Beta

Katja Kallio

Katja Kallio on helsinkiläinen kirjailija, joka kirjoittaa Imageen elokuvista.

Jotkut ystävät ovat sellaisia, että heitä pitää hiukan selittää muille. Jos heitä ei mitenkään selitetä, heidän omintakeinen charminsa jää muilta tajuamatta, ja heitä pidetään pelkästään merkillisinä ja rasittavina.

Kauan sitten vein erään tällaisen ystävän tapaamaan toisia ystäviäni häntä lainkaan selittämättä, ja jälkeenpäin nämä toiset ystävät valittivat kolmansille: ”Katja toi tänne jonkun hullun.”

Lisää »

Eräs näyttelijäystäväni kertoi minulle seuraavan anekdootin: Kun Astrid Lindgren ja hänen sisarensa puhuivat vanhoilla päivillään puhelimessa, he aloittivat keskustelun aina sanomalla ”döden döden”, kuolema kuolema. Sillä tavoin he olivat sopineet kattavansa kaikki omia sairauksiaan ja tuttavien kuolemia koskevat puheenaiheet, joihin olisivat muutoin tulleet tuhlanneeksi koko keskustelun, ja saattoivat ryhtyä puhumaan suoraan mukavammista asioista.

Lisää »

Romanialainen räsypokka | Valmistujaiset paljastaa 
itsensä hitaasti, kirjoittaa Katja Kallio.

Ne jotka ovat pelanneet räsypokkaa väärässä seurassa huonot kortit kädessä, tietävät, että se voi olla kauhea peli. Vastustajat istuvat naama peruslukemilla täysissä pukeissa. Itse hikoilee ja häviää erän toisensa jälkeen, mutta ei auta: riisuttava on. Tällainen koettelemus tulee elävästi mieleen romanialaisen Christian Mungiun uutuuselokuvasta Valmistujaiset.

Lisää »

Lapsia ja aikuisia

Kolumni | Elämänvaiheiden järjestykselle on syynsä, kirjoittaa Katja Kallio Pikku prinssistä.

Lapsena eräällä ystävälläni oli tapana leikkiä itse kehittelemäänsä leikkiä, jonka nimi oli Tärkeysmies. Tärkeysmiehellä oli miljoona paperia ja kuittia järjestyksessä pidettävänä ja kauheasti velvollisuuksia, ja niinpä leikkiin liittyi kova touhu ja kiire ja paljon stressiä. Tärkeysmies oli ystäväni lempileikki, ja aikanaan hänestä sitten tuli aikuinen ja elokuvatuottaja.

Lisää »

Haluan vain parastasi

Kolumni | London Has Fallen ajoi Katja 
Kallion väittelyyn elokuvan ohjaajan kanssa.

Vuonna 1985 iranilainen pikkupoika lähtee Teheranista Ruotsiin, Uppsalaan. Iran ja Irak sotivat keskenään, eivätkä vanhemmat tahdo enää katsella, kun poika pelaa fudista kaduilla, jotka voivat lentää taivaan tuuliin hetkellä millä hyvänsä. Poika – Babak nimeltään, Babak Najafi – luulee lähtevänsä parin viikon lomalle mutta ei palaa enää koskaan Iraniin.

Lisää »

Master, we is afraid

Kolumni | Vasta Son of Saul näytti Katja Kalliolle, millaista on elää tuhoamisleirillä.

Takanani jokeltaa vauva. Viereisessä pöydässä istuu anime-ernuja. Teehuoneen kaiuttimissa soi Mozartin kevytversio. Alkaa hiukan helpottaa. Kotiin en voi mennä, sillä olen juuri nähnyt unkarilaisen László Nemesin esikoiselokuvan Son of Saul, enkä uskalla olla sen kanssa kanssa kahden kesken. Täällä teehuoneella vauva ja ernut vakuuttavat minulle, että tämä maailma tässä on totta. Että en kohta herää Auschwitzin tuhoamisleirillä.

Lisää »

Kolumni | Elokuvassa 45 vuotta kaikuu se, mitä ei sanota ääneen, kirjoittaa Katja Kallio.

Nainen juo lasin vettä omassa keittiössään, ja sillä aikaa koko eletty elämä muuttuu hänen selkänsä takana.

Näin käy brittiläisen David Constantinen novelliin perustuvassa elokuvassa 45 vuotta, jossa vanha aviopari saa hääpäivänsä aattona postia menneisyydestä. Saksankielinen kirje kertoo, että Sveitsin ikijäästä on löytynyt viisikymmentä vuotta sitten kuollut nainen.

Lisää »

Kolumni | Dheepan saa henkihieveriin, 
kirjoittaa Katja Kallio.

Kuka on maailman maskuliinisin elokuvaohjaaja? Kenen sankareissa on kaikkein eniten testosteronia, kaikki sen hyvät ja pahat puolet, niin paljon miehuutta, että se särisee korvissa ja ryskyy valkokankaasta läpi? Tarantinon? Ridley Scottin? Kurosawan? Scorsesen, Sergio Leonen, Clint Eastwoodin?

Lisää »

Sivut