Beta

Tähti | Johanna Tukiainen

Johanna Tukiainen on topless-malli, showtanssija, ulkoministerin kaataja, blogin pitäjä ja julkkis. Häntä hämmästellään ja vihataan, mutta samalla häntä katsotaan ja seurataan. Kummasta tämä kaikki kertoo enemmän: Tukiaisesta – vai meistä?

 

Tanssilattialla kävelee nainen. Pitkä, paksu vaalea tukka laskeutuu ryöppyinä olkapäille, Amerikan lipun kuvioita toistava paljettimekko paljastaa runsaat kurvit ja ruskeaa ihoa. 

Nainen keinahtelee tanssilattian ympäri korkokengissään ja kiehnää keskelle lattiaa asetellun tuolin ympärillä. Hän istuu tuolille, nostelee jalkojaan, taivuttelee vartaloaan ja vilauttaa hameen alta pakaraansa.

Sitten hän hakee yleisön joukosta tuoliin parikymppisen pojan ja istuu tämän syliin. Nainen liikehtii hivellen pojan ympärillä ja heittää jalkansa tämän olan yli. Poika tuijottaa eteenpäin ilmeettömänä.

Stereoista tulvii Joe Cocker: You can leave your hat on...

Tanssilattian laidoille on pakkautunut nuorista aikuisista koostuva yleisö. Pojilla on yllään huppareita, pipoja ja tennareita, tyttöjen topit paljastavat olkapäät ja käsilaukut hohtavat valkoista.

Paikka on hyvin tavallinen myöhään auki oleva lähiöbaari. Tiskillä tilataan valkovenäläisiä, pöydissä juodaan siideriä muovituopeista. Valaistus on vähän liian kirkas.

Kun tanssija tipauttaa mekkonsa ja rinnat paljastuvat, yleisö ei juuri kohahda. Tumma siro tyttö kääntyy ystävänsä puoleen: ”Eihän noissa silikoneissa oo mitään, mitä ei oltais jo lehdestä nähty.”

Nuoret miehet takarivissä ovat innostuneempia: ”Ei vittu, aika hyvät!” yksi höläyttää kuin yllättyneenä.

Muuten yleisö on niin passiivisen kiinnostunutta, kuin kaiken nähneet ja viihteeseen tottuneet kaksikymppiset vain voivat olla.

Nainen keinahtelee ympäriinsä pelkissä stringeissä rauhallisen ja hyväntuulisen oloisena. Välillä hän astelee yleisön eteen lattian reunalle ja heilauttaa päätään taaksepäin silmät suljettuina. 

Eturivissä seisoo nuoren näköinen poika college-paidassa ja farkuissa. Hän pitää käsiään hieman luonnottoman näköisesti ristissä haaravälinsä edessä.

Parinkymmenen minuutin kuluttua aplodit täyttävät ravintolan. Johanna Tukiaisen esitys Espoon Kannunkulmassa on päättynyt.

* * * 

Jos vaikka vähän tukiainen nöyrtyisit, et ole kummempi julkkis, etkä olisi mitään ilman näitä kuuluisia tekstiviestejä. Aina kehuskelemassa miten olet jossain juhlissa, miten monta julkkista olet tavannut (yli puolet varmasti valetta) yms. Mitä olet tehnyt ansaitaksesi paikkasi julkisuudessa. Hmm, aivan, et muuta kun näytellyt itseäsi lehdissä. (15.9.2008 klo 11.58, Taina)

* * *

 

Jos Johanna Tukiainen olisi tv-sarjan hahmo, me rakastaisimme häntä. Hän näkyy, kuuluu, menee ja mokaa. Hän on show-tanssija ja topless-malli, jonka ulkonäkö on ylitseampuva, jutut huikeita, urakäänteet nopeita ja sinnikkyys loputonta.

Hän on Aku Ankka ja Paris Hilton, seksiskandaali ja pikkuprinsessa, sinisilmäinen maalaistyttö ja roisi julkisuustyrkky. Hän haluaa glamouria ja tyyliä kuten Todella upeeta -tv-sarjan Edina, mutta kuten Edina, päätyy usein samppanjapäissään vähemmän glamoureihin tilanteisiin.

Johannalle sattuu ja tapahtuu. Otetaan esimerkiksi tämä vuosi:

Tukiaisen vuosi alkaa kartanojuhlissa Ruotsissa. Hän vetäytyy nukkumaan isännän vuoteeseen, raivostuttaa muut vieraat, joutuu heitetyksi pihalle ja päätyy lopulta siskonsa kanssa putkaan.

Tammikuussa hän törmää Saariselällä silloiseen ulkoministeriin Ilkka Kanervaan. Kanerva alkaa lähetellä Tukiaiselle seksistä vihjailevia tekstiviestejä, ja maaliskuussa Tukiainen kertoo viestittelystä Hymy-lehden jutussa. Seuraa parin kuukauden skandaali, jonka aikana Tukiainen myy Kanervan viestit Hymylle ja Kanerva joutuu eroamaan.

Kohun jälkimainingeissa porno-ohjaaja Kullervo Koivisto kaivaa esiin vuosia aiemmin kuvatun pornoelokuvan Uivelot, jossa Tukiaisen tanssiryhmän Glamour Dollsin jäsenet juoksentelevat vähissä vaatteissa talvimaisemissa. Tukiainen ei osallistunut elokuvan seksikohtauksiin, mutta kun Ilta-Sanomat julkaisee verkossa videon Tukiaisesta Uiveloiden kuvauksissa, videon katsoo yli miljoona ihmistä.

Toukokuussa Tukiainen matkustaa siskonsa Julian kanssa Miamiin, mutta sisko ottaa lennolla vahingossa liikaa rauhoittavia lääkkeitä ja alkoholia ja päätyy välilaskupaikan Bostonin sairaalaan. Kun siskokset palaavat matkalta, he saavat sakot tullauspetoksesta, koska eivät tuo oma-aloitteisesti kuutta matkalaukullistaan tavaraa tulliin.

Ja kesä se vasta onkin hässäkkää. Kesäkuussa Tukiainen privaatti­strippaa turkulaisessa seksikaupassa ja kerää lehtitietojen mukaan ulkopuolelle asiakkaiden jonon. Hän palkkaa henkivartijan, jotta voi liikkua yöelämässä rauhassa, ja juhlii 30-vuotispäiviään näyttävästi ja julkisesti St. Tropez'ssa Ranskan Rivieralla. Matkalla mukana ollut kaveri, toinen pikkujulkkis Rachel Kauppila myy myöhemmin reissusta kuvia lehteen ja kertoo Johannan joutuneen taas putkaan, minkä Johanna kiistää. Myöhemmin pari sopii riitansa televisio-ohjelmassa.

Jossain välissä Lapin käräjäoikeudessa puidaan edellisen kesän tapahtumia, joissa Johanna sai haavan käteensä, kun hänelle vieras mies repi viinilasia hänen kädestään. Oikeus hylkää miehen pahoinpitelysyytteen. Tukiainen raportoi myös poliisin pidättäneen toisen miehen, joka vei häneltä henkilökohtaisia seksivideoita. 

Syksyllä tahti vain kiihtyy. Tukiainen suututtaa kanssajulkkikset, juontaja Viivi Avellanin ja kaupanpitäjä-Playboy-malli Susanna Penttilän blogikirjoituksellaan, jossa hän ihmettelee, miksi häntä epäillään escort-tytöksi, mutta samalla tavalla ilman näkyviä tuloja paljon matkustavia ja shoppailevia Avellania ja Penttilää ei. Lopulta hänet äänestetään Suomen turhimmaksi julkkikseksi, ja hän päättää vetäytyä julkisuudesta sekä tehdä rikosilmoituksen nettiherjaajistaan.

Jotain voi listasta puuttua, sillä Tukiaisen matkassa on vaikea pysyä. Edellä mainitut tapahtumat on raportoitu erilaisissa tiedotusvälineissä kuten Hymyssä, 7 päivää -lehdessä MTV3:n verkkosivujen Viihde­uutisissa tai iltapäivälehtien ja Helsingin Sanomien verkkosivuilla.

Tukiaisen edesottamuksia uutisoidaan syystä: me haluamme lukea niistä. Hymyn sivujen laskurin mukaan Johanna Tukiaisen topless-kuvasarjaa on katsottu yli 300 000 kertaa, ja hänen blogikirjoituksensa keräävät hujauksessa satoja kommentteja. Internetin keskustelupalstoilla Tuksun tai Jossun elämää kommentoidaan tuhansien viestien ketjuissa.

Tukiainen kiinnostaa myös ulkonäkönsä vuoksi. Hän rakastaa kaikkea pinkkiä, hörhelöistä, kiiltävää, paljastavaa ja lapsuuteen viittaavaa. Hän poseeraa epätodellisissa iltapuvuissa, Hello Kitty -tikkari kädessään, irtoripset räpsyen ja sanoo haluavansa olla prinsessa. Mutta hänellä on suuret silikonirinnat ja pienet pöksyt ja hän poseeraa mielellään myös liki alastomana.

Hän pitää verkkosivuja, jonne hän on laittanut sadoittain kuvia omasta elämästään, ja kirjoittaa pariakin blogia, joissa kertoo elämästään avoimesti, mutta samalla oudon liioitellusti. Tukiaisen maailmassa koti on residenssi, striptease-klubi kabaree, strippari estraditaiteilija ja ulkomailla matkustelu, tanssiminen ja lastenhoito todella kova työkokemus. Suurin osa muiden mielestä melko tavallisista asioista on Tuksu-maailmassa upeita, glamoureja, luksusta tai uniikkeja.

Hän ihailee rahaa, julkisuutta ja suuren maailman piirejä ja mieltää itsensä näihin piireihin kuuluvaksi, vaikka ulkopuolisten mielestä näin ei ole. Hänen suurin haaveensa on poseerata Playboyssa.

Hän suhtautuu myös suurpiirteisesti faktoihin ja parantelee totuutta omituisissa kohdissa, kuten kertoessaan ylioppilastutkintonsa arvo­sanoista tai maailmantähtien tapaamisesta. Hän tekee ja puhuu, mutta myös katuu tekemisiään jälkikäteen. Hän ei tunnu oppivan virheistään  ja tuntuu aina olevan valmis uuteen kierrokseen.

Mutta koska Johanna Tukiainen ei ole fiktiivinen hahmo, me emme rakasta häntä. Päinvastoin.

Asioita, jotka Johanna Tukiaisessa ärsyttävät:
1. Ruma.
2. Tyhmä.
3. Lahjaton.
4. Moraaliton.
5. Siveetön.
6. Liioittelija.
7. Julkisuuden tavoittelija.
8. Ei ymmärrä olevansa ruma, tyhmä, lahjaton, moraaliton, siveetön liioittelija, joka ei kuuluisi julkisuuteen ollenkaan.
(Lähde: Internetin runsas aihetta käsittelevä aineisto.)

 

Elokuun lopun perjantaina Johanna Tukiainen kävelee Helsingin Albertinkadulla. Hän on 163 senttimetriä pitkä ja hyvin, hyvin ruskea. Päivetys loistaa minihameen ja saapikkaiden lomassa, merkkilaukkua pitelevässä kädessä ja huolellisesti meikatuissa kasvoissa.

Tänään Tukiaisen vaatetus on seksikästä bisnestyyliä: korkokenkää, laukkua, korua, jakkua. Hame vain on poikkeuksellisen lyhyt, ja huulikiiltoa tavallista enemmän.

”Hei, mennään vaan sisään”, Tukiainen tervehtii kantaravintolansa oven edessä varautuneen oloisesti.

Tukiaisen kantapaikka on kallis ruokaravintola, jonka valkoisten liinojen ääressä aterioi muutama pöydällinen pukumiehiä ja porvarisrouvia. Ravintola mainostaa rapumenuaan.

Tukiainen antaa ravintolassa liki kaikki haastattelunsa, mutta silti hän tuntuu olevan hillityssä ympäristössä aivan väärässä paikassa. Toisaalta sekin on yksi Tuksun tunnusmerkeistä: aina väärässä paikassa väärään aikaan, ja vielä väärällä tavalla.

Tukiainen herättää jatkuvasti hämmennystä. Onko hän tosissaan? Vai vetääkö hän vain roolia, samaan tapaan kuin tv-hahmo Krisse? Tapahtuvatko kaikki lehdissä kerrotut asiat hänelle todella?

”No osa niistä jutuista on sellaisia, että mua ei ole haastateltu niihin ollenkaan. Mutta kyllä se pitää paikkansa, että mulle tapahtuu koko ajan kauheasti kaikkea”, Tukiainen naurahtaa.

”En mä oikein tiedä, mistä se johtuu. Mä olen sellainen ihminen, että kerään kauheasti tapahtumia ympärilleni. Koko mun elämän ajan on ollut niin. Ei ole ainakaan tylsää.”

Kun Johanna Tukiaisen elämästä lukee, saa kuvan, että hän on räiskyvä, energinen persoona. Mutta kun hänen kanssaan istuu samassa pöydässä, mielikuva katoaa. Tukiaisella on tapana puhua vakavasti ja innottomasti, ja hän näyttää usein jännittyneeltä. Joskus hänen sanojaan saattelee pieni naurahdus, mutta yleensä hän pysäyttää alkavan hymyn nopeasti. Tänään hän vaikuttaa huolestuneelta, jopa masentuneelta.

Mutta katseiden keskipisteenä hän viihtyy. Hän sanoo olevansa ekshi­bitionisti ja halunneensa tanssijaksi siitä asti, kun näki parikymppisenä tanssiesityksiä Las Vegasissa ja katsoi Paul Verhoevenin ohjaaman, tanssijoista kertovan Showgirls-elokuvan.

”Katsoin sen joskus jo 18-vuotiaana ja olin ihan innoissani, että toi on jotain sellaista, mitä mä haluan tehdä.”

Tukiainen alkoi tanssia yökerhoissa ja perusti vuonna 2003 oman tanssiryhmän Dolls Dancersin, josta sittemmin tuli Glamour Dolls. Yksin hän tanssii ravintola Kannunkulman – tai kännikulman, kuten taksikuski paikan nimesi – esityksen kaltaisia suorasukaisempia striptease-esityksiä, Dollsien kanssa tehdään vähäpukeisia yhteiskoreografioita. Pikkuhiljaa hän alkoi tehdä itseään tunnetuksi.

”Olen oikeastaan aina halunnut julkisuuteen. Se on aika jännä juttu. Lapsesta asti se on ollut mun haave, että haluan julkkikseksi.”

Miksi?

”Mä en tiedä miksi. Ehkä jotenkin mulle on tullut sellainen ajatus, että tämä elämä on niin lyhyt, että en halua olla vaan yksi muurahainen keossa. Haluan jäädä ihmisten mieliin, haluan jäädä historiaan.”

Sen Tukiainen on tietysti jo tehnyt. Läheisen kioskin ikkunassa roikkuu Iltalehden lööppi Ilkka Kanervan puolison Elina Kiikon haastattelusta: ”Suhteemme lujempi kuin koskaan”. Jutussa Kiikko kertoo, että teksti­viestikohu vain vahvisti Kanervan ja Kiikon suhdetta. Tukiaisen aterioidessa Iltalehti uutisoi verkkosivuillaan Big Brother -kilpailijan Tukiaista parjaavat lausunnot ja Tukiaisesta Hymyyn otetut topless-kuvat.

Tukiainen ei ole nähnyt juttuja, ei edes lööppiä.

”Ai sellaisen haastattelun ovat antaneet”, hän sanoo Kiikosta ja Kanervasta ja katsoo ravintolan ikkunasta ulos hetken hiljaa. ”Mun suhdetta kohu ei lujittanut, ei todellakaan.”

Nythän jos koskaan Johanna Tukiaisen pitäisi olla riemuissaan. Kolme juttua samassa lehdessä samana päivänä, ja vielä on päivää jäljellä! Mutta Tukiainen on vaisu ja katsoo usein pöytään vastatessaan kysymyksiin. Ehkä julkisuus ei ole ollut ihan sitä, mitä hän toivoi.

* * *

kyllä olis saanut jättää nämä kuvat ottamatta ei ole kyllä mitkää kauniit muodot ei menestyis edes isoäti kilpailuissa anteeksi isoäitejä kohtaan ei kelpais kuva edes meidän metalli miesten wc-seinälle kauheet otokset ja kehtaa viellä keikistellä hyi helvetti lopettais (23.9.2008 klo 08.40 lare)

* * *

 

ABORTTI! RACHEL JÄTTI SUOMEN. MAAJUSSI KATOSI HÄISTÄÄN! MORSIAN RASKAANA. JOHANNA TUKIAINEN: YRITIN TAPPAA ITSENI!

Kuukaudesta toiseen Hymyn ja Seiskan sivuilla rakastutaan, erotaan, ystävystytään, riitaannutaan; tullaan raskaaksi, saadaan keskenmeno, tehdään abortti. Ollaan onnenhuipulla ja yritetään itsemurhaa, väistellään velkojia mutta eletään ylellisesti. Ja nyt puhutaan yksistä ja samoista ihmisistä, joille käy kaikkia näitä asioita.

Johanna Tukiainen, Susanna Sievinen, Rachel Kauppila, Martina Aitolehti, Marika Fingerroos, Tiina Jylhä. Kaikilla heistä on ainakin juttujen perusteella huomattavan tuulinen elämä.

Lehdet ovat paitsi julkkisten ystäviä, myös vihollisia. Yhdellä viikolla ne julkaisevat kivan haastattelun, seuraavalla viikolla salaa otettuja kännikuvia. Sitä peliä pelatakseen on oltava kova, eikä Tukiainen tunnu olevan ihan tarpeeksi kova.

Tukiainen itse ei esimerkiksi mielellään puhuisi striptease-esityksistään julkisuudessa tarkemmin. Hän toivoisi, että haastatteluissa keskityttäisiin Dolls-ryhmään. Hän ei halua, että häntä kuvataan yksinkeikoilla, ja ahdistuu, kun häneltä kysytään hänen nettiin aikanaan laittamastaan escort-tyttö-ilmoituksesta.

Ja mihin juorulehti lopettaa, siitä nettiyhteisö aloittaa. Monen Tukiaista koskevan ketjun pääasiallinen sisältö on kaiken Tukiaiseen liittyvän etsiminen ja paljastaminen. Linkkejä valokuviin, sivustoihin, blogeihin ja tapahtumatietoihin jaetaan voitonriemuisesti toisille käyttäjille. Aina jollakin on ollut mukanaan kännykkäkamera, aina joku on huomannut vuosien takaisen seuralaisilmoituksen. Johanna Tukiaisen aikuiselämän koko tarina hyvine ja huonoine hetkineen on luettavissa netistä, jos sen vain jaksaa sieltä pienistä palasista kasata. 

* * *

Hei tunteeko kukaan Johannaa? Voiskos sille laittaa sellassia terkkuja, että mä ja mun kaveri, Sardiini, ollaan eniten faneja! ps. photo ois kiva. (15.9.2008 klo 12.42, jii

* * *

 

Alku oli rauhallinen. Johanna Tukiainen kasvoi Helsingin Laajasalossa ekonomivanhempien vanhimpana tyttärenä. Hän kertoo perheensä olleen uskovainen,  ja Johannakin osallistui ruotsalaisen, kiistellyn karismaattisen seurakunnan Livets Ordin eli Elämän sanan toimintaan. Ylioppilaskuvassa vuonna 1997 hymyilee kesakkoinen nuori nainen, jolla on lämpimän hiekan väriset pitkät, kiharat hiukset ja sinistä kajalia.

Julkisuudessa Tukiainen esiintyi ensimmäisiä kertoja vuonna 1999. Silloin hän osallistui City-lehden junailemille sokkotreffeille. 20-vuotias Johanna, ”matkailualan opiskelija, juontaja, malli ja saliemäntä”, näyttää lehdessä samalta kuin ylioppilaskuvassaan.

Tukiainen sanoo opiskelleensa vähän yhtä, sitten toista ja käyneensä aloittamassa opintoja Uppsalassa asti. Sitten hän lähti aupairiksi vanhempiensa tuttavaperheeseen Yhdysvaltoihin. Hän hoiti perheen lapsia Kaliforniassa ja kertoo käyneensä vapaapäivinään näyttelijänkursseilla paikallisessa avoimessa korkeakoulussa.

Kotiin palattuaan hän tapasi miehen, joka puhui hänet tanssimaan erotiikkaravintolaansa. Tukiainen tanssi ja houkutteli asiakkaita juomaan samppanjaa, mutta hänellä oli suurempia suunnitelmia.

Tukiainen ryhtyi pommittamaan tunnettua julkkismanageria Wille Wile­niusta viesteillä ja alkoi saada sitä kautta kutsuja juhliin ja keikoille. Hän toimi avustajana musiikkivideoilla ja elokuvissa ja vuonna 2004 hän puhui Mirja Pyykön keskusteluohjelmassa seurustelun vaikeudesta. Samana vuonna hän matkusti ensimmäistä kertaa Miamiin.

Silloin Dolls-ryhmästä alkoi ilmestyä enemmän juttuja. Katso- ja 7 päivää -lehdet julkaisivat ryhmän tytöistä seksikkäitä kuvia ja kertoivat Johannan ja tämän pikkusiskon Julia Tukiaisen ulkomaanreissuista. Kesällä 2006 Dolls esiintyi Tangomarkkinoilla Seiskan bilepuistossa.

Silloin Dolls oli jo päässyt niin pitkälle, että verkon Ellit-keskustelupalstalla alkoi ryhmää seuraava viestiketju, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Ryhmässä ihastellaan, ihmetellään, naureskellaan ja ylenkatsotaan Dollsien toimia.

Vuosien takaisissa kuvissa ja videoissa Johanna näyttää paitsi paljon nuoremmalta  myös paljon sirommalta. Silikonit ja huulen täytteet tulivat vasta myöhemmin.

Videoilla pyöritetään lantiota aurinkorannoilla ja siemaillaan drinkkejä jahdeilla. Tukiainen ja hänen ystävänsä vaikuttavat enimmäkseen tytöiltä, jotka pyörivät jossain nakumallien, tanssijoiden ja ammattibilettäjien välimaastossa. Joukko osallistuu erilaisiin kauneuskisoihin Miss Miami Beach -kisoista Iltatyttö- ja Kesätyttö-mittelöihin.

Omalla tavallaan vanhat kuvat kertovat Tukiaisen paljon puhumasta glamourista. Naiset ovat kauniita, vaatteet näyttäviä, miehet vanhempia ja moottoriveneitä, limusiineja ja yökerhoja näyttää riittävän.

Vuonna 2007 Johanna tapasi siskonsa Julian kanssa Dubaissa sattumalta Mötley Crüe -rumpalin ja povipommi Pamela Andersonin ex-miehen Tommy Leen. Siskokset juhlivat rokkareiden kanssa ja Seiskassa julkaistuissa kuvissa Lee nuolee Julian poskea. Samana kesänä Tukiainen kertoi Hymyssä yrittäneensä itsemurhaa rauhoittavilla lääkkeillä parisuhdeongelmien takia. Nyt hän tosin sanoo uutisen liioitelleen.

Siskokset kuvasivat myös Raumanmeren juhannus -festivaalilla oman tosi-tv-ohjelmansa, jonka voi katsoa YouTubessa. Blondit höpöttävät kameralle ja tunkevat haastattelemaan pahaa aavistamattomia backstage-vieraita tavalla, josta moni tosi-tv-tähti saisi olla ylpeä. Hilpeimmässä kohtauksessa entinen pornotähti Henry Saari väistelee seuraansa kameran kanssa tunkeneita naisia häkeltyneenä: ”Mitä ohjelmaa te teette? Okei, ei mitään gonzoa.”

Ei gonzoa? Miten sen nyt ottaa.

Mutta ainakin se on oppikirjan mukaista urasuunnittelua!

* * *

Voisiko Johanna Tukiaisen hahmon takana sittenkin olla joku nerokas viihderyhmä, tyyliin Markku from Finland? Tää haluan julkisuuteen – vetäydyn julkisuudesta – kuvia rapujuhlistani jatkumo alkaa olla vähän turhan far out ollakseen todellisen ihmisen tekemisiä. (15.9.2008 klo 20.37, conspiracy, anyone?)

* * *

 

Syyskuun puolivälin maanantaina helsinkiläisen ammattikorkeakoulun aulassa seisoo kaksi naista. Toinen selvittelee pitkiä hiuksiaan hieman kumarassa kasvot seinään päin, toinen seisoo edessä kuin näkösuojana.

Johanna Tukiaista ei ole tunnistaa. Hänellä ei ole juurikaan meikkiä, ja kasvot näyttävät samalla tavalla paljailta kuin misseillä saunakuvissa. Huulet ovat rohtuneet ja pureskellun näköiset.

Tukiaisen paras ystävä, hänen siskonsa Julia, 25, on isosiskoaan pitempi ja hoikempi. Hänellä on vaaleat, puolilyhyet hiukset, suuret siniset silmät ja siskonsa tyyliä luonnollisempi look. Hänkin tanssii Dolls-ryhmässä ja poseeraa paljastavissa kuvissa, mutta välttelee julkisuutta enemmän kuin siskonsa.

Johanna ja Julia Tukiainen ovat opiskelleet tämän syksyn merkonomeiksi englanniksi Helsinki Business Collegessa. Kun Tukiaiset kävelevät koulun ruokalaan lounaalle, kukaan ei kiinnitä heihin huomiota. Kummallakin on peittävät duffeli-takit, pitkät housut ja matalat kengät. Mutta toki Tukiaiset tunnetaan täälläkin, tai ainakin Johanna.

”Ai niin, Jarkko kertoi, että ihmiset on puhuneet hirveästi, että Johanna Tukiainen on täällä koulussa”, Johanna kertoo siskolleen. Jarkko on Julian poikaystävä, joka opiskelee samassa rakennuksessa. 

”Joo, mä kävelin käytävällä ja kuulin, kun jotkut puhuivat, että tiesittekö että Johanna Tukiainen käy tätä koulua? Että, joo, kyllä tiesin”, Julia vastaa. 

Johanna nauraa huvittuneena. Julia vaikuttaa kyllästyneeltä.

”Mä oon vähän pihalla, ihan kuin leijuisin jossain”,  Johanna tunnustaa ruokajonossa. Syynä ovat menneen viikonlopun rapujuhlat, joiden kulusta kerrotaan MTV3:n Viihdeuutisissa juhlijoiden omien valokuvien avulla. Krapula vaivaa emäntiä yhä.

Juuri päättyneellä tunnilla Tukiaiset ovat kirjoittaneet aineen yksityisyrittäjyydestä. He valitsivat aiheekseen Dolls-yrityksen. Sikäli Johanna onkin jo edellä muita opiskelijoita, että hän pystyisi todella ammentamaan aineksia opiskeluun itsestään.

Keskusteltiin tunnilla erilaisista brändeistä. Opettaja kysyi, mitkä ovat olleet tämän kevään aikana kuumimpia brändejä ja median keskustelunaiheita. Teki mieli viitata, että ”Johanna Tukiainen”, mutta ei kehdannut.

Tukiaisen tokaisu hänen Hymyn sivuilla pitämässään blogissa huvittaa osuvuudellaan. Olisi viitannut Johanna vain, sillä mitä muuta Tukiainen on tehnyt kuin toteuttanut tunnollisesti meille kaikille hoettua oppia, että jokaisen meistä on brändättävä itsemme?

Jos Johanna Tukiaisen elämässä on yksi selkeä punainen lanka, se on hänen uravalintansa ja toiminta sen eteen. Hän on valinnut tavoitteensa (olla julkkis) ja lähtenyt toteuttamaan sitä.

Hänellä on verkkosivut (oman brändin luominen). Hän on hakeutunut julkkistilaisuuksiin (verkostoituminen). Hän on jakanut cv:tään eli Dollsien tyttökalenteria ja dvd:tä kaikille, jotka saattaisivat kyetä auttamaan häntä ja hänen ryhmäänsä eteenpäin (markkinointi).

Hänellä on muutama ydinviesti, joita hän haluaa tuoda esiin ja joihin hän palaa yhtä takuuvarmasti kuin poliitikko puolueensa iskulauseisiin, kysytään häneltä sitten mitä tahansa. Hänen ydinviestiinsä kuuluu, kuinka paljon hän pahoitti mielensä Ilkka Kanervan kohtalosta, kuinka etevä hänen tanssiryhmänsä on, kuinka tärkeä hänen siskonsa hänelle on, kuinka paljon hän rakastaa Miamia ja kuinka glamouria hänen elämänsä on. Hän esittää itsensä positiivisessa valossa ja näkee itsessään vahvuuksia, ei heikkouksia.

Eikö tämä kaikki ole tismalleen sitä, mitä meiltä kaikilta tänä päivänä odotetaan? Jokaisella meistä on oltava verkkosivua, facebookia, nimeä ja kasvoa. Pitää verkostoitua, erottautua, myydä itse itseään ja jäädä ihmisten mieliin. Jokainen uusi tuttavuus on potentiaalinen työnantaja, eikä pelkkä hyvä suoritus riitä. Pitää olla myös hyvä markkinoimaan suoritustaan. Kaikki myyvät jotakin, joko omaa osaamistaan tai edustamaansa yritystä tai tuotetta.

Tukiaisen ongelma on vain se, että a) hänen tuotteellaan on Suomessa melko vaikea ansaita rahaa ja b) hän tekee myyntityön liian kömpelösti ja suorasukaisesti.

Maailmalla Tukiaisen kaltaiset vihatut ja rakastetut ihmiset, joiden pääsiallinen osaaminen liittyy oman persoonan kiinnostavuuteen, voivat ansaita suuriakin rahoja. Salarakkaille maksetaan paljastusjutuista satojatuhansia euroja, omaperäinen julkkis voi veloittaa kutsuille saapumisesta ja tosi-tv-ohjelmiakin tehdään tuhansittain.

Mutta Suomessa markkina on pienempi ja suurella persoonalla ei ansaitse, jos ei osaa oikeasti tehdä jotain muutakin. Tukiainen kertoo, että hänelle on maksettu lehtijutuista vain tuhannesta viiteentuhanteen euroa. (Tähän juttuun Tukiainen suostui ilmaiseksi.)

Toisaalta yksi huomiotalouden kaksinaismoralismeista on se, että vaikka itseä pitää myydä, koskaan ei saisi vaikuttaa siltä, että myy itseään. Pitää olla luontevasti hauska, älykäs ja pätevän oloinen ja luottaa siihen, että hyvä esiintyminen houkuttelee asiakkaat kauppaan. Jos myymänsä tuotteen mainitsee, se on tehtävä hienovaraisesti.

Kun Tukiainen työntää tyttökalenteria Ylen hämmentyneelle toimittajalle ajankohtaislähetyksessä ja esittelee kotiaan viihdesivuston videopätkässä, hän vaikuttaa karkealta ja liian innokkaalta.

Tulee olo, kuin jossain olisi leikitty rikkinäistä puhelinta: ketjun alussa markkinointiguru antaa viestin, mutta ketjun loppupäässä viesti on jo vääristynyt. Tosin tämä on tietysti vain perinteinen, jopa elitistinen näkemys tilanteesta. Toisesta näkökulmasta Johanna Tukiainen on onnistunut brändäämisessä aivan mahtavasti.

* * *

Nää Jossun jutut on niin provoja. Herätkää nyt, ei kukaan kirjoita tosissaan tuommoista. Saati sitten roikota suussa pakasterapua, tuhannen känässä stripparikaverin kanssa ja kutsu niitä julkkisbileiksi. Provo mikä provo ja hyvin uppoaa. (15.9.2008 klo 16.59, Fanny)

* * *

Nyt positiivisia sanoja Johannasta! Hän on aivan omanlaisensa ihminen, joka tekee aivan omaa juttuaan. Se on Suomessa jo todella rohkea teko. Hän on sinnikäs eikä lannistu vastoinkäymisistä. Hän tekee töitä unelmansa eteen, eikä vetäydy nurkkaan katkeroitumaan. Hän on todellinen tee se itse -nainen.

”Tapasin hänet jossain Seiskan juhlissa noin seitsemän vuotta sitten ja kiinnitin jo silloin positiivisessa mielessä huomiota siihen, että olipa siinä nainen, joka halusi päästä eteenpäin tällä niin kutsulla julkkisuralla”, Wille Wilenius sanoo.

Julkkismanageri Wilenius on luotsannut aikanaan viulisti-Playboy-malli Linda Lampeniuksen ja salarakas Marika Fingerroosin uria. Tukiaista hän on auttanut satunnaisesti. Hän järjesti Dollsit esimerkiksi risteilyillä kuvattuun Submarine-tosi-tv-ohjelmaan vuonna 2003.

”Sehän on ihan legendaarinen”, Wilenius muistelee YouTubessa yhä näkyvää pätkää, jossa Dolls-naiset suutelevat ja hinkkaavat toisiaan antaumuksella. ”Sitä ei suunniteltu yhtään, ne tekivät ihan oman jutun. Me oltiin ihan ihmeissään, kun ne meni niin suoraan asiaan.”

Sitten Wilenius järjesti Dollsit 7 päivää -lehden juhliin. Dolls esiintyi matalalla lavalla miltei samalla tasolla yleisön keskellä ja Wileniuksen muistikuvien mukaan esitys oli loistava menestys.

”Ne teki tavallaan sellaista seksishow'ta. Niillä oli jotain koreo­grafioita, mutta ne joi siinä samppanjaa samalla. Se oli oikeastaan enemmän sitä samppanjan juontia kuin mitään muuta se keikka. Se oli hurja suksee ja camp-juttuna makea. Kaikkien mainostoimisto­ihmistenkin mielestä se oli hyvä just, kun se oli jotain niin erikoista.”

Ja vielä: ”Niillä on se meikki- ja vaatetyyli, joka on täysin poikkeava kaikesta mainstreamista. Eihän kukaan meikkaa tai laita itseänsä noin, lähinnä vain jotkut white trashit jossain USA:ssa. Se näyttää meidän silmissä ehkä vähän ihmeelliseltä, mutta se on oma tyylisuuntansa ja sille mä nostan kyllä ihan täysin hattua. Se on omassa jutussaan tosi mielenkiintoinen.”

Wilenius huomauttaa, että Ruotsissakin maan suurimmat bloggaajat ovat myös kaikista vihatuimpia, entisiä BB-tähtiä ja muita vastaavia tosi-tv-julkkiksia.

”Nämä täyttävät just sen tyhjiön, että meillä on tarve nähdä ihmisiä, jotka on jotenkin huonompia tai tekee erilaisia asioita. Ja Johanna Tukiainen on siinä ihan fantastinen.”

Tukiainen on myös arvoituksellinen.

”Hän tekee paljon sellaista, mistä koko ajan mietitään, että onkohan se nyt näin, ja mitäköhän se tekee niiden vanhempien miesten kanssa. Se herättää kysymyksiä. Se on hyvä, että meillä on tällaisia ihmisiä, muuten Suomi olisi paljon köyhempi. Mutta ei se ole voitolle tästä kaikesta jäänyt uransa kannalta, ja se on varmaan harmittavaa, koska se on tehnyt niin kovasti töitä tämän asian eteen”, Wilenius sanoo.

”Mutta hyväsydäminen ihminen hän on ja väriläiskä oikein. Ja se sinnikkyys siinä, että hän edelleen jaksaa uskoa, että hän pääsee Play­boyhin. Harva ihminen jaksaa yrittää, kun niin monta kertaa tulee eitä joka suunnasta. Mutta hän jaksaa ja on sitä mieltä, että hän on kauniin näköinen. Sehän on vähän outoa totta kai, mutta kyllä se sinnikkyys varmaan jossain vaiheessa palkitaan.”

Ikävä kyllä Tukiaisen menestyksen tiellä taitaa olla juuri se luonteenpiirre, joka tekee hänestä kiinnostavan.

* * *

Tää ketju on ollut ihan hillitön! Meitsistä tuli ihan fani noille tylleröille. Kävin lukemassa kaikki päiväkirjan sivut ja oli kyllä kerrassaan tasokas ja virheetön kieliasu, saati ne huutomerkit ja kerronta siitä, kuinka kaikki on mahtavaa ja ennenkaikkea upeaa!!!!!!!!!!!!!

Lisää matskua noista upeista pimuista. Olen TODELLAKIN menossa katsomaan niiden mahtavaa esitystä, jos ne jossain stadin seudulla jammailee. Parasta ehkä ottaa pari Tenaa mukaan. (26.7.06 08:40 ipanema)

* * *

 

”Hei mä en tiedä ootko sä lukenut tänään mun blogia tai mediaa, mutta mä oon saanut ihan paniikkikohtauksia tän julkisuuden kanssa. Siis mä oon saanut ihan tarpeekseni Hymystä ja Seiskasta, ja tässä on nyt ollut niin ahdistavia juttuja, ja mun läheiset ihmiset on tosi pahoillaan siitä miten mua on käsitelty julkisuudessa, että mä aion nyt rauhoittaa tän koko julkisuuden ihan kokonaan. Kyllä mä nyt tän jutun voin tehdä kun sä oot nähnyt jo niin paljon vaivaa, mutta ei sit mitään kauheita juttuja sinne, eihän? Et ethän sä oo tekemässä mitään ilkeää juttua? Ja mä haluun saada lukea sen jutun etukäteen. Nää kaikki escort-tyttö-jutut on niin kamalia. Siis mä oon ihan ahdistuksessa.”

Syyskuun lopulla Johanna Tukiainen kuulostaa puhelimessa todellakin erittäin ahdistuneelta. Hän on tullut taas siihen pisteeseen, mistä häntä niin kovin usein pilkataan: hän on muuttanut mielensä.

Ailahtelevaisuus on selvästi yksi Johanna Tukiaisen elämää hallitseva luonteenpiirre. Hän elää muuttuvien mielialojensa ohjaamana ja toivoo, että muut joustavat muutosten mukaan.

Yhtenä päivänä hän on avoin ja valoisa, toisena hermostunut ja masentunut. Usein hän ahdistuu jo valmiiksi tulevista asioista, kuten lehtijutuista, joihin on jo lupautunut, ja haastatteluista, joissa on jo kertonut kaikenlaista. On tietysti täysin inhimillistä olla epävarma julkisuuden edessä, mutta Tukiaisen kaltaisen konkarin jojo-liike on melko poikkeuksellista julkkismaailmassakin.

Hänen arvaamattomuutensa on suuri syy, miksi hän on muodostunut ilmiöksi: koskaan ei voi tietää, mitä Tukiainen seuraavaksi keksii. Mutta samalla se on kovin hankala luonteenpiirre tämän päivän tehokkuutta, täsmällisyyttä ja selkeyttä arvostavassa työmaailmassa.

Tukiainen ei jaksa organisoida asioitaan kovinkaan hyvin. Kun hänen kanssaan asioi, puhelimessa kuuluu usein selitystulva siitä, miksi asiat ovat menneet pieleen, aikataulut eivät pidä ja tilanteet ovat muuttuneet. Mutta jos usein jättää menemättä tapaamisiin tai yrittää venkoilla itsensä irti sopimuksista, viihteen taustavoimat kadottavat kiinnostuksensa. Silloin jäävät tosi-tv-ohjelmat tekemättä ja keikat saamatta.

On helppo uskoa, että hän aidosti yritti perua Kanervan tekstiviestien julkaisusta Hymyn kanssa tekemänsä sopimuksen, kuten hän on useasti selittänyt. Vaikeampi on ymmärtää, eikö hän esimerkiksi siitä jupakasta oppinut, ettei tehtyjä sopimuksia yksinkertaisesti voi purkaa noin vain, kun mieli muuttuu.

Mutta sillä aikaa kun Johanna yrittää selvitä sotkuistaan, me voimme tietysti tykönämme pohtia: mikä ihme meitä oikeasti Johannassa niin kovasti ärsyttää?

*  * *

Vaikka Johanna olisikin kirjoittanut ne paljon puhutut neljä laudaturia, niin voin kyllä sanoa, ettei siinä mitään niin ihmeellistä ole. Minäkin olen laudaturin ylioppilas, enkä silti ole mikään huippuälykäs. Naurettavaa tosiaan päteä yo-todistuksella vielä kolmekymppisenä. Yleensä sen ikäiset puhuvat jo myöhemmistä opiskeluistaan. (26.5.08 21:10 Pam*)

* * *

 

Lehden sivu – klik. Juttu – klik. Juttuun liittyvä video – klik. Video päälle – klik. Oma kommentti sivustolle – klik.

Johanna Tukiaisen luokse on aktiivisesti hakeuduttava, ja moni ihminen tekeekin niin.

Tehdäkseen mitä?

Haukkuakseen tietysti. Verkkokeskusteluja lukiessa pääsee katsomaan harvinaisella tavalla vieraiden ihmisten pään sisään, eikä se näky ole kaunis. Johanna Tukiaiseen liittyvissä keskusteluissa sanotaan ääneen asioita, joita normaali­elämässä ei koskaan kuule, ei ainakaan yhtä aggressiivisesti ilmaistuna.

Keskustelujen lukeminen on ahdistavaa, vaikkei itse olisikaan Johanna Tukiainen. Mistä kaikki tämä viha purkautuu? Onko se ollut olemassa aina vai onko verkossa jotain sellaista, mikä ruokkii vihaa? 

Monet Johannaa parjaavat viestit ovat niin inhottavia, että niitä ei viitsi lehteen painaa, mutta tässä yksi siistimmästä päästä:

VOI TAUTI MIKÄ LÄSKI!!! miten toi voi muka olla seksikästä. Tämän takia en voi illalla panna vaimoani enää =(

Etenkin Hymyn sivuilla tunnelma on kuin joukkolynkkaamisessa tai koulukiusaajien kokoontumisessa. Viesti toisensa jälkeen keskustelijat haluavat kertoa Tukiaiselle uudestaan ja uudestaan, miten vastenmielinen tämä on, ja miten järkyttävää on, että Tukiainen kehtaa luulla itseään kauniiksi tai haluttavaksi. Jos joku erehtyy puolustamaan Tukiaista, muut nauravat räkäisesti: siellä taas Jossu tai Julia itse kirjoittelee!

Tukiaisen parjaus suututtaa paitsi Tukiaisen myös muiden naisten puolesta. Osa Tukiaisen seuraajista selvittää suorastaan pakkomielteisesti, onko Tukiaisella ja muilla Dolls-tanssijoilla taustallaan strippi­baareja, pornoleffoja tai muita seksitöitä. Eikä kukaan kysy: mitä väliä?

 Seksitöissähän ei ole Suomessa mitään laitonta, ellei niitä tee häiritsevästi tai veroja maksamatta, ja nainen kai saa ihan vapaasti päättää, mikä hänen oma suhteensa seksiin on. Silti seksin parissa työskentely voi ilmeisesti tehdä yhä naisesta ”huonon naisen”.

Erityisen absurdilta tuntuu, että nettiyhteisö selvittää kilvan Tukiaisen kaltaisen show-tanssijan taustoja, mutta ei suo samaa huomiota vaikkapa ministerin tekemisille. Ilkka Kanervaa puolustettiin, Tukiaista syytettiin. Mutta sekin kuuluu tietysti koulukiusaajan logiikkaan: hauku heikkoja, älä vahvoja.

Kiinnostavaa on myös keskustelijoiden suhtautuminen naisten ja miesten toilailuihin. Kun Tukiainen vertaa itseään Matti Nykäseen, siis sekoilevaan, myös strippausta kokeilleeseen ja vaimonsa pahoin­pitelystä tuomittuun mäkihyppääjään, keskustelijat kavahtavat:

Elä nyt läski parka vertaa itseäsi Matti Nykäseen. Matti on maailman paras mäkihyppääja kautta aikain!!!!! Sinä olet saanut aikaiseksi vain Kanervan eron.

Entä kun yleisö saa Seiskan sivuilla kysyä mitä vain Tukiaiselta ja Tony Halmeelta? Halmehan on entinen nyrkkeilijä ja kansanedustaja, joka on tuomittu hormonien salakuljetuksesta, ampuma-aserikoksesta, huumausaineiden käyttörikoksesta, aseen varomattomasta käsittelystä ja rattijuopumuksesta. Ensin viestit Tonylle:

Tony nähdäänkö sua enään koskaan kehässä. kovasti toivoisin :) (bella80)

Tonylle. Hieno urheilija ura sinulla ollut ja räväkkä persoona olet muutenkin, hattua nostan! Voimia sinulle!! (Jompppa)

Hyvä Tony. Toni mitä kuuluu elämään? Susta pitäs kuulua enemmän. Olen parikertaa turissut sun kanssa ja tarjosit kerran janojuomankin. Tsemppiä, olet särmä ja yritteliäs heppu. Mitä tukiaiseen tulee, vois kadota esim. muuttaa ruotsiin. Puistattaa koko mamma. (Miksu.....)

Ja sitten Johanna:

Johanna! miks haluut olla tollanen? etkö tajua että olet hirveä näky?! (ihmeissään)

Johanna. Yritä päästä muilla avuilla (älykkyys)julkisuuteen kun olemattomalla seksikkyydellä. Kanerva temppu ym. teki susta halpamaisen. Kuka mies ihannoi typeryyttäs? (Mies38)

Johanna Tukiainen, oletko tosissasi ulkonäkösi kanssa? Sähän näytät aivan helvetin rumalta kaikkine meikkeinesi ja pinkkeine vaatteinesi. Ylipainoinen ja -ikäinen idiootti teini olet. :) (Joku raja.)

Ilmeisesti Tukiaisen rikos estetiikkaa vastaan on suurempi kuin Halmeen rikokset yhteensä.

Aina on joukossa joku nainenkin, joka haukkuu Tukiaista liian lihavaksi ja opastaa olevansa toki ylipainoinen itsekin, mutta ymmärtävänsä juuri siksi, että vartalo on pidettävä julkisuudessa piilossa.

Rinnat paljaina keikistely ei varmasti ole suurinta feminismiä, mutta ei sitä kai ole sekään, että vaatii pyöreitä naisia häpeämään itseään ja ylpeilee sillä, että tekee itse juuri niin.

Kritiikki ei tunnu tehoavan Tukiaiseen. Vaikka häntä miten joukolla haukutaan, sillä ei näytä olevan vaikutusta. Ja sekös saa koulukiusaajat raivoihinsa: Eikö mene päähän? O-let huo-no!

Tukiainen ei pysy roolissaan – stripparit kuuluvat pimeyteen – vaan vaatii itselleen paikkaa parrasvaloissa. Hän rikkoo sääntöjämme – naisen tulee olla hillitty, hallittu ja siveellinen – mutta näyttää selviävän siitä rangaistuksetta. Tukiaista ei ole kohdannut pikajulkkisten yleinen kohtalo, nopea katoaminen takaisin tuntemattomuuteen. Turhimus ei putoa valtaistuimeltaan, tarinassa ei ole opetusta.

Suorastaan huvittavaa on se, miten kiehuviksi suomalaiset voi saada sillä, että uskoo itseensä ja katsoo maailmaa positiivisesti. Kun Johanna luonnehtii verkkosivuillaan, että hänen matkansa oli aivan glamourinen, lukija voisi nauraa hyväntahtoisesti Johannan kanssa. Glamourinenhan on jo itsessään hieno uudissana! Mutta ei, suomalainen ei naura. Suomalainen suuttuu: Eihän ollut yhtään glamourinen! Oli ihan surkea!

Tietysti Tukiaisessa näkyy idols-ilmiökin: on niin mukava nauraa, kun joku nolaa itsensä. Se kai voi ainoastaan selittää, miksi aikuiset ihmiset jaksavat selvittää, kirjoittiko kolmekymppinen eroottinen tanssija laudatureja, kuten meni julkisesti väittämään, vai oliko todistus kenties sittenkin huonompi.

Tukiainen on yhtä merkkien ja merkitysten kasaumaa. Hänen kauttaan voi keskustella – ja keskustellaankin – liki mistä tahansa: kauneus­käsityksistä, ihosyövän vaaroista, alkoholin kulutuksesta; ylioppilaskirjoituksista, musiikkikasvatuksesta, mielenterveydestä; seksi­baarien ohjelmasta, suomalaisesta kansanluonteesta, miesten ja naisten suhteista. Kun Johanna kertoo ostaneensa minkkiturkin, leimahtaa keskustelu eläinten oikeuksista. Kun hän sanoo lähtevänsä Gambiaan, joku selvittää, mikä matkatoimisto reissuja järjestää ja paljonko ne maksavat.

Johanna on merkitysten arkku ja häneen mahtuu koko maailma.  

Hänessä nähdään myös paljon sellaista, mitä hänessä ei tosiasiassa ole. Esimerkiksi feministit ovat varovasti koetelleet, voisiko hänen harteilleen sovitella uuden ajan vapautuneen naisen viittaa. Voi toki, jos katselee vain Tukiaisen anteeksipyytelemätöntä asennetta naisen julkiseen ja aktiiviseen seksuaalisuuteen. Mutta ei voi, jos kuuntelee Tukiaisen lausuntoja – miehen pitää maksaa treffeillä ja olla perheen pää.

Tukiainen on Tukiainen, eikä mitään, mitä muut haluaisivat hänen olevan.

* * *

Te, jotka vaaditte JT:ta milloin kirjoittamaan, puhumaan tai pukeutumaan teidän makunne mukaisesti, miksi hänen niin pitäisi tehdä? Kukin saa elää tyylillään, ei se ole teiltä pois. Te, jotka luette JT:n blogeja, lopettakaa, jos lukeminen käy niin ylivoimaiseksi, että mieltään pitää purkaa muihin ihmisiin kaunaisin kommentein. Ilmeisesti JT kirjoittaa juuri niin kuin kirjoittaa vain teitä ärsyttääkseen. Ja näköjään onnistuu provosoimaan, eli olette ”heikompia” kuin hän. Puolustan jokaisen ihmisen oikeutta elää niin kuin haluaa, vaikka se ei kaikille sopisikaan. (16.9.2008 klo 09.43, Cecilia)

* * *

 

Helsingin Jollaksessa sijaitsee keltatiilinen paritalo. Eteisen pöydällä on keräily-barbie paketissaan, ja yläkerran sohvalla nainen valokuvien äärellä. Talo kuuluu Johanna Tukiaisen vanhemmille, ja hän asuu siinä siskonsa kanssa, kun vanhemmat asuvat Ruotsissa.

Olohuoneessa on musta piano, valkoinen sohva ja baarijakkara, jolle on heitetty Hymy. Kirjahyllyssä ja vitriinissä on simpukankuoria, kukkia ja kynttilöitä. Hyllyn päällä koreilee pokaali: Glamgirl Finland 2005 Julia Tukiainen.

Tukiainen selailee vanhoja valokuvia. Dollsit tanssimassa baaritiskillä, Tukiaiset Miss Miami Beach -kilpailun kuvauksissa. American Car Show'ssa Dollsit vaahdottavat autoa bikineissä ja korkokengissä.

Kuvia selatessaan Tukiainen kiinnittää huomiota samaan, mihin useimmat muutkin ihmiset häntä katsoessaan. Hänen ulkonäköönsä.

”Kato, joo, mä katon itsekin vähän että oho, olen mä aika paljon muuttunut”, hän pysähtyy kolmen vuoden takaisen kuvan eteen.

”Mulla oli silikonit tossakin, mutta tämä oli ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Sen jälkeen olen vielä kaksi kertaa suurentanut rinnat.”

Miksi?

”En mä oikein tiedä. Mulla oli pieni b-kuppi alun perin, mutta musta tuntui, että suuremmat rinnat tekevät vartalon mittasuhteet paremman näköiseksi.”

Miamin-kuvia katsellessaan Tukiainen on liki kaihoisa.

”Tässä me ollaan limusiinissa. Meiät kaikki Dolls-tanssijat tultiin aina hakemaan ja me päästiin kaikkiin klubeihin ja oli pöytä jossa oli samppanjaa... Oi vitsi tuol oli makeeta, tuolla kaikki veneilijät käy syömässä, me käytiin tosi paljon veneilemässä... Tää on Bed-ravintola, se on ollut Sinkkuelämää-sarjassa. Se on ketju, jossa on sänkyjä ja sä voit ostaa illaksi koko sängyn...”

Useankin tapaamisen jälkeen Tukiaisesta on yhä vaikea ottaa selvää. Hän puhuu mielellään Dollseista ja ulkomaanmatkoistaan, mutta ei innostu kertomaan enempää lukioajoistaan tai vaikkapa harrastuksistaan. Hän vastailee kiltisti, mutta useimmiten kertomatta kovinkaan paljon. Välillä hän on hämmentävän avoin, välillä omituisen välttelevä.

Ehkä hän suojelee itseään sillä keinolla millä voi: piiloutumalla näkyville.

Sen hän kertoo, että viime aikoina hän on lukenut Anne Pohtamon ja Linda Lampeniuksen elämäkerrat. Hän ihailee molempia naisia.

”Ja luen mä kaikkia amerikkalaisia ohjekirjoja, että miten menestyt bisneksessä. Kuka vei juustoni, se on tosi hyvä kirja”, Tukiainen viittaa bestselleriin, joka opettaa lukijaa kesyttämään muutosvastarintansa.

Hänen ystäväpiirinsä koostuu hänen perheestään ja Dollseihin liittyvistä ihmisistä. Työstään, tanssimisesta, hän vaikuttaa aidosti pitävän, on kyseessä sitten Dollsien esiintyminen erotiikkamessuilla tai hänen oma esiintymisensä striptease-klubilla.

”Yökerhoissa työskentelemisessä on glamouria, oikeasti!” hän vakuutti aiemmin koulunsa ruokalassa.

”Saa meikata ja laittaa hienot vaatteet ja korut. Se on ihan päinvastoin kuin työelämässä yleensä. Ja on tosi mielenkiintoista jutella asiakkaiden kanssa ja pitää niille seuraa. Siellä on yritysjohtajia ympäri maailmaa. Usein tanssijan työssä se sosiaalinen puoli on suurempi kuin tanssiminen. Saa juoda samppanjaa ja siitä vielä maksetaan.”

Hänen mielestään tanssija on myös vapaa. Voi lähteä lomalle koska vain, ei tarvitse puurtaa työnantajan määräämissä aikatauluissa.

Mutta mitä mieltä hän on julkisesta kuvastaan ja sen herättämästä pilkasta ja vihasta?

”Koskettaa se mua totta kai”, Tukiainen sanoo. ”Tuntuu, että julkisuuden henkilöihin puretaan oma paha olo. Mulle ei tulisi mieleenkään lähteä keskustelupalstoille anonyyminä haukkumaan toisia ihmisiä.”

Omintakeisen tyylinsä hän kuittaa yksinkertaisesti.

”Mulle on sellainen prinsessajuttu jäänyt päälle lapsesta lähtien. Jos jokin on vahvasti sun oma juttu, ikä on vaan numeroita. Mä olen uskaltanut olla oma itteni ja tehdä niitä asioita, mistä olen haaveillut.”

Sitä ei tosiaan kukaan voi kiistää.

Mutta nyt Tukiainen näyttää siltä, että häntä väsyttää jo. On aika jättää hänet rauhaan – hetkeksi. Jos Tukiaista yhtään on tunteminen, rauha ei kestä kauan.

 

Image 9/2008