Beta

Vuoden huiput! Imagen popkirjoittajat listasivat vuoden 2016 mieleenpainuneimmat kulttuurikokemuksensa.

Vuoden huiput! Imagen popkirjoittajat listasivat vuoden 2016 mieleenpainuneimmat kulttuurikokemuksensa.

 

Kent lopetti tyylillä

Musiikki | Ikääntyvän rockyhtyeen jäähallikeikat ovat jo pitkään olleet kuin oopperaan menisi: puitteet ovat yhtä pöhöttyneet kuin esittäjät, koko taiteenlaji aikansa elänyt, kaikki on kuoliaaksi koreografioitua ja muotoonsa tukehtunutta. Kentin Helsingin jäähyväiskeikka kuitenkin kumosi kaiken tuon. Se esitti urastaan omannäköisensä läpileikkauksen, ei kosiskellut yleisöä vaan tarjosi asioita, joita katsojat eivät edes tienneet haluavansa. Yhtyeen päätös päättää uransa ei ollut eutanasiaa, vaan Mishima-henkinen soturin kuolema. Kent lopetti itsensä, jotta yhtyeen muisto saisi kultautua ja jäsenet jatkaa elämäänsä ja uraansa. Samuli Knuuti

 

Vahinko on kappale ristiriidasta

Musiikki | Sannin Vahinko on kesäbiisi, jonka kertoja haluaa yhden yön juttua. Sanoituksia tarkemmin kuunnellessa paljastuu, että tämä on ihastunut, jopa niin epätoivoisesti, että haluaa hypätä ikkunasta, kun inhottaa nähdä halun kohde toisen seurassa. Tunnetta ei tietenkään saa näyttää. Parikymppisten ihmissuhdepelissä on yleistynyt viime vuonna ”chillin” käsite, joka tarkoittaa, että on noloa olla suhteessa osapuoli, joka tuntee ensin ja liikaa. Siksi on vaarallisempaa sanoa haluavansa syödä aamiaista yhdessä kuin sanoa haluavansa seksiä. Sanni laulaa tästä syntyvästä ristiriidasta. Iida Sofia Hirvonen

 

Veteraani Martikaisen paluu

Musiikki | Spotify-aikakaudella musiikin ylitarjonta aiheuttaa välillä vakavia keskittymishäiriötä: kappaleet eivät saa sellaista huomiota kuin ne ansaitsisivat. Livetilanteessa taas ei ole muuttunut mikään, mikä tekee hyvistä keikkakokemuksista entistäkin ilahduttavampia. Marraskuussa Tavastialla näin YUP-veteraani Jarkko Martikaisen, joka on loistavassa keski-iän vireessä uuden Luotetut miehet -bändinsä kanssa. Joukkion meiningissä on ikiaikaista soittamisen riemua ja tarttuvaa toiveikkuutta, joka kohdalle sattuessaan tekee vaikutuksen, vaikkei miehen tuotantoa tuntisikaan. Martikaisen synkät tosiasiat tunnustava optimismi tuntui virkistävältä ja tarpeelliselta näinä vaikeina aikoina. Juha Itkonen

 

Amy Schumer, ystävä korvissani

Kirjallisuus | Äänikirjat ja podcastit ovat hyvässä nousussa.  Monimutkaiset romaanit kannattaa lukea omin silmin, mutta simppelit tietokirjat ja muistelmat ovat parhaimmillaan kuunneltuina. Suosikkejani ovat muistelmat, joissa joku nokkela showbisnes-alan nainen kertoo elämäkokemuksistaan. Tekijän itsensä lukemana muistelot tuntuvat pirteältä juttelulta, jota seuraa melkein kuin ystävän tilitystä. Lajityypin parhaimmistoon kuuluu Amy Schumerin uutuus Girl with a Lower Back Tattoo. Schumerin jutut ovat hauskoja, sydämellisiä, paasaavia ja paikotellen yllättävän tummasävyisiä. Miina Supinen

 

Erinomainen Eskelinen

Kirjallisuus | Kirjallisuudentutkija Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla -proosahistoriaa on ehditty lukea jo ”pamflettina” ja Jälkisanojen (1987) jälkeisenä provoretkenä läpi suomalaisen kirjallisuuskentän. Toki Eskelinen on kirjallisuudentutkimuksessa yhä persona non grata. Sen lisäksi hän mukiloi kirjassaan suomalaisen kirjallisuudentutkimuksen kuin ohimennen mutta silti teatraalisen suurieleisesti. Se tietenkin viihdyttää, mutta vie huomiota suotta sivuun siitä, kuinka ansiokkaita kulmia tämä yli-itsevarma suurteos tuo suomalaisen kirjallisuus- ja kulttuurihistorian kovettuneimpiin hengen luutumiin. Oskari Onninen

 

Certain Women on itkettävän kaunis episodielokuva

Elokuva | Joskus taiteilijan estetiikka ja filosofinen ajattelu iskee niin kovaa, että kaikkea hänen tekemäänsä seuraa haltioituneena. Yhdysvaltalainen Kelly Reichardt ei tee itsestään eikä elokuvistaan isoa numeroa, ja siksi ne on petollisen helppo ohittaa olankohautuksella. Reichardt keskittyy luontoon ja tekstuureihin ja arkisiin toistuviin asioihin. Niin myös Maile Meloyn novelleihin perustuvassa, R&A-festareilla esitetyssä episodielokuvassa Certain Women. Kun hevostallin ovet avautuvat neljäntenä aamuna ihan niin kuin aiempinakin aamuina, mutta niiden takaa paljastuukin maahan satanut ensilumi, on vaikea olla kyynelehtimättä. Anton Vanha-Majamaa

 

Elle on poikkeuksellinen elokuva

Elokuva | Elokuvakriitikon tauti on analyyttisyys. Kriitikkona olen harvoin kahden elokuvan kanssa: jo katsoessa otan mukaan potentiaaliset lukijat. Aivot verbalisoivat ja etsivät näkökulmia arvioon, kolumniin tai blogiin. Poikkeuksia ovat parhaat elokuvat. Elle on niin runsas, provokatiivinen ja riemastuttava, että olemme intiimejä vielä kolmannen katsomiskertani jälkeen. Tähän on harvoin von Trierkään kyennyt! Paul Verhoevenin elokuva puhuttelee, se on persoonallinen ja sillä on bourdieulaista arvoa identiteetin rakennuspalikkana. Se on talismaani elokuvaksi. Kalle Kinnunen

 

Viekottelevat Valmistujaiset

Elokuva | Cristian Mungiun Valmistujaisissa nuori Eliza on lähdössä korruptoituneesta Romaniasta Englantiin opiskelemaan, kun väkivallanteko uhkaa pilata ratkaisevan loppukokeen. Rakastava isä joutuu valitsemaan tyttären tulevaisuuden ja oman moraalinsa välillä. Mungiun pidättyväisen runollinen elokuva aukeaa viekottelevasti pihdaten, kuva kerrallaan. Ensimmäisestä kuvasta lähtien se on lähes täydellinen elokuva, vain juuri sen verran epätäydellinen, että sitä voi myös palavasti rakastaa, ei pelkästään ihailla. Katja Kallio

 

Stranger Things vetää oikeista naruista

Televisio | Stranger Things ei ole vuoden 2016 paras tv-sarja, mutta se on tärkein. Netflixin alkuperäissarja palautti uskon television kykyyn kertoa tarinoita ja manata esiin lämpimiä tunteita. Pikkukylän oliojahti olisi voinut latistua Netflix-algoritmin laskemaksi sieluttomaksi täsmätuotteeksi ellei sitä olisi tehty niin suurella rakkaudella. Viimeistään julkiset viittaukset sen kaltaisiin kasarielokuviin kuin Stand by Me ja E.T. sulattavat 80-luvulla lapsuutensa viettäneiden nykyisten aikuisten kyyniset sydämet. Tuntui kuin nostalgia olisi suunnattu varta vasten minulle. Ilkka Pernu

 

Loistava Kasitonni

Kuvataide | Anssi Kasitonnin kuratoima Mäntän kuvataideviikot oli ähkyynnyttävä kokonaistaideteos. Silti elokuvantekijä Pasi ”Sleeping” Myllymäen ohjaamia ja käsikirjoittamia kaitafilmejä olisi nauttinut enemmänkin kuin tarjotut 17 annosta. Säännöistä vapaan kokeilijan retrospektiivissä nähtiin muun muassa Viisi sanaa -teos, jonka käsikirjoitus perustuu Nykysuomen sanakirjaan. Aikoinaan Myllymäen lyhytelokuvat saivat uneliaan vastaanoton, mihin taiteilijan lisänimi viittaa. Nyt sitä on mahdoton käsittää. Marko Ylitalo

 

Kuvataide | Anssi Kasitonnin kuratoima Mäntän kuvataideviikot oli ähkyynnyttävä kokonaistaideteos. Silti elokuvantekijä Pasi ”Sleeping” Myllymäen ohjaamia ja käsikirjoittamia kaitafilmejä olisi nauttinut enemmänkin kuin tarjotut 17 annosta. Säännöistä vapaan kokeilijan retrospektiivissä nähtiin muun muassa Viisi sanaa -teos, jonka käsikirjoitus perustuu Nykysuomen sanakirjaan. Aikoinaan Myllymäen lyhytelokuvat saivat uneliaan vastaanoton, mihin taiteilijan lisänimi viittaa. Nyt sitä on mahdoton käsittää. Marko Ylitalo