Fanien aarre

Iron Sky on hieno ilmiö mutta löysä ­elokuva, sanoo Kalle Kinnunen.

 

Rakastan Iron Skyta. Tiimi sen takana oli todella Ber­liinin festivaalin yllätystähtiä – se ei ole suomalaisuuden värittämä väite, vaan totuus. Harvasta Berlinalen elokuvasta kirjoitettiin niin paljon, vaikka joukossa oli Oscar-voittajien uutuuksia. Liput myytiin hetkessä loppuun.

Iron Skyn tekeminen on ollut pitkä prosessi, johon on tarvittu epäsuomalaista itseluottamusta. On innostavaa, että Suomen kaikkien aikojen kallein elokuvatuotanto on tieteiselokuva. Vielä parempaa on tekijöiden filosofia. Siinä missä elokuva yleensä on salatiedettä kulissien takana, ovat Timo Vuorensola ja kumppanit valinneet luontevan avoimuuden. He eivät nosta itseään yleisön yläpuolelle.

Heidän elokuvansa edustaa kaikkea sitä, mitä informaatio­yhteiskunta parhaimmillaan on: maantieteelliset rajat unohtavaa yhteisöllisyyttä. Tuotantotiimi hankki rahoitusta elokuvaan uskovilta yksityistahoilta ja sai näin kasaan lähes miljoona euroa. Iron Sky on todellakin ollut uskon asia, mutta niin täytyy ollakin, jos aiheena ovat kuusta vuonna 2018 palaavat, sinne toisen maailmansodan loppuvaiheessa salaa paenneet natsit. Perään täytyy tähdentää, että kaiken tämän alla Iron Sky on tosiaan myös elokuva. Se elokuva ei ole erinomainen, ja sitä on vaikeampi rakastaa.

 

Elokuvan ensimmäinen näytös Berliinissä noin 700 toimittajalle oli vaisu. Välillä hörähdeltiin, mutta huonot Benny Hill -tason jutut, kuten naispäähenkilön vaatteiden kuoriutuminen avaruuden tyhjiöimussa loivat lähinnä kiusaantunutta ilmapiiriä. Epäonnistunut vitsi on epäonnistunut.

Viihdyin, mutta en tiedä, mitä olisin ajatellut, jos leffa olisi esimerkiksi norjalainen tuotanto. Pieniä suomivitsejä lukuun ottamatta Iron Skyssa on vähän mitään leimallisesti kotimaista.

Myöhemmin samana päivänä elokuva esitettiin Friedrich­stadtspalats -teatterissa 1 700 katsojalle, joiden joukossa oli paljon faneja. Väki nauroi ja elokuvan aikana kuultiin useat aplodit. Niin, faneja.

Iron Skyn julkinen tekoprosessi on tuonut sille faneja ympäri maailman. Kun asiaa miettii tarkemmin, se on vähän outoa: kymmeniä tuhansia faneja jo ennen kuin ruutuakaan oli kuvattu.

Fani on lyhennys fanaatikosta. Jotain fanaattista on ollut siinä, miten Iron Skyn ensimmäisiin, hieman negatiivisiin arvioihin on netissä suhtauduttu. Ihmiset, jotka eivät ole nähneet elokuvaa, ovat haukkuneet kriitikot, joiden mielestä konsepti oli mehukas, mutta siitä ei saatu kauheasti irti. Te ette ymmärrä b-elokuvan päälle, huutavat fanit, jotka eivät ehkä itse tiedä b-elokuvista yhtään mitään.

Etukäteen on päätetty, että Iron Skyn täytyy olla tosi hyvä ja kreisi. Miksi? Koska se on fanien keskuudessa meidän juttu.

 

Englannin kielessä on yleiskieleen juureutumassa sana fanboy, jolla tarkoitetaan tiettyihin populaarikulttuurin ilmiöihin liian syvälle uponneita henkilöitä. Sukupuoliero on selvä. Fanboy-nimitys on pilkallinen juuri siksi, että se kohdistuu aikuisiin miehiin.

Fanboy ei voi nähdä mitään vikaa ihailemansa tyypin tekemisissä, vaan puolustaa niitä päätä seinään hakaten. George Lucasin fanboyt nielevät mitä vain Tähtien sota -aiheista ja hintelät Tarantinon fanboyt käyttävät Bad Motherfucker -lompakoita ymmärtämättä ironiaa.

Iron Skyn haaste on nousta isommaksi kuin fanboy-juttu. On mahtavaa, että sen mainio traileri katsottiin YouTubesta kahdessa viikossa lähes seitsemän miljoonaa kertaa, mutta netti-ilmiö on eri asia kuin menestyselokuva. Kuusi vuotta sitten Snakes on a Plane -leffasta intoiltiin netissä, mutta kun se tuli teattereihin, kävi kurjasti. Ei siitä lipun hintaa haluttu maksaa. Snakes on a Plane floppasi.

Erikoistehosteista vastaava tamperelainen Energia-yhtiö näyttää kiistattomasti, että Hollywoodin computer generated imagery -velhot ovat ylihinnoitelleet osaamisensa: 7,5 miljoonan euron Iron Sky avaruussotineen näyttää 50 miljoonan jenkkileffalta.

Siinäpä se sitten. Fani on eri mieltä, mutta Iron Sky on riskitön ja hyvin kevyt elokuva. Satiiri on löyhää. Pitkältä elokuvalta odottaa enemmän hyviä vitsejä kuin keskinkertaiselta Simpsonien jaksolta. Natsiteemalla leikitään ja sitten korostetaan, että tämmöiset tuhmat natsit ovat tyhmiä.

Jos menet katsomaan, pyri näytökseen, jossa on paljon faneja, jotka jo etukäteen tietävät pitävänsä Iron Skysta. Nauru nimittäin tarttuu. Eikä siinä ole mitään pahaa.

*

Kalle Kinnunen on helsinkiläinen toimittaja ja b-elokuvien ystävä, jonka mielestä tahallaan huonon leffan tekeminen ei ole hyvä idea.

 

Image 3/2012