Beta

Laura Friman

Nelkyt ja ihan risana

Kolumni | Älkää antako kitaraa miehelle pahassa iässä, pyytää Laura Friman.

Ensin Jumala loi kaikki kivat jutut: meret, maat, eläimet ja perunalastut. Kiitos siitä. Sitten hän alkoi huvitella yhdistelemällä keksintöjään. Valtaosa parituksista ilahdutti ihmiskuntaa: hunaja ja suolakurkut, gini ja tonic-vesi, Simon ja Garfunkel. Mutta Jumalallekin sattuu virheitä. Eräänä epäonnisena päivänä hän esitteli toisilleen miehen ja kitaran. Se siitä sitten: itsesäälinen ulina sai soinnut taakseen.

Lisää »

Kolumni | Mira Luotia vaivaa PMMP ja Paula Vesala, kirjoittaa Laura Friman.

Ei ole helppoa olla Mira Luoti. PMMP:n toisena puoliskona tunnetuksi tullut Luoti on aina joutunut sietämään ääneen muotoilematonta vertailua Paula Vesalan kanssa. Ja mehän kaikki tiedämme, mitä Paula Vesala osaa: säveltää, sanoittaa, soittaa, sovittaa, käsikirjoittaa, näytellä – ja luultavasti puhua mandariinikiinaa ja viimeistellä vasurilla jääveistoksia. Siksi Luotia ei käy kateeksi.

Lisää »

Se ikävämpi vävy

Kolumni | Laura Friman toivoo, ettei Eevil Stöö riisuudu koskaan.

Pelataanko suomiräp-Pictionarya? Kaksi siluettia kylki kyljessä – toinen pidempi, toinen lyhyempi, toisella päässä lippis? Jep, JVG. Tikku-ukko, jolla on tuimat Angry Birds -kulmakarvat ja hevitukka keskijakauksella? Kyllä, miekkonen on Paperi T.

Peli todistaa, että suomiräpin ikonisimmat hahmot voi piirtää tunnistettavasti yhdellä viivalla. Mutta entäs tämä? Pään peittävä pipo, jossa on kolme reikää: silmä, silmä, suu. Ei muuta.

Lisää »

Kolumni | Laura Friman kaipaa Brett Andersonia seksuaaliterapeutikseen.

Seksuaalinen herääminen: se tunne, joka ilostuttaa, kauhistuttaa ja kutkuttaa reisiesi välissä, kun juutut tuijottamaan Duff McKaganin törkeää virnistystä Suosikin Guns N’ Roses -julisteessa. Tunnet selittämätöntä halua puikauttaa kätesi alushousuihisi, mutta häädät merkillisen idean tiehensä.

Lisää »

Vuosisadan kuumimpana kesänä 1999 joukko nuoria elokuvantekijöitä kokoontui kuvaamaan Levottomia Turkuun äidin varoituksista huolimatta. Heistä tuli valkokankaan suurimpia tähtiä – ja elokuvasta sukupolvikokemus, joka on ajankohtainen vielä 16 vuotta ensi-iltansa jälkeen.

 

Aku Louhimies, ohjaaja

”Levottomat oli Elokuvataiteen laitoksen lopputyöni. Mielessäni oli nykyajan Suomea kuvaava leffa Truffaut’n henkeen. Inspiraationa toimi jo lukiossa lukemani Camus’n Sivullinen, joka onnistui tavoittamaan minulle tutun, määrittelemättömän tunteen.

Lisää »

Sivut