Beta

Tsirp! | Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske meni Twitteriin 24. marraskuuta eikä ole sen jälkeen poistunut sieltä. Tulos: Liki 3 000 kappaletta 140 merkin viestejä. Miksi?

 

Aluksi se hävettää joka kerta tosi paljon. Mutta kun sitä tekee enemmän, se alkaa sujua. Aikaa myöten siinä voi tulla hyväksi. Ja vaikka nolous ei täysin katoa, on kyse loppujen lopuksi ihmisen perusvietistä: Kaikki me haluamme olla rakastettuja ja huomion kohteena, emmekö haluakin?

Puhe ei ole seksityöstä, vaikka hivenen tuskastuneen näköinen – itse asiassa hän näyttää aina siltä kuin olisi juuri lyönyt varpaansa kynnykseen – Tuomas Enbuske saa aiheen kuulostamaan sellaiselta.

Tuomas Enbuske, 34, on toimittaja, joka on tullut tutuksi omaa ni­meään kantavista televisio- ja radio-ohjelmista. Äskettäin televisiossa nähtiin tunnin dokumentti Loppukiri. Siinä Tuomas Enbuske pohti, ketä presidentti­ehdokasta hänen kannattaisi äänestää. Maaliskuun lopulla TV5:llä alkoi päivittäinen Tuomas Enbuske talk show.

Twitter taas on yhteisö- ja mikroblogipalvelu, jonka käyttäjät julkaisevat korkeintaan 140 merkkiä sisältäviä viestejä eli twiittejä. Toisin kuin Facebook, Twitter ei ole vain sosiaaliseen mediaan viety kaveripiiri vaan globaali julkaisualusta: kuka tahansa voi seurata twiittejäsi. Niinpä se on kätevä väline, jos sinulla on tarve tehdä vallankumous, myydä rekka­lasteittain äänilevyjä tai jos haluat muuten vain todistaa olevasi ajassa kiinni oleva henkilö, jolla on jotakin kerrottavaa.

Enbuskella on, ja paljon. Hän twiittaa tahdilla, joka tuo mieleen Espoon Nöykkiön omakotitaloidylliin eksyneen sotareportterin. Vajaassa neljässä kuukaudessa viestejä on kertynyt 2 686, keskimäärin 25 päivää kohti. Twiitit käsittelevät politiikkaa, mediaa, taloutta, kulttuuria, siis melkein mitä tahansa – niin, ja tietenkin Tuomas Enbuskea. Viestit ovat hauskoja, usein ironisella tavalla, ja vaikka Enbuskea itseään hieman nolottaakin omien tekemistensä mainostaminen, se ei näy hänen twiiteissään.

Kun Enbusken Twitter-tili ylitti tammikuussa 3  000 seuraajan rajan, Ylen internetin strategiapäällikkö Tuija Aalto bloggasi tekstin Twiittaa kuin Tuomas Enbuske. Samalla Aalto epäili, että viestien takana saattoi olla kokonainen tiimi. Enbuske itse kommentoi asiaa Twitterissä näin.

@TuomasEnbuske: On kuulunut huhuja, että tätä Twitter-tiliä päivittäisi ryhmä maamme parhaita käsi­kirjoittajia. Kiistämme ehdottomasti tämän. Eikun kiistän.

Nyt seuraajia on jo 7 806. Kohta niitä voi olla kymmeniä tuhansia. Twitterin on arvioitu tekevän läpimurtonsa Suomessa tänä vuonna.

@mnumminen: Teen Enbuskesta Twitter-aiheista juttua Imageen. Kaipaan kommentteja muutamiin väitteisiin. Pian ensimmäinen.

@mnumminen: Väite: Tuomas Enbuske on Suomen paras twiittaaja.

@TuomasEnbuske: Samaa mieltä!

@Starlitt792: allekirjoitan kyseisen väittämän myös. Ihana Tuomas! <3

@anicka2: Ei kai paras, mutta omintakeista linjaa Enbuske kyllä vetää Twitterissä. Ilmaisee itseään ­avoimesti ja provosoi.

@Markotweet: Ei paras, mutta pyrkii olemaan näkyvin. Tekin kivasti autatte siinä projektissa.

Tuomas Enbuske, miten kenelläkään voi olla noin paljon sanottavaa? Ei kai sitä sanottavaa ole vakiosumma. Kyse on tason laskemisesta ja häpeäkynnyksen ylittämisestä. Kirjoitin pressadokkarin teon aikana muistiinpanot Twitteriin. Sain vastauksia ja uusia ideoita, jotka twiittasin. Ja sitten mä tein niiden pohjalta kässärin.

Olitko aluksi mustasukkainen ideoistasi? Aikaisemmin mä luulin, että ideoita on kolme ja niistä tulee pitää kiinni. Mutta sehän on juuri päinvastoin: kaikki ideat pitää heti sanoa, sillä niitä tulee jostain lisää. Ennen ihmettelin, että miten jollain stand up -koomikolla voi olla koko ajan uutta materiaalia, mutta se käy näin. Määrä luo laatua.

Onko sinulla joku tapa, jolla rustaat twiittisi? On tiettyjä muotoja tietysti, ja sitten on helppoja kikkoja.

Mitä ne ovat? Jotain, että ”Lapsi oksensi paidalleni, elämälle kiitos”. Ei se ole mitenkään hauska. Tai jos kirjoitan näin kuin eilen...

@TuomasEnbuske: Mustavalkoinen mykkäelokuva voitti parhaan elokuvan Oscarin! Wau! Lähetetään ensi kerralla ehdolle koko suomalainen poliittinen keskustelu.

niin se oli se ensimmäinen ajatus, mutta ongelma on se, kun käytössä on vain 140 merkkiä. Kun käy väittelyä Twitterissä, joku aina sanoo, että asiaa ei voi selittää tässä. On niin helppoa väittää, että asiat eivät ole yksinkertaisia. Se on just toisinpäin. Asioiden pitää olla yksinkertaisia.

Aika paljon twiiteistäsi on keskustelua. Jaksat reagoida ihmisten kysymyksiin ja väitteisiin. Se ärsytti aluksi, koska eihän ne ole niin hyviä kuin mun omat postaukset, tietenkään. Mä pidin viime vuonna Uuteen Suomeen kolumnia joka viikko, enkä halunnut ikinä vastata mihinkään. Tiedän kyllä, että se on sosiaalisen median idea ylipäänsä.

Keskustelu netissä on aika tyhmää. Niin se on, mutta Twitterissä se on yllättävän fiksua. Se on kuin Suomi24 fiksuille, toistaiseksi.

Pelottaako sinua, että tyhmätkin ihmiset löytävät Twitterin? Kyllä, sitten kun siellä on meidän vanhemmat, niin sitten siellä on tyhmiä. Facebookissa on mun vanhempien sukupolvi jo, ja on se muuttunut. Minun isäni on fiksu ihminen, diplomi-insinööri ja muuta, mutta kyllä siitä silti huomaa, että se ei aina tajua Facebookin nyansseja. Esimerkiksi jos laitan Facebookiin vitsin, mun isä saattaa alla selittää sen. Mikä on musta aika söpöä, mutta ei ehkä kuitenkaan se pointti.

Twiittaat ja teet ohjelmia fiksuista asioista, mutta usein näkökulma on naiivi. Teetkö sen tarkoituksella? Siinäpä se. Kuulin aiemmin aina, että on mahtavaa, kun uskallan kysyä tyhmiä kysymyksiä. Kun mä olin esittänyt ne tosissani. Sitten tajusin, että tästä narusta kun vetää, ainakin jotkut tykkää. Lapsethan toimii samalla tavalla, ne toistaa aina sitä samaa temppua. Mä ajattelen oikeasti aika naiivisti ja mulla on mittakaavaharha kaikesta, ja se on ehkä hyväksi tässä ammatissa. Ihmiset, jotka tuntee mut, sanoo, että mulla on taipumus liioitella paljon.

Sinusta on asiallinen kuva. Twitterissä olet kovaäänisempi. Ylen Ykkösellä ympäristö tekee asiallisemman. Kyllä jossain kirjallisuusohjelmissa voisi puhua vaikka mistä, sadomasoseksistä ja kakkaleikeistä, ja ihmiset olisi vain, että joo, kiinnostavaa, mutta jos sama on Ilta-Sanomissa, niin se on taas sitä seksillä myymistä. Nännikohu! Ja tietysti Twitter on sellainen huutomedia, ideana on huutaa yksi juttu kerrallaan.

Onko sinulla Twitter-esikuvia? Mä seuraan joitain ruotsalaisia. Yllätyin ensin, kuinka huonoja ne oli. Esimerkiksi Mark Levengood ja talkshow-juontaja Fredrik Virtanen twiittaa koko ajan kaikesta. Mua lohdutti, että joka ainut twiitti ei ole standup-tasoinen, vaan että Virtanen voi twiitata että ”Juon tässä anopin kanssa viskiä.” Se oli huojentavaa, koska se oli niin noloa. Seuraan aika paljon ruotsalaista keskustelua. Se on siitä jännä maa, että se on kuin Suomi, mutta pikkuisen parempi.

Pyritkö Suomen suosituimmaksi twiittaajaksi? Totta kai, kyllä mua harmittaa, että vaikka Tarja Halosella on yli 10 000 seuraajaa enemmän kuin mulla, ne on niin paskoja twiittejä. Ihan totta! Oletko sä käynyt katsomassa niitä? Ne ovat tällaisia:

@TarjaHalonen: Viimeinen mahdollisuus nauttia vuodesta 2011. Tämä tilaisuus ei toistu!

Ja sitten sillä oli pari muuta twiittiä eriarvoisuuden kasvusta ja tasa-arvosta. Kun sitten kuitenkin toiset poliitikot on tosi hyviä, esimerkiksi Carl Bildt ja Alexander Stubb, ja ne twiittaa tosi paljon.

Olet nuoreksi vihaiseksi mieheksi jo vanha. Mutta olisitko muuten sellainen? En. Nuoret vihaiset miehet on aika hölmöjä. Kaikki ovat kuulleet nuorena, että sitten opit kun olet vanha. Siksi joku 60-vuotias ei kehtaa sanoa sitä ääneen, mutta onhan se itsestäänselvää että ikä tuo fiksuutta. Miettii nyt vaikka Harri Holkeria, josta tuli vanhana hyväntekijä. Mä olen varma, että Sarasvuo on kuuskymppisenä jossain Intiassa ja Nalle Wahlrooskin tulee synnintuntoon. Mikään ei ole niin yliarvostettua kuin nuori vihaisuus – paitsi ehkä epäkorrektius. Tein Ylelle tv-sarjaa, jota ei kukaan katsonut, mutta koska sen nimi oli semmoinen, jengi tuli sanomaan, että hyvä kun vähän ravistelet. Monet poliitikotkin, nekin ovat omasta mielestään epäkorrektiuden puolella valtaa vastaan.

@mnumminen: Väite: Tuomas Enbusken twiitit ovat vastapainoa somen ”oikeiden mielipiteiden terrorille”

@JukkaVuorio: Twitterissä ei ole ”oikeiden mielipiteiden terroria”, ei ainakaan yhtä voimakkaasti kuin Facebookissa.

@mikaelko: Mielestäni Enbuske pyrkii seisomaan twiittiensä takana, hänen liberaali maailmankuva on vain liikaa monelle.

@vesapai: Ei, vaan 140 merkin versioita Virpi Salmen, Timo Hännikäisen yms kirjoituksista; niiden päätavoite on, että joku ärsyyntyisi

@mnumminen: @vesapai Ovatko Tuomaksen 140 merkin versiot parempia kuin mainitsemasi pidemmät versiot (Salmi, Hännikäinen)?

@vesapai: Musta Virpi Salmi on osaavin ärsyttäjä. Enbuskekin homman osaa, mutta 140 merkistä saa aika lyhyet kilarit

@mnumminen: @vesapai Hieno tiivistys. Pitkät kilarit on paremmat kuin lyhyet.

Nuorena puolustit julkisuudessa demareita. Nyt olet oikeistoliberaali. Milloin käänsit kelkkasi? Päivittäin. Yritän ajatella järkevästi. Yleensä mua alkaa ärsyttää se mielipide, mikä mulla aluksi oli.

Teit aikoinaan Imageen jutun, jossa pyrit suomenruotsalaiseksi. Onnistuit: nykyisin sinulla on suomenruotsalainen vaimo ja kaksikielinen perhe. Ei ollut yhtään tavoittelemisen arvoista. Eikä mulla oikeasti tule sosiaalisissa tilanteissa sitä luontevuutta. Kun me ollaan Hannan ystävien kanssa illallisilla, ja siellä puhutaan asuntojen hinnoista, mä saatan jäätyä, kun mulla ei ole mitään sanottavaa – ja siellä puhutaan asuntojen hinnoista aina. Suomen­ruotsa­laisista voi muuten tehdä sellaisen vitsin, mitä ei voi tehdä somaleista. Ymmär­rän sen, mutta kyllä ne vitsit loukkaa mua, kun mulla on suomenruotsalainen lapsi.

Jotkut twiittisi menevät hyvän maun rajoilla, esimerkiksi tämä.

@TuomasEnbuske: Lestadiolaisuutta voisi rajoittaa 20%. Lapin ja Pohjanmaan poliisien resursseja säästyisi, kun ei pitäisi selvitellä lapsiinsekaantumisia.

Kaduttiko jälkikäteen? Se kommentoi virhepäätelmää siitä, että jotain asiaa vähentämällä voidaan vähentää rikollisuutta. Kyllä aika montaa yksilönvapautta vähentämällä päästään samaan. Muttä kyllä tämä oli vähän tyhmä twiitti. Mun olisi pitänyt tehdä se toisella esimerkillä: esittää, että kielletään herätyslahkoihin kuuluminen, koska niillä on ollut paljon näitä tapauksia.

Harva silti loukkaantuu sinulle. Esimerkiksi Maija Vilkkumaan kanssa teillä on söpö ”mistä tänään kiistellään”-twittersuhde. En pyri loukkaamaan ketään. Yritän vain Anneli Jäätteenmäkeä mukaillen puhua niin totta kuin osaan.  Aggressiivista palautetta tulee vähän, eikä sekään tule Olli Saarelan näköisiltä miehiltä vaan naisilta.

Oletko sovinisti? En.

Kuuletko usein olevasi sovinisti? Kuulen. Mä ihailen naisia. Sekin on kai sovinismia. Mutta kyllä musta naiset ja miehet ovat keskimäärin erilaisia. Kyllä se on vain ni. Naisia kiinnostaa politiikka vähemmän. Jos sä menet tosta kadulle kysymään, mitkä puolueet ovat hallituksessa, saat todennäköisesti keski-ikäisiltä miehiltä oikeimmat vastaukset.

Onko sinulle mikään asia vakava? No on mulle se, että jos joku sanoo, miten mun pitää olla. Kuten keskustelu milloin ravintoloiden pitää mennä kiinni: mä tiedän, että ne vilpittömästi ajattelee, että mun ei kannata olla ravintolassa puoli kahden jälkeen, mutta se ei vaan ole kenenkään muun asia, se on mulle pyhä. Kaikenlainen kiesustelu ärsyttää mua, ja vaikka tuloerojen kasvun kritiikki on kortti, mikä saa mut ärsyyntymään, kun se on argumenttina niin epä-älyllinen.

Mutta onko asioita, mistä et voisi repiä huumoria? Kyllä itsestä huumorin repiminen on ihan äärettömän tuskallista. Esimerkiksi omasta kaljuuntumisesta vitsailu, se on hymyä kyynelten läpi.

Mitä jos olisit syntynyt Valko-Venäjällä, olisitko mielipidevanki vai talkshow-housti pääkanavalla? Ihan varmana talkshow-housti! Mä olen niin opportunisti. Tietenkin silloin selittäisin itselleni, että näin tämä meneekin oikein. Kyllä mä olen ihan vallan sylikoira. Tein niin myönteisen jutun Niinistöstäkin presidentinvaalijutun yhteydessä.

Loppuvuodesta tulee sitten kutsua linnaan. Ei, en mä usko. Siellä on niin paljon jengiä jonossa. Makit. Marcot. Jääkiekkoilijat ja muut. Ja mä olen ollut siellä jo kerran. Ihmiset oli aika humalassa.

@mnumminen: Väite: Maailma, jossa kaikki olisivat samanlaisia kuin Tuomas Enbuske, olisi vielä huonompi kuin tämä nykyinen.

@lottabacklund: Joo, mutta ihan helvetin komea!

@TuomasEnbuske: No ihan varmasti olisi huonompi. En edes itse jaksaisi kuunnella itseäni.

Kyllästyttääkö olla Tuomas Enbuske, mielipideautomaatti? Kyllä se välillä kyllästyttää. Kuuntelin aamulla Radio Aaltoa, ja juontajat oli kauhean hyviä ja lämpimiä. Ne oli älykkäitä, mutta ei ollenkaan ironisesti. Mietin, että mä en sietäisi kuunnella omaa huonotuulisuuttani radiossa aamuisin. En haluaisi olla niin näsäviisas kuin mä olen. Ironiaa jaksaa pieninä annoksina. Ei kukaan jaksaisi joka aamu kuunnella Jyrki Lehtolan ja Erno Paasilinnan aamushowta.

Kuinka usein olet twiitannut jotain ja poistanut sen sitten, että en mä näin voi sanoa?  Mä olen poistanut kirjoitusvirheitä, en muuta. Joskus on hävettänyt kyllä. Esimerkiksi viime perjantaina mä twiittasin kännissä. Mutta sehän on ihan sama, että kännissä sä puhut muutenkin tyhmiä. Se on kuin tekstailisi kännissä.  Mä twiittasin esimerkiksi:

@TuomasEnbuske: Terveiset Rytmistä, Kalliosta. Kiva olla paikan ainoa Niinistön äänestäjä. Jos ette kuule minusta, tiedätte missä pidän kultavarantojani.

Sitten mua vähän hävetti se. Ja samana iltana kun twiittasin bussissa, joku vastasi, että Tuomas Enbuske istuu invapaikalla ja twiittaa. Se istui samassa bussissa ja twiittasi takaisin!

Entä kun tulee huono ilta talkshow’ssa, ja vieraat ja kanava ottavat päähän. Twiittaatko siitä vai iskeekö itsesensuuri? Varmaan vähän, mutta kyllä mä yritän olla rehellinen, koska kulissien takainen juttu on se, mikä kiinnostaa.  Kun pressadokkarissa haastattelin ehdokkaita, ei ne oikeasti sanoneet mitään, niiltä oli kaikki kysytty jo. Kaikki muu kuin se mitä ne sanoi oli kiinnostavaa. Kun ohjelmaa editoitiin, leikkaaja yritti jättää vastauksia mahdollisimman paljon. Mä olin, että leikkaa pois. Oleellista oli vaikka se, että mä olin kysynyt Lipposelta, miksi se on aina suuttunut Aamulehdelle. Ei sillä ole mitään väliä, mitä Lipponen sanoi vastaukseksi. Se kysymys oli vastausta mielenkiintoisempi.

@mnumminen: Juttu liki valmis. Yksi asia auki. Kertokaa, miksi Enbuske twiittaa niin maanisesti. Mihin hän lopulta pyrkii?

@TuomasEnbuske: Aika kylmä on ihmiskuva, jos ­kaikella pitää yrittää muka pyrkiä johonkin. Twiittaus nyt vaan on hauskaa.

@rakelliekki: Twiittaaminen on viihdyttävä tapa ­keskustella ihmisten kanssa joita ei välttämättä muuten kohtaisi?

@maijavilkkumaa: Mulle sen hyöty on et saa ajatuksiin ns. palloseinää – fb on täynnä samanmielisiä.

@nuusa_: Twitter vastaa aina, kun sinne huutaa.

@mnumminen: Palloseinänä ollut tämänkin jutun ­tekemisessä, kiitti!

 

Image 3/2012