Parempi kuin Dan Brown

Teksti: Ilkka Karisto Valokuvat: Vänskap

(Image 9/2006) Ihminen sulkeutui viikoksi harjavaltalaiseen hotellihuoneeseen ja luki Raamatun kannesta kanteen. Viikon aikana laulettiin Hectoria, puhdistettiin Juudas Iskariotin maine ja löydettiin totuus kuoleman jälkeisestä elämästä.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Jokin 1970-luvun uljaimmista ranskalaisista rikoselokuvista sisältänee seuraavanlaisen kohtauksen: Poplaritakkinen Yves Montand saapuu uneliaaseen pikkukaupunkiin aamujunalla - vaivihkaa, kenenkään huomaamatta. Mukanaan hänellä on punahiuksinen rakastajatar, joka puhuu harvoin, ja silloinkin lyhyin päälausein, mutta osaa puhaltaa täydellisiä savukiehkuroita Gitanes-savukkeista. Kaksikko majoittuu nukkavieruun hotellihuoneeseen. Suljettuaan oven Yves Montand sytyttää savukkeen ja rojahtaa selälleen sängylle. Montandin pitää ajatella.

Makaan Harjavallassa hotelli Marilynin kapealla sängyllä ja puntaroin tilannetta. Olen saapunut tänne aamujunalla, kävellyt apean taajamamiljöön halki ja kirjautunut Marilyniin paljastamatta visiittini todellista syytä.

Syy on Raamattu. Aion viettää Harjavallassa viikon ja lukea siinä ajassa Raamatun alusta loppuun. Urakka tulee huipentumaan sunnuntaiaamun jumalanpalvelukseen.

En minä tätä ideaa keksinyt. Kaikkitietävä ja kaukaa viisas pomoni ilmoitti loppukesästä, että kahvitauoilla istumisen ja päämäärättömän googlailun sijaan voisin perehtyä kristinuskon ja (Vanhan testamentin osalta) juutalaisuuden pyhään kirjaan ja kirjoittaa siitä jutun.

Suostuin. Viikko elämästäni, se ei ollut liikaa vaadittu.

Harjavalta valittiin lukupaikaksi täysin sattumanvaraisesti. Oli päästävä irti arjesta. Tunnen itseäni sen verran, että ymmärsin olevani kykenemätön luku-urakkaan Helsingissä, etenkään työpaikkani hälyisessä avokonttorissa.

Hotelliin tulin siksi, että täällä voin keskustella uskonasioista muiden vieraiden kanssa. Hihittelen kohtaamisille jo etukäteen. Aamiaispöydässä on hyvä lyödä joltain väsyneeltä komennusmieheltä meetvurstisämpylä kurkkuun avausrepliikillä "Mitäs ajattelet siitä, että Jesaja ennusti Jerusalemin pelastumisen? Aikamoinen sammakkoprofessori, vai mitä hä?"

Hypistelen viininpunaista rippiraamattuani. Sivujen määrä (1419) ja miniatyyrifontti askarruttavat, mutta olen päättänyt ahkeroida; tingin sitten vapaa-ajasta ja sosiaalisesta elämästä, tarvittaessa myös unesta.

Käytän lukemiseen kuusi päivää, seitsemäntenä aion levätä.

Asiaan.

Raamatun alussa Jumala on julma. Aabrahamia - jota muuten kristinusko, juutalaisuus ja islam pitävät kaikki kantaisänään - Jumala kiusaa oikein kunnolla. Hän asettaa ehtoja ja vaatimuksia, lupaa kaikenlaista, mutta ei pidä kertaakaan sanaansa. Aabraham yrittää Saara-vaimonsa kanssa vuosikausien ajan saada lasta, ja kun poika vihdoin syntyy, vaatii Jumala Aabrahamia teurastamaan tämän omakätisesti (ja pelastaa pojan viime tipassa Aabrahamin jo heiluttaessa veistä rovion päälle sidotun poikansa yllä... onnea vaan sille isä-poika-suhteelle jatkossa!).

Miesrukan ollessa jo 99-vuotias Jumala esittää ennenkuulumattoman vaatimuksen peniksen ympärileikkaamisesta. Aabraham tottelee, kun ei muutakaan voi.

Vain yläasteen kusipäisimmät pojat kykenisivät moiseen käytökseen.

Ihmiskuva ei ole sen lohdullisempi. Ajatellaan vaikka Jaakobia, Aabrahamin pojanpoikaa, joka on varsinainen mulkku mieheksi. Ensin hän huijaa yksinkertaista isoveljeään Eesauta vaihtamaan esikoisoikeuden papukeittoon ja sitten sokeaa ja kuolemansairasta isäänsä antamaan siunauksen itselleen - uskotellen olevansa Eesau.

Jaakob ajaa järjestelmällisesti vain omaa etuaan, ja Jumalalle se näyttää olevan ihan okei. Vanhan testamentin alkulukujen Jumala ei pyydä kääntämään toista poskea tai neuvo tekemään toiselle kuten toivoisi itselleen tehtävän. Ehei, riittää kunhan puskee eteenpäin, keinolla millä hyvänsä. Häikäilemättömyys palkitaan menestyksellä: Jaakobista tulee tarinan sankari.

Kuulostaako tutulta?

Mooseksen kirjat kuvaavat tuhansien vuosien takaisia tapahtumia, mutta niissä näyttäytyy se sama inhimillisten tragedioiden kirjo, josta nykyään voi lukea iltapäivälehdistä ja Alibista.

Kain tappaa veljensä Aabelin. Jaakobin tytär Diina raiskataan. Lootin tyttäret yhtyvät isäänsä luolassa, jossa perhe asuu.

Välillä teksti on täyttä Turkkaa: Nooa maistelee ensimmäistä viinisatoansa sillä seurauksella, että sammuu alastomana majaansa, jolloin hänen poikansa käyvät peittelemässä isän pippelin vaipalla. Herättyään Nooa jostain syystä raivostuu - ja jostain syystä raivo suuntautuu vain kuopukseen, vaikka vanhempi veli hääräsi yhtä lailla vaipan kanssa.

Esikoisia on näemmä suosittu aina.

Illalla katselen televisiosta Voimala-ohjelmaa, jossa kristinuskosta keskustelevat kirjailija Erik Wahlström, laulaja Rainer Friman ja käsikirjoittaja Juha Jokela, jonka uskontoa käsitellyt näytelmä Fundamentalisti keräsi viime keväänä kehuja.

Wahlström on kirjoittanut romaanin nimeltä Jumala. Kirjassa ympärileikkaustraditio selitetään sillä, että Jumala kärsi itse ahtaasta esinahasta ja halusi kostoksi kuoria kaikkien miesten penikset. Ympärileikatut esinahat Jumala ripusti esinahkamuseoonsa.

Kaiken tämän Wahlström kertoo pokerinaamalla Yleisradion maanantai-illan prime timessa. Kauas on tultu Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäynnin ajoista.

 1  2  3  4  5  6  7  8  SEURAAVA SIVU