Beta

Kolumni

Eturivin kirjoittajat pureutuvat maailmaan, politiikkaan, ilmiöihin, elokuviin, musiikkiin, kirjoihin ja vaikka mihin.

Syyskuussa 1991 kahdeksan ihmistä muutti asumaan Arizonan erämaahan rakennettuun Biosphere 2 -keskukseen. He eläisivät siellä kaksi vuotta.
Lasikuvun alla asukkaat olisivat täysin eristyksissä ulkomaailmasta. He viljelisivät oman ruokansa ja hoitaisivat viittä vuohta sekä kolmeakymmentäviittä kanaa. Kuvun alla oli muun muassa sademetsää ja kalalampia, ja jokainen molekyyli oli tarkoitus kierrättää.
Näin tutkittaisiin, miten ihmisten siirtokunta voisi selviytyä mini-Maassa, jonka se rakentaisi jonkin toisen planeetan pinnalle.

Lisää »

Ville Valo oli ensimmäinen poptähti, johon ihastuin. Vuosi oli 2000 ja minä 12. Olin siihen asti kuunnellut lähinnä radiohittejä sekä Abbaa ja Beatlesia. Metalliin tai raskaampaan musiikkiin en uskaltanut kajota: raskaan rockin estetiikka vaikutti ahdistavalta, etenkin kun mediassa levisi moraalipaniikki saatanaa palvovasta nuorisosta, joka polttaa kirkkoja ja hautakiviä. En uskaltanut katsoa edes Marilyn Mansonin musiikkivideoita ilman, että laitoin välillä silmät kiinni.

Lisää »

Jotkut ystävät ovat sellaisia, että heitä pitää hiukan selittää muille. Jos heitä ei mitenkään selitetä, heidän omintakeinen charminsa jää muilta tajuamatta, ja heitä pidetään pelkästään merkillisinä ja rasittavina.

Kauan sitten vein erään tällaisen ystävän tapaamaan toisia ystäviäni häntä lainkaan selittämättä, ja jälkeenpäin nämä toiset ystävät valittivat kolmansille: ”Katja toi tänne jonkun hullun.”

Lisää »

Ruben Stiller ei jaksa tuntea liberaalia syyllisyyttä muutamaa minuuttia kauempaa.

 

Ei kuulemma pitäisi pelätä. On vain jatkettava elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Terrorismi voitetaan teeskentelemällä, että arki jatkuu entiseen malliin.

Niinpä niin.

Turun terrori-iskun jälkeen menin Kampin kauppakeskukseen ja pälyilin jo matkalla ympärilleni. Mietin, mitä tekisin, jos joutuisin keskelle hyökkäystä. Katselin kauppakeskuksen uloskäyntejä ja harrastin etnistä profilointia.

Lisää »

Suspiria muistuttaa, että elokuvan ei tarvitse olla älyllisempää kuin muunkaan taiteen, kirjoittaa Kalle Kinnunen.

 

Mikä erottaa kauhuelokuvan trilleristä? Ei sinänsä väkivaltaisuus, ei välttämättä yliluonnollisuus.

Kauhuelokuva saa ja sen sopii olla kohtuutonta, jopa irvokasta ja häiritsevää. Olen kuullut akateemisen, ei-arvottavan väitteen, että kauhuelokuva ei voi olla ”klassikko”, sillä klassinen tarkoittaa puhdaslinjaista, ja hyvä kauhu on estetiikaltaan kaikkea muuta. (En ole varma, onko väite vedenpitävä, mutta pidän siitä.)

Lisää »

Sivut