Beta

Piikkikorkoja, harkitusti

Luin joskus jostain naistutkimuksen artikkelista, että puhelinmyyntifirmoissa naispuolisia myyjiä kehotetaan laittamaan korkkarit jalkaan ja punaa huuliin ennen kuin asiakkaille soitetaan. Naiselliseksi laittautuminen ei ainoastaan näy, vaan myös kuuluu äänessä ”seksikkyytenä”. Sen avulla on helppo myydä tuotteita.

St. Vincent -nimellä musiikkia tekevä Annie Clark käyttää seksillä manipuloimisen strategiaa uudella albumillaan Masseduction. Kansikuvissa nainen pyllistää kameralle piikkikorkokengissä, pinkit sukkahousut ja leopardikuvioinen body päällä. Kasvoja ei näy.

Masseduction on niin houkuttelevasti rakennettu kokonaisuus, että sen toimivuuteen haluaa uskoa. Musiikissa kuuluu ”kallis” soundi, joka kuulostaa pinkkiin luksuspakkaukseen käärityltä kosmetiikalta. Äänimaailmasta erottuu ”paiskauksia”, jotka herättävät mielikuvia ruoskaniskuista ja korkokengillä kävelystä.

Tämä kaikki osa on harkittua strategiaa. Clark on viime vuosina puhunut avoimesti ”queeriydestään”, siitä, ettei oikeastaan identifioidu tai koe viehätystä mihinkään tiettyyn sukupuoleen. Androgyyniytensä takia häntä on verrattu David Bowieen, Princeen ja Grace Jonesiin, kaikki hänen esikuviaan. ”Naiseus” on Clarkille ennen kaikkea vaatteiden ja eleiden kokonaisuus.

 

Annie Clark alkoi tehdä soololevyjä kymmenen vuotta sitten. Indiekulttuuri, josta St. Vincent ponnisti, oli valkoinen ja sukupuolirooleiltaan konventionaalinen miesten maailma. Annie Clark nähtiin ennen kaikkea ultrakauniina naisena, joka oli vieläpä nerokas kitaristi. Indiejäbien unelma! Ei ihme, että hän pyrki kiinnittämään huomion itsensä sijasta musiikillisiin suorituksiinsa.

Vasta vuonna 2014 ilmestyneestä nimilevystä lähtien Clark on luonut itselleen huolella viritettyjä rooleja ja visuaalisia konsepteja. Silloin hän valkaisi hiuksensa ja määritteli itsensä ”futuristiseksi kulttijohtajaksi”. Levyn ilmestymisen aikoihin Clark aloitti puolitoista vuotta kestäneen suhteen malli ja näyttelijä Cara Delevingnen kanssa. Suhde teki Clarkista LGBT-ikonin ja vei hänet seurapiirijulkkisten maailmaan, ehkä tahtomattaankin.

Julkkismaailmaan joutuminen antoi 35-vuotiaalle Clarkille tilaisuuden hankkiutua eroon indieartistin leimasta. Poplevy tuntuu opportunistiselta mutta luontevalta siirrolta. Popmaailman tähdet ovat Clarkin kannalta ihanteellisessa asennossa. Perinteisestä Max Martin -tyyppisestä hitti-ihanteesta ollaan luopumassa, ja Frank Oceanin tapaiset sisäänpäinkääntyneet artistit nousevat valtavirtasuosioon samalla, kun Lady Gagan ja Beyoncén kaltaiset tähdet pyrkivät tekemään kunnianhimoisia konseptilevyjä. Popmaailma suorastaan kaipaa St. Vincentin kaltaisia tyyppejä, jotka tuotteistavat itse oman outoutensa.

Masseduction käsittelee jatkuvaa lähtemistä, addiktiota ja seksiin liittyviä valtapelejä. Kertoja on ja pysyy robottimaisessa liikkeessä stimulanttien avulla, pakottaa itsensä uneen rauhoittavilla ja princemäisesti etsii koko ajan uusia ärsykkeitä, joista kiihottua.

S&M-rooliasut eivät istu päälle, nuori rakastaja dokaa keskellä päivää eikä vastaa puhelimeen, tekisi mieli hypätä katolta.

 

Kaiken voisi helposti lukea kritiikkinä nykyajan äärimmäisyyksiä kohtaan. Clark ei ole kuitenkaan profiloitunut ”yhteiskunnallisena keskustelijana”, vaan pikemminkin ulkopuolelle asettuneena esteetikkona. Tällainen määrittelemättömyys sopii hänelle.

Kappaleet kuulostavat leikkisiltä, mutta kipeiltä, traagisiltakin. I try to tell you I love you but it comes out all sick / I guess that’s just me, honey, I guess that’s how I’m built / I try to write you a love song but it comes out a lament, Clark laulaa Los Ageless -kappaleessa.

Lause kuulostaa anteeksipyynnöltä. Monet albumin kappaleet tuntuvat melko suoraan käsittelevän Clarkin turbulenttista suhdetta Delevingnen kanssa. Suhteen päättymistä ei kuitenkaan niinkään kuvaa menetyksen suru vaan väistämättömyys.

Ai miksi? Seksi on hyvä päihde, mutta ei yksin johda kestäviin ihmissuhteisiin. Young lover I wish I was your drug, Clark laulaa ekstaattisessa nostatuksessa.

Suhteessa, jossa toinen tai kumpikin osapuoli on addikti, täytyy tarjota jatkuvasti uusia kiksejä. Mahdoton tehtävä. Rakkaus ei riitä. Aina jompaan kumpaan sattuu, ja lopulta on lähdettävä pois.