Lihan himo

Teksti: Anu Partanen Valokuvat: Jesse Auersalo

(Image 4/2008) Se antaa meille energiaa, se tuottaa meille nautintoa, se tekee elämästämme helppoa ja sitä on saatavilla runsain mitoin, yhä melko kohtuulliseen hintaan. Mutta meidän on luovuttava siitä, tai ainakin vähennettävä sen käyttöä selvästi. Nyt ei puhuta öljystä. Nyt puhutaan lihasta.

Köntti on hiiltynyt, epämääräinen ja iso. Se kököttää valkoisella, neliskanttisella lautasella kuin ylhäisessä yksinäisyydessään, ja sen majesteettisuus jättää kaiken muun lautasella varjoonsa.

Niin on tarkoituskin.

Täällä, uudessa helsinkiläisessä ravintolassa, haxe eli paahdettu possunpotka on kuningas. Vieressä nököttävät lohkoperunat ja hapankaali ovat vain koristeita.

Ruokalista tarjoaa schnitzeleitä ja makkaroita. Vessoissa kaiuttimista tulviva saksankielen kurssi opettaa sanomaan: Salaattia emme tarjoile. Keskiaikaista lasi-ikkunaa jäljittelevässä lasimaalauksessa yhden ruudun täyttää Obelixinkin nälän tyydyttävä kinkku.

Ravintola Rymy-Eetu on avara, saksalaisia oluttupia matkiva pubi, jossa toisilleen vieraat ihmiset istuvat samoilla pitkillä penkeillä pöytien ääressä ja hassut yhtyeet laulattavat yleisöä joka ilta. Torstai-iltana vuorossa on ruotsinkielisten teekkareiden yhtye Humpsvakar, ja iltakahdeksan aikaan pöydät ovat täynnä.

Haxea nauttivan nuoren miehen vieressä pariskunta syö baijerilaista maissikanaa. Valtavien rintapalojen päälle on grillattu vuohenjuustoa. Naapuripöydässä miesjoukko kurottelee yhteiseltä lautaselta tiriseviä makkaroita litran oluttuoppiensa seuraksi.

Taustamusiikkia on vaikea kuulla hälinän yli, mutta sen etäinen kaikukin riittää viemään ajatukset jonnekin menneeseen, sota-aikoihin ja lavatansseihin. Tapio Rautavaaraa kenties, mahdollisesti Sillanpään marssilaulu.

Kun orkesteri kutsuu yleisöä skoolaamaan juomalaululla, naapuripöydän miehet nousevat kolauttelemaan kolpakoitaan pöydän yli. Pian tanssilattiakin täyttyy. Salamavalot välähtelevät, kun ihmiset ottavat kuvia itsestään ja ruoka-annoksistaan.

Hauskaa?

Varmasti. Mutta niin oli muinaisilla roomalaisillakin, ennen kuin imperiumi romahti.

On tietoja, jotka kuultuaan maailmaa on vaikea nähdä samoin kuin ennen. Yksi niistä on tämä:  Maailman karjatalous tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin liikenne. Tieto kävi ilmi YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO:n raportista vuonna 2006.

Eikä se suinkaan ole ainoa viime aikoina ilmoille pölähtänyt, pihviä parjaava tosiasia. Lihan, maidon ja kananmunien syntilista on pitkä:

Karjatalous tuottaa 36 prosenttia ihmisen aiheuttamista metaanipäästöistä. Metaani on 23 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, jota syntyy sekä märehtijöiden ruuansulatuksessa että eläinten lannasta. Yksi lehmä röyhtäilee päivässä ilmoille helposti 250 litraa metaania.

Karjatalous tuottaa myös yhdeksän prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Eläinten laitumien ja rehupeltojen tieltä kaadetaan metsiä, jotka muutoin imisivät hiilidioksidia.

Lisäksi karjatalous tuottaa 65 prosenttia ihmisen aiheuttamista ilokaasu- eli typpioksiduulipäästöistä. Typpioksiduuli on 296 kertaa haitallisempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi, ja sitä syntyy pääasiassa karjan lannasta.

Pelloille levitettävän lannan ja lannoitteiden fosfori rehevöittää vesistöjä. Karjatalous on maailman suurin yksittäinen vesistöjen saastuttaja, ja karja myös kuluttaa valtavat määrät makeaa vettä verrattuna kasvien kasvatukseen.

FAO:n arvion mukaan karjatalous käyttää 30 prosenttia maapallon sulasta pinta-alasta ja 70 prosenttia kaikesta maatalousmaasta.

Eikö hetkauta?

New York Times -lehti siteerasi alkuvuodesta Chicagon yliopiston tutkijoiden laskelmaa: Jos jokainen amerikkalainen vähentäisi lihansyöntiään viidenneksen, ilmastonmuutoksen kannalta vaikutus olisi sama kuin jos jokainen amerikkalainen vaihtaisi tavallisen bensiinikäyttöisen henkilöautonsa hybridiin, osin sähkökäyttöiseen autoon.

Japanilainen karjataloutta tutkiva instituutti puolestaan laski, että kilo naudanlihaa kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin 100 watin hehkulamppu palaessaan 20 päivää.

Tämä kaikki näinä ilmastohuolien päivinä. Maailmassa leviää varmasti jo kasvissyöntibuumi!

Mitä vielä. FAO arvioi ihmiskunnan lihan kulutuksen kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Ja sehän näkyy jo, esimerkiksi viime kuukausien uutiskuvissa ympäri maailmaa levinneistä ruokamellakoista.

FAO:n mukaan ruoka kallistui maailmassa yksin viime vuonna vajaat 40 prosenttia. Eniten ovat kallistuneet riisi ja vilja. Mellakoissa kehitysmaiden köyhä väestö on yrittänyt ottaa itselleen väkisin ruuan, jota se ei enää hintojen nousun vuoksi pysty ostamaan.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila varoitteli huhtikuun puolivälissä, että ruoka tulee kallistumaan Suomessakin. Syyksi ruokakriisiin on mainittu varastojen tyhjenemisen lisäksi energian ja lannoitteiden hintojen nousu.

Mitäs syötämme öljymme eläimille.

Kun amerikkalainen bestseller-kirjailija Michael Pollan kokosi aineistoa ruuan ekologiaa käsittelevään kirjaansa Omnivore's Dilemma (Kaikkiruokaisen ongelma), hän joutui erikoisiin tilanteisiin. Yksi niistä oli hetki, jolloin hän seisoi Yhdysvaltain Kansasissa karjasuojassa ja tuijotti sonnivasikkaa numero 534.

Pollan, tunnettu ruokatoimittaja, oli ostanut 534:n sen synnyinfarmilla Etelä-Dakotassa ja seurannut sen matkaa Poky Feeders -yhtiön lihakarjan loppukasvattamoon, 58 000 naudan viimeiseen kotiin. 534 oli puolivuotias ja tulisi elämään vielä kuta kuinkin saman verran.

Kun Pollan oikein tuijotti 534:ää, hän oli näkevinään sen kyljissä keittiötaulun valkoiset viivat: niska, etuselkä, ulkofilee; sisäfilee, ulkopaisti, kulmapaisti...

Mutta yhtä hyvin Pollan olisi voinut nähdä nautansa tilalla tynnyrin öljyä.

 1  2  3  4  5  6  SEURAAVA SIVU