Beta

Kolumni

Eturivin kirjoittajat pureutuvat maailmaan, politiikkaan, ilmiöihin, elokuviin, musiikkiin, kirjoihin ja vaikka mihin.

Fiktion lämpötila nousee

Suomalainen kaunokirjallisuus elää ekologisten kriisien kuvaamisen 
aikaa, joka tuntuu vain voimistuvan, kirjoittaa Hanna Nikkanen.

 

"Jos niitä ihmisiä on uskominen, ei meillä ole enää mitään toivoa.”

”Joskus”, Julia sanoi. ”Joskus ajattelen sitä.”

”On oikeastaan aika kauhea ajatella, että katastrofi on koko ajan kulman takana. Mitähän se tekee meille ihmisille, jos meidän täytyy olla jatkuvassa sotavalmiudessa?”

Julia ei vastannut, kellui vain vedessä.

Lisää »

Minulla on ongelma. Se koskee dialogia. Tiedättehän: jotta voisimme ymmärtää toisinajattelevia, pitäisi kohdata heidät ja kuunnella.

Ajatus on kaunis mutta johtaa hankaliin kysymyksiin.

Pitääkö kuunnella kiltisti, jos toinen osapuoli haluaa rajat kiinni ja minusta nykyinenkin maahanmuuttopolitiikka on kohtuuttoman tiukkaa? Miten tulla vastaan ihmisoikeuksia koskevissa mielipiteissä? Millainen on rasismia koskeva kompromissi?

Periaatteessa ”kannatan” dialogia, mutta mitä hyötyä siitä on, jos en aio itse muuttaa näkemyksiäni?

 

Lisää »

Kiitti teille, ja mulle! Sanni, Lorde ja kaikki nuoret tyypit tahtoo olla jotakin, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen.

 

Mä oon täl hetkel kaikkeni antanu, räjähtäny ja ihan päättömän onnellinen. Kiitos kuuluu jokaiselle, joka päätti viettää viikonloppuiltaansa meidän kaa. Täst on hyvä jatkaa #SANNITOUR2017 parissa loppukevät.”

Lisää »

Vegetaristi alkaa leppoisasti mutta vähän pahaenteisesti. ”Ennen kuin vaimoni ryhtyi vegetaristiksi, pidin häntä kaikin puolin aivan tavallisena.”

Eteläkorealaisen Han Kangin Booker-palkittu romaani on aika järkyttävä kokemus. Tähän kirjaan kannattaa tutustua, jos turvalliset lukuromaanit kyllästyttävät. Pieni korealainen mestariteos on kevään omalaatuisimpia käännöskirjoja. Sen lukeminen on kuin näkisi painajaista, josta ei malta herätä.

 

Lisää »

Eri eri mutta sama

 

Kun menet elokuviin, haluatko nähdä jotain uutta? Jotain yllättävää, jotain mikä avaa uusia näkökulmia? Totta kai!

Älä valehtele. Leffateattereihin mennään katsomaan tuttuja juttuja. Jatko-
osailmiö kiihtyi Hollywoodissa 1980-
luvulla ja on valloittanut Suomen elokuva-alan tällä vuosikymmenellä. Maailmanlaajuisesti jatko-osapotentiaalia tärkeämpää on silti franchisen luominen. Erillisten leffojen ketju ei riitä, pitää olla brändi ja jatkuva bisnes.

Lisää »

Olen viime kuukausina saanut keskustella lempiaiheestani kuolemasta. Se on piristävämpi puheenaihe kuin maailmanpolitiikan nykytila. Teen esseeteosta kuolemanläheisyyskokemuksista. Käytän materiaalina tutkimuskirjallisuutta, taiteen kuvauksia ja haastatteluita.

Olen kuullut kertomuksia sairastuneilta, onnettomuuksien ja väkivallan uhreilta ja sodassa haavoittuneilta. Rauhaa, riemua, ruumiistapoistumisia, rakastavaa valoa, kauhunäkyjäkin.

Joillekin kokemukset ovat muodostuneet voimia antavaksi henkilökohtaiseksi mytologiaksi.

Lisää »

Vaatteet ovat liian halpoja. Siksi tarvitaan eettistä vaateteollisuutta, kirjoittaa Reetta Räty.

 

Aloitetaan lopputulemasta: vaatteet ovat liian halpoja. Muuten maailmassa ei voisi olla näin järjetöntä määrää kahdentoista euron tunikoita ja vielä järjettömämpää määrää alipalkattuja tehdastyöläisiä.

Ratkaisu vaikuttaa yksinkertaiselta: jos vaatteet maksaisivat enemmän, työntekijöille voisi maksaa paremmin. Tunikoita tehtäisiin vähemmän, samoin työtunteja tehtaissa. Luontoa säästyisi, kaapeissa olisi tilaa, laatu paranisi.

Lisää »

Nelkyt ja ihan risana

Kolumni | Älkää antako kitaraa miehelle pahassa iässä, pyytää Laura Friman.

Ensin Jumala loi kaikki kivat jutut: meret, maat, eläimet ja perunalastut. Kiitos siitä. Sitten hän alkoi huvitella yhdistelemällä keksintöjään. Valtaosa parituksista ilahdutti ihmiskuntaa: hunaja ja suolakurkut, gini ja tonic-vesi, Simon ja Garfunkel. Mutta Jumalallekin sattuu virheitä. Eräänä epäonnisena päivänä hän esitteli toisilleen miehen ja kitaran. Se siitä sitten: itsesäälinen ulina sai soinnut taakseen.

Lisää »

Sivut