Beta

Tutkija: ”Koulutus ei suosi tyttöjä”

Avaaja. Huoli yliopiston naisistumisesta kertoo tutkija Mona Mannevuon mukaan siitä, että lukeneisuutta ei enää arvosteta.

Suomessa on käyty 1990-luvulta lähtien keskustelua siitä, suosiiko peruskoulun opetusjärjestelmä tyttöjä. Poikien huonompaa menestystä on selitetty kognitiivisilla eroavaisuuksilla, erilaisella kypsymisvauhdilla ja kasvatuseroilla.

2000-luvulla keskustelu on alkanut koskea myös yliopistoja, jotka naisistuvat.

”Yliopistot perustuvat pohdiskelemiseen, joten oikukkaiksi määritellyt naiset suljettiin niistä sadoiksi vuosiksi pois. Kun naiset ovat osoittaneet pärjäävänsä niissä, instituutiota moititaan turhaksi”, Turun yliopiston tutkija Mona Mannevuo sanoo.

Huoli on hänen mukaansa kohdistunut erityisesti yliopistojen pääsykokeisiin, joiden katsovaan suosivan ”kilttejä, todellisuudesta vieraantuneita vekkihametyttöjä”, jotka täyttävät yliopistot ja vievät pojilta suorituspäissään myös ne opiskelupaikat, joista eivät ole ensisijaisesti kiinnostuneet.

”Tunnollisuuden väheksymisessä on se ongelma, että yliopistossa on vaikea pärjätä, jos ei ole sinnikäs ja jaksa lukea.”

Mannevuon mielestä yksi syy siihen, miksi pojat jäävät koulutuksessa jälkeen jo varhaisessa vaiheessa on se, etteivät he lue niin paljon kirjoja kuin tytöt – ja lukeminen on oppimista.

”Jos lukeminen tuntuu vastenmieliseltä tai on väärä tapa oppia, yliopisto ei ole oikea paikka opiskella.”

Mannevuon mielestä on absurdi ajatus, että pääsykokeita muutettaisiin vaikka toiminnallisemmiksi niin, että miehet pärjäisivät niissä paremmin.

”Opiskelijat valitaan yliopistoon sillä perusteella, onko heidän mahdollista pärjätä opetuksessa. Yliopistoista valmistutaan asiantuntijoiksi tietotyöhön, 
ja sellaiseen suuntaavan pitää olla pitkäjänteinen”, Mannevuo sanoo.

”Jos joutuisin leikkaukseen, on yhdentekevää, kumpaa sukupuolta minut operoiva kirurgi olisi, mutta haluaisin, että hän olisi opiskeluaikanaan lukenut yksityiskohtaisesti kaiken saatavilla olevan tiedon ja seuraisi jatkuvasti tieteellistä kehitystä.”

Mannevuon mukaan huoli yliopistojen naisistumisesta liittyy laajempaan kehityskuvioon, jossa yliopistoista luodaan matka yrittäjyyteen.

”Yliopistot eivät ole enää tutkimusorganisaatioita, joissa pärjää tunnollisuudella.”

Sukunsa ensimmäinen ylioppilas, Helsingin yliopiston valtiotieteilijä, London School of Economicsin MSc ja Teknillisen korkeakoulun diplomi-insinööri Jorma Ollila toi pari vuotta sitten Slushissa esiin, ettei hyvä johtaja ole liian lukenut: Lue hieman, mutta älä kuitenkaan liikaa tai muuten sinusta tulee akateeminen.

”Pelko yliopistojen naisistumisesta liittyy oletukseen naisten konservatiivisuudesta, sovelluskyvyttömyydestä ja luovuuden puutteesta”, Mannevuo sanoo.

”Kiltit ja kuuliaiset suorittajanaiset nähdään kansantaloudellisena riskinä.”

Se kertoo hänen mukaansa siitä, miten maskuliinisena hyvä johtajuus nähdään. Uudeksi feministi-ikoniksi noussut Facebookin Sheryl Sandberg kirjoittaa Lean in -kirjassaan, miten urakehitys on mahdollista naiselle vain, jos hän tunkeutuu eturiviin: ”kiltillä kympin tytöllä” ei ole asiaa pomoksi, kun ahkeruutta pidetään vanhan maailman hyveenä.

”Eivät kirjojen lukijat ole parempia johtajia, mutta on vaarallista tehdä oletuksiin perustuvia sukupuolitettuja jakoja. Jotkut kirjojen lukijat voivat vieraantua todellisuudesta ja strategisesti ajattelevat olla tunnollisia tiimityöntekijöitä.”

Mannevuon mielestä on vakavaa, että naisistumisesta on alettu puhua suurena yhteiskunnallisena ongelmana.

”Yhteiskuntamme on pyrkinyt pitkään siihen, että naisten koulutus olisi mahdollista. Nyt nähdään paljon vaivaa, että sitä rakennetta voitaisiin purkaa”, Mona Mannevuo sanoo.

”Ajatus on, että yliopistot tuottavat vääränlaisia ihmisiä, ja usein he ovat naisia. Tässä luodaan sitä, millaisia ihmisiä työmarkkinoille ja yhteiskuntaan halutaan.” ■

 

Mona Mannevuo on tutkija Turun yliopistossa. Hänen väitöskirjansa Affektitehdas – Työn rationalisoinnin historiallisia jatkumoita tarkastettiin syksyllä.