PU-TUM ! Vedenalainen rajahdys keskeytti jattimaisten kilpikonnien ihailun hetkeksi. Dynamiittikalastajia, sukellusopas viittoi kasimerkein. Jatkoimme virtauksen mukana, seuraten pystysuoraa korallien (ja kilpikonnien ) peittamaa seinamaa. Valilla ohitse lipui sulavasti puolitoistametrinen valkoevahai. Sipadanilla sukeltamista ei todellakaan voi kutsua pitkastyttavaksi.

Moni suomalainen muistaa malesialaisen Sipadanin pikkusaaren paikkana, josta epaonniset turistit kidnapattiin Jolon saarelle vuonna 2000. Sukeltajille Sipadan ei kuitenkaan tuo ensimmaisena mieleen Vahastasta, Frantia ja Komentaja Robottia, vaan maailman parhaisiin lukeutuvan sukelluskohteen.

Sipadan on harvinaista herkkua kokeneellekin sukeltajalle. Parin paivan kohokohtia olivat Barracuda Pointin tuhansien barracudien parvi, parikymmenta yli metrin mittaista bumbhead parrotfishia lahietaisyydelta, ja tietenkin kymmenet jattimaiset ja taysin pelottomat kilpikonnat. Vasara- ja valashait jaivat talla kertaa nakematta, mutta Sipadan pamahti omien sukelluskokemusteni top-kolmoseen siita huolimatta (ne toiset kaksi ovat Komodon kansallispuisto Indonesiassa ja Fakaravan atolli Ranskan Polynesiassa).

Lahisaaret Mabul ja Kapalai tarjoavat erinomaista "muck divingia", ja hiekkapohjaa tonkiva tormaakin mita kummallisimpiin pikkuolioihin. Vedenalaiskuvaajien himoitsemista superharvinaisuuksista voi mainita Mabulin rantavesissa iltaisin pyorivat mandarin fishit ja Seaventuresin oljynporauslautan alla bongatut mimic octopusin ja pygmy sea horsen.

Tietenkin sukellusturismi kuluttaa luontoa (mikapa ei kuluttaisi ?), mutta tilanne Sipadanilla on sama kuin vaikkapa Kinabatang-joen sademetsassa; ilman turistien tuomaa huomiota (ja rahaa paikallisille asukkaille) uhanalaisia elaimia suojeltaisiin vain paperilla, ja kalat olisivat dynamiittikalastajien armoilla.

(Kuvia Sipadanilta löytyy täältä)