustettiin koekentäksi kehittyneemmille tv-peleille. Ensimmäisen vuoden kanava lähetti pelkkää peliohjelmaa.

Markku Mastomäki palkattiin Moon TV:lle editoijaksi vuonna 1998.

Otaniemen teekkarikylän Oubs-kanavaa tehnyt Mastomäki ei ollut kuullutkaan Moon TV:stä, saati nähnyt sen ohjelmia. Myöhemmin kanavan ohjelmapäällikkönä toiminutta Mastomäkeä hymyilyttää, kun hän muistelee Moon TV:n alkuaikoja.

"Se oli maailman rennoin työpaikka. Siellä oli paljon koodareita. Blossi paloi. Muilla työpaikoilla käydään tupakkatauoilla, ne kävivät pajauttamassa."

Kanavan toimitilat Pursimiehenkadulla muistuttivat enemmän opiskelijoiden kommuunia tai rokkibändin treenikämppää kuin televisiokanavan päämajaa. Kommuunivertaus on osuvampi: jotkut työntekijöistä asuivat toimistolla.

Toimituksessa pyöri ihmisiä, joista ei tiennyt, mikä heidän toimenkuvansa on tai ovatko he ylipäätään yrityksen palkkalistoilla. Töihin tultiin puoliltapäivin. Iltapäivällä saatettiin jo siirtyä lähibaariin.

Ohjelmia kuitenkin syntyi. Editoinnin ohessa Mastomäki ryhtyi tuottamaan Movie File -elokuvaohjelmaa. Vuonna 1998 aloitettiin musiikkiohjelmat, syntyi rap-ohjelma, punk-ohjelma, heviohjelma.

Ohjelmia tehtiin marginaaliryhmille, ja tekijät rekrytoitiin kohderyhmän piiristä, skenestä, kuten Etelä-Helsingissä sanotaan.

Tuloksena oli yhdistelmä asiantuntevuutta ja amatöörimäisyyttä.

 1  2  3  4  5  SEURAAVA SIVU