Hiki virtaa norona selkää pitkin, lämpöä Pekingissä on yli 40 astetta ja lentokentän asvaltti lisää auringon ja saasteiden yhteistehoa ainakin kymmenellä lisäasteella. Roberts coffeen vesipullo maksaa melkein kaksi euroa, eli kaksikymmentä kertaa enemmän, kuin passintarkastuksen toisella puolella.

Lämmöstä läähättävän ja rahattoman turistin ilo on suuri, kun käytävän nurkassa näkyy sininen vesitynnyri. Mutta missä ovat mukit? Tutkin ja kopeloin koko laitteen, mutta en löydä kuin käsien kuivaamiseen liittyvän serviettitelineen. Aha —ensin siis pestään kädet ja sitten juodaan suoraan kämmenestä. Olen lorottanut vettä hikiseen kouraan jo parin pumppauksen verran, kun paikalle säntää kiivaasti ohjeita jakeleva lentoemäntä.

Ei mene kuin viisi sekuntia, ja kädessäni on vedellä täytetty pussi. Tai minikirjekuori. Juon sen yhdellä kulauksella ja tilaan lisäkierroksen. Kuudennen kuorellisen kohdalla vesi alkaa tirskua jo kulmista läpi, ja paperi on pudotettava ohuesta aukosta —vähän niin kuin postilaatikkoon.

nappaa kuorilataa vedelläluukuta roskikseen