Beta

Piikki lihassa

Jo tuhansien suomalaisten ulkonäköä parannellaan injektioneulalla. Täyteaineet ja botuliinitoksiini ovat kirurgin veistä helpompia tapoja kaunistautua. Mutta kuka saa ihoon pistää ja mitä? Image sukelsi ­hyaluronihappojen ja vampyyrikasvojenkohotusten maailmaan.

 

Pitkä, ohut neula työntyy ihoon vinottain. Ei kovin syvälle, mutta sivusuunnassa pitkälle. Sitten se lähtee liukumaan ulos, helpon ja vaarattoman näköisesti. Kasvoille valuu muutama kyynel. Pian neulan jättämästä reiästä tihkuu veripisara.

Tämä ei ole rokotus eikä verikoe eikä tässä piikitetä huumeita suoneen.

 

Ajatus on hyvin järkeenkäypä: jos ihossa on ryppyjä tai jokin ruumiin ulkonema ei ole tarpeeksi huomattava, se voidaan silottaa tai pullistaa laittamalla ihon alle täytettä.

Täyteainetta voi pistää melkein mihin vain. Yleisintä sen käyttö on kasvojen rypyissä ja huulissa, mutta piikittämällä saa myös isommat rinnat, sileämmän dekolteen, suonettomat kädet, pyöreämmän pepun, nätimmät pohkeet. Ja toki myös pulleammat häpyhuulet tai paksumman peniksen, näittehän taannoin telkkarissakin.

Vain mielikuvitus on rajana, kuten eräs täyteainehoitoja tekevä osuvasti sanoi.

Piikitys on helppoa ja kauneuskirurgiaan verrattuna halpaa. Briteissä sitä kutsutaan sanalla lunch hour surgery, lounastuntikirurgia, sillä injektiossa ehtii käydä ruokatunnilla, ja sen jälkeen voi palata töihin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kauneusklinikka Tiina Jylhä -tosi-tv-ohjelmassa on lanseerattu termin suomenkieliseksi vastineeksi kahvitaukokirurgia.

Psykologisesti piikityksessä houkuttaa se, että pelottavaa ja merkityksillä latautunutta kirurgin veistä ei siinä tarvitse. Piikki ei ole yhtä vahva epäluonnollisuuden – eikä riskin – symboli kuin veitsi. Veitsellä leikatut eivät edelleenkään pääse Miss Suomi -kisoihin, mutta piikkejä saavat missitkin ottaa. Kiellon valvominen olisi mahdotonta.

Piikittämisen suosio on kovassa kasvussa. Tilastoja pistettyjen piikkien määrästä Suomessa ei kuitenkaan ole, eivätkä aineiden maahantuojat kerro myyntilukujaan. Varovaisin arvio alalla työskenteleviltä on, että Suomessa pistetään tällä hetkellä pari sataa täyteainehoitoa kuukaudessa, jotkut uskovat määrän olevan lähempänä tuhatta. Tästä voi päätellä, että Suomessa on tuhansia ihmisiä, jotka piikittävät itseensä täytettä.

Suomessa ei tietenkään olla kehityksen etujoukoissa, kun puhutaan ulkonäköön investoimisesta. Suurin markkina täyteainepiikeille on Yhdysvallat. Yhdysvaltain esteettisen kirurgian yhdistyksen ASAPS:n mukaan amerikkalaiset käyttivät viime vuonna 1,4 miljardia euroa piikitettäviin kauneustuotteisiin, ja niillä tehtiin noin neljä miljoonaa hoitoa. Hoitojen määrä maassa on viisinkertaistunut vuodesta 1997.

Ja eikö vaikutakin siltä, että samaan aikaan kauniiden, rikkaiden ja vanhenevien naisten kasvot ovat pullistuneet? Eivät kiristyneet ja tyhjentyneet, kuten face liftin kulta-aikoina, vaan muuttuneet täyteläisemmiksi, kuohkeammiksi ja pehmeämmiksi.

 

Ensimmäiseksi tulee mieleen Botox. Se ei edes ole määritelmällisesti täyteaine, vaikka onkin kaikkein suosituin piikitettävä kauneudenhoitoaine. Botoxia myytiin viime vuonna 1,1 miljardilla eurolla. Vertailun vuoksi, Aspirinia myytiin 418 miljoonalla eurolla.

Piikitettävät aineet jaetaan täyteaineisiin ja botuliinitoksiiniin (jota myydään tuotenimillä Botox, Azzalure, Bocouture, Dysport, Vistabel ja Xeomin). Botuliinitoksiini on hermomyrkky, jota harkittiin käytettäväksi kemikaalisena aseena jo toisessa maailmansodassa, ja ainakin Neuvostoliitto ja Irak ovat valmistaneet sitä sotatarkoituksiin. Se tappaa uhrinsa lamauttamalla lihaksiston ja sitä myöten myös hengityksen.

Pienen pieninä annoksina se kuitenkin parantaa monta vaivaa: silmäluomien pakkoliikkeitä ja karsastusta, migreeniä, dystoniaa, lihaskouristuksia, liikahikoilua, hampaiden narskuttelua. Sen käyttöä esimerkiksi astman, virtsanpidätysvaikeuksien ja eturauhasvaivojen hoitoon tutkitaan.

”Botox tulee muuttamaan maailman samalla lailla kuin penisilliini on muuttanut tartuntatautien hoidon”, julisti Botoxia valmistavan Allerganin varatoimitusjohtaja Mitchell Brin Los Angeles Timesissa vuonna 2003. Botoxilla on tällä hetkellä 80 prosentin markkinaosuus botuliinitoksiinilääkkeistä.

Puolet myydystä Botoxista menee kuitenkin esteettisiin tarkoituksiin. Botuliinipistoksilla lamautetaan ilmeet muodostavia otsan lihaksia ja siten silotetaan ryppyjä, ennen kaikkea kulmakarvojen välisiä pystyryppyjä. Suomeksi niitä kutsutaan Sibelius-rypyiksi, englanniksi ne ovat the elevens. Myös silmäkulmiin tulevista naururypyistä, alias ravunjaloista, pääsee eroon botuliinitoksiinilla.

Varsinaiset täyteaineet taas eivät tee muuta kuin täyttävät. Niitä on maailmanmarkkinoilla noin sataa eri merkkiä. Ne voidaan jakaa hajoaviin (kuten Restylane, Macrolane, Juvederm, Teosyal, Ellanse, Filorga) semihajoaviin (Sculptra, Radiesse) ja hajoamattomiin (Artefill). Mitä hajoamattomampi aine, sitä kauemmin kestää tietenkin myös vaikutus. Hajoavat ovat yleisimpiä ja riskittömimpiä. Kaikkein yleisin on hyaluronihappo.

Ei jotenkin jaksa yllättää, että se on ruotsalainen keksintö.

Uppsalalainen Bengt Ågerup oli jo pitkään tutkinut hyaluronihappoa eri lääkefirmojen palveluksessa, kun alkoi päivätyönsä ohessa kehitellä siitä alkeellisessa kotilaboratoriossaan aivan uudenlaista tuotetta.

Hyaluronihappo on ihmisihossa luontaisesti esiintyvä, vettä sitova sokeri­molekyyli, jota 70-luvun lopussa keksittiin alkaa käyttää kaihileikkauksissa suojaamaan sarveiskalvoa. Lääketieteelliseen käyttöön sitä erotettiin aluksi kukonheltasta.

Ågerup kasvatti hyaluronihappoa bakteereista ja onnistui stabilisoimaan sen eli sitomaan sen molekyylit toisiinsa niin, että aineesta tuli geelimäistä eikä se liuennut ihossa saman tien. Vuonna 1995 hän haki patenttia keksinnölleen, jonka nimeksi tuli Nasha, Non-Animal Stabilized Hyaluronic Acid. Q-Medin ensimmäinen tuote oli 1996 lanseerattu ihmeaine – Restylane, joka silottaa rypyt.

Nashaa hyödyntäen Ågerupin yritys Q-Med on kehittänyt lääkkeitä myös virtsankarkailun, nivelrikon, nivelsärkyjen ja lasten virtsarakon epämuodostumien hoitoon. Kaikista mullistavin vaikutus Nashalla on kuitenkin ollut esteettiseen tuskaan.

Pieniä Restylane-geeliampulleja on 15 vuodessa pistetty ihon täytteeksi jo pitkälti yli kymmenen miljoonaa 70 maassa. Yhdysvalloissa se sai lääke- ja elintarvikevirasto FDA:n hyväksynnän ja myyntiluvan vuonna 2003. Kiinan markkinoille se pääsi alansa ensimmäisenä vuonna 2009. Sen repertuaarissa on omat, koostumukseltaan erilaiset Restylanet kasvojen, huulten ja rintojen, rintalihasten tai pepun täyttämiselle.

Q-Med on täyteainevalmistajien markkinajohtaja 41 prosentin markkinaosuudella. Restylanen vahvin kilpailija on Allerganin vuonna 2006 lanseeraama Juvederm. Näiden kahden kilpailuasetelmaa on Yhdysvalloissa verrattu Pepsin ja Coca-Colan taisteluun.

Allergan on kuitenkin ylivoimainen ykkönen, jos Botox lasketaan mukaan. Kilpailu on tosin kovenemassa myös Sibelius-ryppyrintamalla. Medicisin myymä Dysport lanseerasi viime vuonna Dysport Challenge -kampanjan, joka on nimeä myöten kopioitu muinaisesta Pepsi Challengesta. Siinä tarjotaan Botox-asiakkaille 75 taalan alennus, kun nämä kokeilevat Dysportia, ja jos kokeilijat eivät ole tyytyväisiä, Dysport maksaa heille saman alennuksen myös seuraavasta Botox-hoidosta.

Ja kyllä, kyse on reseptilääkkeistä.

 

On paradoksaalista, että täyteaineiden kehittäjät yrittivät alun perin keksiä, miten ikääntymisen jälkiä voisi silottaa, mutta kun he siinä onnistuivat, täyteaineita käytetäänkin eniten nuorten naisten huulien paksuntamiseen.

Näin arvioi omien asiakkaidensa perusteella ihotautien erikoislääkäri Hanna Raitio. Hän on tehnyt täyteainetöitä 13 vuotta ja suorittanut myös esteettisen dermatologin koulutuksen Yhdysvalloissa.

Raitio kutsuu hyaluronihappoa ensimmäisen sukupolven täyteaineeksi. Sen hinta–hyöty-suhde ei kuitenkaan enää tyydytä asiakkaita: se on melko kallista ja vaikutukseltaan lyhytkestoista. Esimerkiksi 0,55 millilitran ampulli Juvederm-geeliä injektioineen maksaa asiakkaalle noin 400–500 euroa ja pysyy paikoillaan puolesta vuodesta vuoteen.

Enemmän asiakkaita kiinnostaa jo toinen sukupolvi.

”Ne ovat nimellä täyteaineet, mutta ne eivät oikeastaan täytä vaan provosoivat.”

Kyllä, provokaatio. Esimerkiksi Sculptra-nimisessä toisen polven aineessa on poly-L-laktaattia, maitohappojohdannaista, joka stimuloi ihon omaa, iän myötä vähenevää kollageenintuotantoa. Ryppyjä silottaa siis ihon oma virkistyminen, ei varsinainen täyte. Pistoksen vaikutus tulee näkyviin noin kuudessa viikossa ja sen pitäisi kestää kahdenkolmen hoitokerran jälkeen jopa kaksi vuotta.

Tällainen provokaatio saa markkinointipäälliköt hieromaan käsiään. Sitä voi mainostaa käsi sydämellä aitona ja luonnollisena. Kasvoihin ei tule – jos kaikki menee hyvin – mitään mitä niissä ei joskus nuorempana ollut.

Kolmannella sukupolvella Raitio tarkoittaa rasvansiirtoja muualta kehosta kasvoihin. Rasvasolut imetään epätoivotusta kohdasta ja siirretään toivottuun. Ei vaaraa hylkimisreaktiosta, ei kallista täyteainetta – mutta edelleen vaikeuksia saada rasva pysymään toivotulla paikalla.

Neljäs sukupolvi on kuumin uutuus: siinä potilaalta otetaan ensin verta ja laitetaan se sentrifugiin.

”Verestä voidaan käyttää joko koko erotettu plasma tai sitten sen verihiutalerikas osa. Siitä vapautetaan kalsiumilla kasvutekijät, verihiutaleissa on runsaasti niitä”, Raitio kertoo. Kasvutekijät ruiskutetaan ihoon, jossa ne paitsi parantavat mahdollisen rasvansiirron pysyvyyttä myös edistävät toisen sukupolven aineiden tavoin ihon omaa kollageenin tuotantoa – mutta taas pienen askeleen luonnollisemmin.

Yhdysvalloissa tosin tämä menetelmä on nimetty vampyyrikasvojenkohotukseksi, mikä ei kuulosta kovin luonnolliselta.

Sukupuolielimiin Raitio ei aineita injektoisi, eikä sitä häneltä pyydetäkään, ”niille on omat tekijänsä”. Yksi huomattava muutos asiakaskunnassa on ollut aivan viime aikoina: miehet ovat alkaneet käydä kauneushoidoissa.

”Miesasiakkaat ovat pääasiassa työelämässä korkeassa asemassa olevia, ei mitään duunarimiehiä. Naiset tulevat hyvin monentyyppisistä ammateista. Välillä tulee siivoojarouva, joka on säästänyt monta vuotta päästäkseen hoitoon, ja välillä yhtä hyvin joku varakkaampi. Miesten toive on useimmiten, etteivät näyttäisi niin stressaantuneilta ja väsyneiltä.”

Tämä toive täytetään häivyttämällä nasolabiaalipoimuja. Ne ovat ne vekit, jotka kulkevat nenän pielistä suupieliin. Häivyttäminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista.

”Vaikka nasot olisivat miten syvät, ongelma ei ole niissä, kun puhutaan ikääntyvistä kasvoista. Ongelma on siinä, että koko kasvot ja poskipäät ovat valahtaneet.”

Silloin täyteaine on laitettava paljon ylemmäs kasvoihin. Tämän ymmärtäminen vaatii Raition mukaan kokonaisnäkemystä ja kunnollista koulutusta. Ei siis kannata antaa ihan kenen vain pistää kasvojaan.

 

Piikitysbisneksen valvonta on jakautunut monelle eri viranomaiselle, eikä kenelläkään ole koko alasta kunnon otetta.

Selkein määräys on, että lääkeaineita saavat injektoida vain terveydenhuoltoalan ammattilaiset (ja tietyissä tapauksissa muut koulutetut, esimerkiksi kotiavustajat), ja niitä saa myydä vain Fimean eli entisen lääkelaitoksen luvalla. Lääkeaineeksi luokiteltuja piikitettäviä kauneusaineita ei kuitenkaan Suomessa ole juuri muita kuin botuliinitoksiinit.

Yliproviisori Kristiina Pellas Fimeasta sanoo, että markkinoilla on kosmetiikkana myytäviä tuotteita, jotka injektoituina ovat ehdottomasti lääkkeitä. Fimeaan tulee vuosittain noin kaksi, kolme ilmiantoa käyttöohjeen vastaisesti käytetyistä kosmetiikkatuotteista. Merkkejä paljastamatta, ne liittyvät usein lipolyysiin eli rasvasolujen liuotushoitoon, Pellas vihjaa.

”Fimea on myös huolissaan siitä, ovatko kaikki toimenpiteitä suorittavat tietoisia riskeistä, jos pistää liian syvälle tai hermoon tai muuten väärään paikkaan”, Pellas sanoo.

Hyaluronihapot ja muut täyteaineet on luokiteltu terveydenhuoltoalan laitteiksi ja tarvikkeiksi, joiden käyttöä valvoo Valvira. Niissä tulee olla CE-merkintä, jotta niitä saa myydä EU-alueella. CE-merkinnän myöntämisarvioista ”riskituotteille” vastaa VTT.

Tullin haaviin jäi pikarahtiliikenteestä viime vuonna kolme lähetystä, yhteensä 150 000 euron arvosta salakuljetettuja Botoxia ja Xeominia sekä joidenkin täyteaineiden tuoteväärennöksiä. Salakuljetus ei näytä olleen kovin vilkasta viime vuosina, kertoo tulliylitarkastaja Risto Rodionoff.

Yhdysvalloissa liikkui viime vuonna internet-myynnissä väärennettyä Restylane-geeliä, ja tämän johdosta Valvirakin antoi varoituksen väärennöksistä. Niitä ei kuitenkaan ole Suomessa havaittu.

Kauneudenhoitopalveluja koskee kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annettu laki, niin sanottu KuTu-laki. Siinä palveluille annetaan yleinen turvallisuusvaatimus, mutta ei vaadita mitään tiettyä koulutusta tai pätevyyttä palvelusten suorittajalta. KuTu-lain noudattamista palvelujen osalta valvoo käytännössä paikallinen terveystarkastaja. Helsingin ympäristökeskuksen johtava terveystarkastaja Leea Kultanen kertoo, etteivät kauneushoitolat ole heillä painopistealue ja näin ollen niihin ei tehdä tarkastuksia, ellei kuluttajilta tule valituksia.

”Yleensä niitä ei tule”, hän sanoo.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Valviran suositus kuitenkin on, että kosmetologit eivät pistäisi mitään ihoon. Valviran lupaosaston johtaja Jussi Holmalahden mukaan tästä asiasta on puhuttu jo vuosikymmen.

”Kanta on ollut se, että lääkärin vähintään pitäisi valvoa injektiota. Ehkä kosmetologien käyttö on nykyään laajempaa, mutta se tilanne ei ole muuttunut, että injektioon – ja vielä kasvojen alueella – liittyy vakavia riskejä.”

Suositus siis on, mutta ei lakia. Holmalahti luonnehtii kosmetologien antamia injektioita harmaaksi vyöhykkeeksi.

Suomen kosmetologien yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Arja Korkala on suosituksista tietoinen ja uskoo, ettei ainakaan heidän jäsenistöstään kovin moni kosmetologi anna täyteainehoitoja.

”Vuonna 2003 laitoimme kyselyn ministeriöön, ja vuonna 2008 tarkistin heidän kantaansa, suositus oli edelleen sama. Yhdistyksen suositus on, että käytetään yhteistyökumppaneita joko niin että hoitolassa käy terveydenhuollon ammattilainen niitä antamassa tai sitten niin päin, että suositellaan asiakkaalle jotakin turvallista klinikkaa”, Korkala kertoo.

Keväällä iltapäivälehdissä uutisoitiin, että Valvira tutkii Kauneusklinikka Tiina Jylhä -ohjelmassa tehtyjen hoitojen luvallisuuden saatuaan sen katsojilta yhteydenottoja. Valviran viestintäpäällikkö Tarja Tamminen kertoo, että asiasta aiotaan kokoustaa kesäkuussa Fimean, Tukesin ja Valviran kesken. Jylhä on puolustautunut lehdissä sanomalla, ettei ole piikittänyt Botoxia, ainoastaan täyteaineita, eli harmaalla vyöhykkeellä liikutaan. Botoxit piikittää ohjelmassa sairaanhoitaja. Tammisen mukaan virastoja kiinnostaa ensisijaisesti Botox, mutta asiaan ei ole vielä perehdytty.

”Ei meistä varmaan kukaan ole katsonut yhtäkään jaksoa sitä ohjelmaa, mutta tämä täytyy tutkia.”

Täyteaineiden maahantuojien etu on tietysti, etteivät niiden arvokkaat brändit pääse tahriutumaan osaamattomissa käsissä. He kouluttavat itse piikittäjät ja päättävät, kenelle ainetta myyvät. Koulutukset kestävät noin päivän tai pari. Useimmat maahantuojista vaativat nykyisin terveydenhuoltoalan koulutusta, mutta esimerkiksi Q-Med koulutti 90-luvun lopussa vielä kosmetologeja, joista viisi tekee edelleen Restylane-hoitoja.

Piikittäviä kosmetologeja ei ole ollenkaan vaikea löytää.

 

Ai mutta silloin ei sovikaan, kun on seurakunnan myyjäiset”, kuuluu piikityshoitolan toimiston puolelta. Siellä edellinen asiakas on juuri sopimassa seuraavasta hoitokerrasta. Pian hyväntuulinen mummo kävelee ovesta ulos.

”Meillä käyvät kaikenikäiset”, Annika Haikala sanoo hymyillen. Hän on täyteainemaahantuoja Sairaala Finland Oy:n täyteainekouluttaja, joka vastaa jälleenmyyjien koulutuksesta ja tekee sivutöinä täyteainehoitoja Royal Beauty Academy -hoitolan nimissä Helsingissä, Hietaniemen torin liepeillä.

Sairaala Finland tuo maahan Ellanse- ja Revanesse-täyteaineita. Revanesse on hyaluronihappoa, Ellanse taas polymeeri, jota on käytetty itsestäänsulavissa tikeissä ja haavataitoksissa.

”Lääketieteellinen polymeeri on siitä hyvä, että se on hyvin harmiton kehossa, ei aiheuta hylkimisreaktioita tai allergisia reaktioita eikä kohota tulehdusriskiä. Vastaavaa eivät muut valmistajat vielä ole tehneet”, Haikala kehuu.

Hän on itse kosmetologi, joka ”kyllästyi läträämään voiteilla” ja halusi nähdä työstä konkreettisia tuloksia. Sairaala Finland aloitti täyteaineiden maahantuonnin vuonna 2005 ja on kouluttanut Haikalan arvion mukaan noin 300 täyteaineiden piikittäjää. Joukossa on lääkäreitä ja sairaanhoitajia, mutta myös kosmetologeja, vaikka Valvira ei sitä suosita.

”Suositus on suositus ja laki on sitten eri asia. Ollaan omat luvat ja tiedot saatu terveysministeriöstä ja Valvirasta, ja niiden varassa tätä tehdään. Tottakai mekin koulutamme vain sellaisia ihmisiä, joilla on tarpeeksi kokemusta ja tietoa, että pystyvät näitä hoitoja tekemään.”

Ja Haikalan mielestä itseasiassa kosmetologilla saattaa olla terveydenhoitoalan ammattilaista soveltuvampikin koulutus täyteainehoitoihin.

”Kosmetologeillahan on hirveän hyvä ihon ja anatomian tietämys, koulutuksen aikana opiskellaan tosi paljon ihon käyttäytymistä ja kerroksia ja muita. Heillä on monesti myös todella hyvä silmä sille esteettiselle puolelle. Vaikka osaisit pitää neulaa kädessä ja tuntisit anatomian ja kaiken lääketieteestä, se ei merkitse sitä että se tulos on kaunis. Siinä täytyy myös olla esteettistä silmää.”

Tätähän ihotautilääkäri Raitiokin tavallaan sanoi.

Annika Haikala myös huomauttaa, että missään ei ole käynyt ilmi, että kosmetologit eivät hallitsisi täyteaineiden pistämistä. Hän kertoo juuri korkanneensa skumppapullon sen kunniaksi, että on tehnyt hoitoja neljä vuotta ilman yhtäkään komplikaatiota tai tyytymätöntä asiakasta. Vain yksi tulehdustapaus on ollut.

”Yksi asia on sekin, että tässä mennään ainoastaan dermiksen pohjalle, sen syvemmälle ei saa mennä. Kyllähän tatuoinneissa, pigmentoinneissa ja muissa monestikin mennään dermikseen asti neulalla, ja pigmentointi on käynyt ihan saman taistelun aikoinaan, siitäkin oli hirveä keskustelu, että saavatko kosmetologit niitä tehdä. Ja nythän se on ihan arkipäivää.”

 

Seuraa pelotteluosuus. Aina on tulehdusriski ja allergisen reaktion riski. Injektio voi pahimmassa tapauksessa saada ihmisen kouristelemaan tai menettämään tajuntansa.

Pistettyyn alueeseen voi tulla turvotusta ja mustelmia, mustelmia erityisesti jos syö omega 3-valmisteita, aspiriinia tai muuta verta ohentavaa. Liian syvälle pistettynä aine katoaa elimistöön ja rahat menevät hukkaan. Liian pinnalle pistetty aine saattaa värjätä ihon. Hoitoja ei pidä tehdä immunologisista sairauksista, maksan tai munuaisten vajaatoiminnasta tai reumasta kärsiville eikä verenohennuslääkettä käyttävälle. Esimerkiksi reumapotilaalle saattaa tulla kasvoihin granuloomia, jotka voivat aueta isoiksi avohaavoiksi.

On raportteja kuolioista, nekrooseista, paiseista ja osittaisesta näön menetyksestä. Nämä raportit eivät kuitenkaan ole Suomesta, jossa markkina vaikuttaa melko siistiltä eikä aineissa yleensä ole epäpuhtauksia.

Potilasvakuutuskeskukseen tulee täyteaineinjektioista pari ilmoitusta vuodessa, ja silloin ongelma on yleensä ollut juuri epäpuhtaassa aineessa. Tämä tosin koskee vain terveydenhoitoalalla tehtyjä hoitoja. Harmaan vyöhykkeen piikittäjät eivät ole potilasvakuutuksen piirissä. Erityisesti tuntemattomammat ja halvat merkit, mahdolliset väärennökset ja salakuljetukset voivat sisältää epäpuhtauksia ja allergisoivia aineita. Silti jotkut ostavat aineensa ulkomailta tai käyttävät ystäviltä jääneitä ampullin jämiä.

Botuliinitoksiinin vaarat on esitelty melko kattavasti iltapäivälehdissä. Taitamattomasti käytettynä aine voi levitä väärään paikkaan ja lamauttaa hengityksen tai vaikeuttaa nielemistä tai puhumista. Ihmisiä on kuollut epäonnistuneisiin pistoihin, ja luultavasti vielä useammin piraatti-Botoxiin.

Yleisemmät haittavaikutukset kasvopistoksissa ovat silmäluomen roikkuminen, silmän erityyppinen ärtyminen tai tulehtuminen, silmän sulkemisen vaikeutuminen, turvotus ja mustelmat.

Sekin haittapuoli on, että Botox-otsainen ei pysty näyttämään vihaiselta tai nauramaan silmillään. Joissakin tilanteissa ja ammateissa se voi olla tarpeen, ja tätä olisi esimerkiksi Nicole Kidmanin kannattanut miettiä etukäteen.

 

”Nämä eivät ole täyteaineita.”

Tämä sanoma toistetaan moneen kertaan lehdistöaamiaisella helsinkiläisessä EL-salongissa, jossa Q-Medin Suomen-edustaja Sini Vanhersecke esittelee yrityksen Restylane Skinboosters -uutuustuotteita. Samaa Nashaa, josta Q-Med on tehnyt kaikki tuotteensa, on nyt pilkottu entistä hienommaksi, pienimolekyylisemmäksi geeliksi. Sitä pistetään hyvin pieninä pisaroina ihoon, ja huomio: se ei täytä, vaan se ”kosteuttaa ihoa sisältäpäin”, hyaluronihappo kun sitoo itseensä runsaasti vettä.

”Olen tehnyt hirveästi otsia tällä, ja ihmiset ovat olleet todella tyytyväisiä”, kertoo EL-Salongin omistaja, kosmetologi Erja Lätti-Vehkaluoto.

Sitten demonstroidaan. Lätti-Vehkaluoto piikittää koehenkilön poskea kertakäyttöisellä injektorilla, joka annostelee geelin pikku pisaroina ihoon. Ihastellaan kosteutuksen välitöntä vaikutusta. Verrataan toiseen poskeen. Iho on tasoittunut.

”Tällä voi tehdä pieniä ihmeitä”, Vanhersecke sanoo.

Tekee mieli huomauttaa, että tämän aineenhan piti kosteuttaa eikä täyttää, ja että tuskin sitä vaikutusta kannattaa heti etsiä, kun iho on ärtynyt ja turvonnut. Puudutusainekin joskus turvottaa ihoa. Nämä eivät ole täyteaineita, vaikka ampullissa on samaa ainetta (pienempimolekyylisenä) kuin täyteaine­ampulleissa, vaikka se pistetään ihoon ja vaikka se näemmä välittömästi silottaa ryppyjä. Vanhersecken mukaan Skinboosterseja ei kutsuta täyte­aineeksi, koska ei voida luvata, että ne silottavat ryppyjä.

Kauneuspiikit ovat aimo askel pois kauneuskirurgiasta, mutta sekään ei riitä. Pitäisi päästä vieläkin luonnollisempaan kauneuteen. Jos veitsi ja silikoni ovat rumia sanoja, niin kyllä neula ja täytekin arveluttavat. Täyteaine paranee heti, jos se ei täytä vaan stimuloi tai kosteuttaa sisältäpäin.

Mitä enemmän kauneudenhoidon teknologia kehittyy, sitä vähemmän pinnan alle tarvitsee kajota. Mutta kuinka pinnalle voidaan jäädä ennen kuin ”voiteilla läträämisen” raja tulee vastaan?

Markkinoilla on jo useita hyaluronihappoa sisältäviä ryppyvoiteita. Esimerkiksi Eucerin mainostaa, että Eucerin Hyaluron -voide silottaa syvätkin rypyt ”ilman injektioita”.

Ympyrä on sulkeutunut.

 

Image 6-7/2011