Beta

Toinen nainen

Miina Supiselle Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa on tarina järkälemäisestä hämmennyksestä.

 

Mies ilmoittaa vaimolleen rupeavansa naiseksi. Vaimo yllättyy. Mieshän oli täysiverinen äijä! Nyt mies aikoo luoda nahkansa. Vaimon ei auta kuin hyväksyä tosiasiat.  Ja kirjoittaa romaani.

Ennen kuin mieheni katoaa on tarina järkälemäisestä hämmennyksestä. Miten oman puolisonsa voi tuntea niin kehnosti? Miten miehisen miehen sisällä voisi elää nainen? Aviomies on ollut aina karvainen ja pätevä, sellainen joka varisee muttereita, kiristää ruuvit liian tiukalle ja viihtyy ulkona.

Ja juuri sellaisena, vain sellaisena, vaimo häntä rakastaa.

Mies iloitsee alkavasta muutoksesta, mutta vaimo on suruissaan. Hän pitää itku kurkussa kiinni miehen rippeistä, luetteloi ruumiinosia ja ihokarvoja, tarkkailee, suree ja ikävöi. Puoliso muuttuu vähitellen kauniiksi naiseksi. Vaimo ei enää tunne häntä eikä halua tutustua uuteen henkilöön. Rakastettu on kuollut, vaikka ruumista ei ole missään.

 

Selja Ahava on kertonut monissa haastatteluissa, että Ennen kuin mieheni katoaa perustuu omiin kokemuksiin. Kirjaa on markkinoitu reippaasti kirjailijan kohtalolla. Ja onhan se mediaseksikäs juttu. Transihmisistä puhutaan mediassa paljon, useimmiten samaan ylipirteään tapaan kuin sateenkaariperheistä pari vuosikymmentä sitten. Nehän ovat tosi kivoja tyyppejä! Vähän erilaisia, mutta pohjimmiltaan ihan samanlaisia kuin me kaikki muutkin! Nyt tarvitaan vain vähän avarakatseisuutta!

Ennen kuin mieheni katoaa ei kuitenkaan kerro avarakatseisuudesta ja uusista aluista. Sukupuolenkorjaus on minäkertojalle pelkkä tragedia.

 

Helsingin Sanomien Kuukausiliite jututti hiljattain Ahavaa hänen kokemuksistaan. Haastattelun jäljessä on paljon kärkkäitä kommentteja. Jury on kahta mieltä. Toisten mielestä todellinen rakkaus kestää myötä- ja vastamäet, jopa sukupuolen muuttumisen. Kunnon vaimo iloitsisi, kun puoliso löytää vihdoin todellisen minänsä. Toiset ovat sitä mieltä, että onnelliseen parisuhteeseen kuuluu eroottinen rakkaus, eikä heteronainen voi haluta naista. Puoliso oli julma huijari vietellessään heteronaisen miehen hahmossa.

Nettikeskustelu muistuttaa romaanissa kuvattua banaalia päivittelyä, jota pariskunta saa kuulla tutuiltaan – sitä samaa, jota lukijankin mielessä pyörii. Eihän se sisältä muutu. Sama ihminen se edelleen on.  Kertojaa raivostuttaa toisten huoleton suvaitsevaisuus. Miten niin mies ei muutu sisältä? Sitäkö se tarkoittaa, että luuranko pysyy ennallaan? Ja se ainainen utelu: Mitä se tekee sukupuolielimelleen? Mistä lähtien puolisoiden sukupuolielimet ovat yleinen keskustelunaihe? Eihän täällä toistenkaan miesten pippeleistä jutustella!

 

Lukija unohtaa pian penikset,  hormonihoidot ja isot korkokengät. Niistä kirja ei oikeastaan puhu. Ennen kuin mieheni katoaa on hienovireinen taideteos. Se tarjoaa tunnistettavia ajatuksia jokaiselle lukijalle, joka on pettynyt tärkeissä ihmissuhteissa. Kriisin tai eron hetkellä yhteinen menneisyys voi saada oudon sävyn. Jos puoliso paljastuu erilaiseksi kuin luuli, onko onnellinen menneisyys illuusio?

Romaanin surullisin kohta on miehen kuvaus yhteisestä elämästä. ”Minä yritin elää. Minä yritin neljäkymmentä vuotta elää. Kun tapasin sinut, se oli kuin paksu matto joka levitetään kasvimaan päälle, jotta maa kuolee ja puhdistuu. Mutta rikkaruohot kasvoivat läpi.”  Se, mitä vaimo oli luullut rakkaudeksi, olikin ollut pimeys, jossa ei kasva mitään.

Puolet romaanista kertoo Kolumbuksen löytöretkestä. Tai oikeastaan harharetkestä. Kolumbus iloitsee löytäessään vehreän Intian, jossa vilisee ystävällisiä alkuasukkaita. Missään ei tosin näy Kublai Kaanin hienoja rakennelmia, joista Marco Polo aikoinaan kirjoitti. Rantaviiva on vähän outo, eivätkä kartat pidä kutiaan. Sitkeällä itsepetoksella Amerikka on silti Intia. Aivan niin kuin nainen voi olla mies.

Lukija jää miettimään naiseksi muuttuneen puolison elämää. Veljessarjan joukossa elänyt mies saa vaimon mielessä uuden, suloisen menneisyyden. Vaimo punoo pieniä kuvitelmia Lili-tytöstä, joka istuu pikkuveli sylissään lammen rannalla ja katselee sudenkorentojen muodonmuutosta. Pelottavan näköisestä, hytisevästä toukasta pistää esiin uusia jäseniä. Pian rannalla on kauniita korentoja, jotka kuivattelevat siipiään ja nousevat ilmaan. ■