Beta

Trumpin vastustus peukutuksilla lämmittää vain hetken, varoittaa Ruben Stiller

Kolumni | Trumpin vastustus peukutuksilla lämmittää vain hetken, varoittaa Ruben Stiller.

 

So not go gentle into that good night, /
Old age should burn and rave at close of day; / Rage, rage against the dying of the light. – Dylan Thomas

70-vuotias mies mesoaa vallan huipulla ja yrittää unohtaa kuolevaisuutensa. Jostain syvältä kuuluu ikävä kuiskaus omasta riittämättömyydestä ja rajallisuudesta, mutta ääni vaimenee twiitatessa. Nuori vaimo seisoo vieressä ja yrittää ajoittaa laskelmoidun hymynsä täydellisesti.

Tyhjyys huutaa suoraa huutoa.

Mies katsoo kuiluun ja kuilu katsoo takaisin. Kuilun reunalla mies kietoutuu suuruusfantasioihinsa, joita hän ruokkii jatkuvilla julkisilla spektaakkeleilla. Hän katoaa, jos hänestä ei puhuta. Hän on show, joka pyörii 24 tuntia vuorokaudessa kaikkialla maailmassa. Maailma on vain peili, joka todistaa hänen olevan olemassa.

 

Trump. Megabrändi, joka voittaa kuoleman twiittaamalla ja luomalla kaaoksen maailmaan.

Laura ja Saska Saarikosken Trump – mies kuin Amerikka -kirjassa Trumpin hahmoa verrataan showpainihahmoihin. Katsojat tietävät, ettei showpaini ole todellista urheilua, mutta rakastavat spektaakkelia ja näytelmää. Äänestäjät odottavat, että heitä viihdytetään. Faktat pitkästyttävät, ja niitä voi aina keksiä lisää. Uudet vaihtoehtoiset faktat tuovat elämään vaihtelua.

Vaihtoehtoisten faktojen tehtävänä on herättää tunteita ja pöhinää. Haluamme tuntea, että elämä maistuu joltakin, me haluamme olla elossa. Kiitos Trump siitä, että saamme vihata, kiitos vastatunteista!

Meidän liberaalien tunne-elämä on usein harmaata. Olet pelastanut meidät liberaalin latteasta arjesta. Hinta on kova, mutta joku osa meistä saa kiittää sinua siitä, että meillä on vihdoinkin selvä 
viholliskuva ja missio.

 

Hyvät arvot ottavat voimille. 
En jaksa koko ajan elämöidä somessa Trumpin herättämillä tunteilla ja osallistua Trumpin itsensä luomaan tunnespektaakkeliin. Suhtaudun myös kyynisesti omaan Trumpin vastaiseen taisteluuni.

En ole tähänkään päivään mennessä uhrannut mitään vastustaessani Trumpia. Olen vain huutanut tuuleen Etelä-Helsingistä. Somevastalauseeni on lähinnä naurettava. Hoen itsestäänselvyyksiä ja surffailen tietyssä Trumpin vastaisessa mielentilassa. Kyseessä on egotrippi, jolla ei ole mitään merkitystä. Muutama peukutus on lämmittänyt mieltäni, mutta peukutusten merkitys jäänee poliittisen vastarinnan historiassa vähäiseksi.

Eivätkö arvoni ole latteita, jos ne surffailevat huomiohakuisesti Facebookissa ja tuomitsevat Trumpin politiikan kerta toisensa jälkeen samanmielisten kuorossa?

Moraaliset tuomioni uivat Facebookin feedissä trampoliinilla pomppivan elefantin, kissavideoiden ja ruoka-annosten seassa. Pomppiva elefantti kiteyttää olennaisen Trumpin vastaisesta taistelustani. Trump on somepöhinän jumala. Olemmeko me hänen sätkynukkejaan? Mitä vaihtoehtoja meillä on?

Hiljaisuus on surkea vaihtoehto. Trump ei poistu minnekään, vaikka pidättäytyisimme somekommenteista. Olisi älytöntä pelätä somekommenttien banaaliutta ja toistoa niin paljon, että sensuroisimme itseämme tyylitietoisuuden nimissä. Yhtä älytöntä olisi kuvitella, että Trumpin voima katoaa jonnekin, jos vaivumme somessa joukolla hiljaisuuteen.

Jatkakaa siis kommentointia niin kuin ennenkin ja haistattakaa pitkät Stillerin kyynisyydelle. Mutta muistakaa setämiehen varoitus: vähitellen Trumpin spektaakkeli turruttaa meidät, ja oma somepöhinämme on osa tätä prosessia.

Jos turtumus iskee, kuunnelkaa Sam Cooken biisi A change is going to come. 
Se helpottaa oloa. ■

Ruben Stiller on Trumpin vastaisen taistelun veteraani. Hän laskee Facebookissa Trumpia vastustavien kommenttiensa peukutuksia. Seuraavassa numerossa Reetta Räty.