Beta

Paha lääke

Lääkkeet ovat huumemarkkinoiden 2000-luvun hitti. Niitä käyttävät etenkin nuoret, ja ne ovat jopa vaarallisempia kuin perinteiset huumeet. Pelkästään kipulääke kodeiini alkaa olla isompi ongelma kuin heroiini - mutta sitä eivät tiedä monet alan asiantuntijatkaan.


Vain aavistus sumeaa hitautta miehen katseessa paljastaa, että jotain on nautittu.

Jarin olemus on leppoisa ja puhe selkeää. Istumme iltapäivän auringonpaisteessa Helsingin keskustassa, puistonpenkillä Tokoinlahden rannalla.

Jaria lämmittää myös se, että hän on vetänyt tänä aamuna uutta ainetta.

"Se tulee Ruotsista, sitä kutsutaan nimellä Tre kronor. Mä taidan olla Suomessa ensimmäisiä, jotka on sitä kokeilleet, koska kuulin siitä eka kertaa vasta eilen kun sain sen", hän kertoo.

30-vuotias Jari on pitkän linjan narkomaani. Hän käytti huumeita ensimmäisen kerran 12-vuotiaana. Hänen pääaineensa on amfetamiini, ja sen lisäksi hän on nappaillut paljon lääkkeitä.

Mitä tämä uusi Tre kronor on? Jarikaan ei tiedä sitä tarkasti, vaikka hän seuraa, mitä huumemarkkinoilla tapahtuu. Sitä on verrattu aineeseen nimeltä BZP, jota on alun perin kehitelty lääkkeenä mutta joka on nykyisin luokiteltu huumeeksi. Vaikutus näyttää olevan samanlainen kuin amfetamiinissa, hän kuvailee: kehoa kiertävä lämpöaalto, euforia tietyssä osassa aivoja.

Ympärillä Tokoinlahden nurmikentillä loikoilee kymmeniä ihmisiä pikku porukoissa. He ovat lähes kaikki päihtyneitä, ja jos heidän kemiallisen tilansa tutkisi, tuloksena olisi paljon alkoholia, hieman kannabista, ehkä jonkin verran amfetamiinia, mutta varmasti lääkkeitä.

Runsaasti lääkkeitä.

Jari otti ison riskin ottaessaan Tre kronoria. Hän tietää ihmisiä, jotka ovat kuolleet kokeiltuaan tuntemattomia aineita. Kerran hän joutui itse viikkokausiksi koomaan saatuaan heroiinia annoksessa, joka myytiin hänelle amfetamiinina.

"Mä en uskaltanut maistaa Tre kronoria vielä eilen illalla", Jari kertoo.

"Mutta aamulla huomasin hukanneeni ainepussini, eikä mulla ollut muuta. Päätin, että teen nyt tässä joko elämäni pahimman virheen, tai sitten käy hyvin."

Aavistus sumeaa hitautta katseessa kertoo, että Tre kronor saattaa tulla Suomeen jäädäkseen.


Huumeongelma on muuttumassa. Lääkkeet ovat 2000-luvun huumeet.

Ne ovat nykyään yleisempi ja joskus vaarallisempi päihde kuin perinteiset kovina huumeina pidetyt aineet kuten kokaiini ja heroiini. Päihteinä käytetään etenkin lääkkeitä, joita on valmistettu ahdistuksen, unettomuuden tai kivun hoitoon. Esimerkiksi kipulääke kodeiini on noussut Suomen myrkytyskuolemien aiheuttajana listan ykköseksi: vuonna 2007 siihen kuoli 44 ihmistä.

Mutta useimmat meistä eivät ole paljon kodeiinista ja muista huumeina käytetyistä lääkkeistä kuulleet.

Huumevalistus ja -tutkimus on yhä keskitetty vanhoihin vihollisiin. Koska Suomen päihdekulttuurille on vuosikymmeniä ollut tyypillistä päihteiden sekakäyttö, lääkkeiden yleistymiseen ei ole kiinnitetty suurta huomiota.

Päihdeongelmiin hoitoa hakeneiden suomalaisten joukossa yleisin ensisijainen päihde on jo vuosia ollut opiaattien ryhmään kuuluva buprenorfiini, alan slangissa bupre. Muitakin lääkkeitä joukossa on runsaasti. Silti maan keskeisessä alan tutkimusorganisaatiossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa THL:ssä tutkitaan päihteistä lähinnä alkoholin ja perinteisten huumeiden ongelmia - yksikään THL:n tutkija ei ole erityisesti perehtynyt lääkkeiden päihdekäyttöön. Myöskään esimerkiksi Pohjoismaisessa päihdetutkimuskeskuksessa NAD:issa lääkeilmiötä ei ole tarkemmin selvitetty.

Monen päihdealan asiantuntijankin on vaikea tunnistaa lääkkeiden osuutta huumeongelmassa, samoista syistä kuin tavallisten ihmisten.

Lääkkeitä pidetään myönteisenä asiana, terveydenhoidon välineenä. Kaikilla on kokemuksia joistakin lääkkeistä, joten ne tuntuvat paljon arkisemmilta kuin vaikkapa kannabis. Kynnys kokeiluun on lääkkeissä muita huumeita alempi: tuntuu paljon turvallisemmalta napata lääkeyhtiön pakkauksessa tuleva tabletti, jonka annoskoko lukee paketissa, kuin piikittää itseensä epämääräistä, laittomasti ostettua ainetta.

Lääkkeen käyttöä voi salailla helpommin kuin perinteisten huumeiden. Yleensä aine ei haise, ja jos joku huomaa tablettien napsimisen, sitä voi aina perustella sairaudella. Lääkkeet on usein valmistettu "älykkäämmiksi" aineiksi kuin muut huumeet: niiden vaikutus alkaa tasaisemmin ja kestää pitempään.

Päihdekäyttäjillä on tapana tehostaa lääkkeiden vaikutusta eri tavoin, etenkin ottamalla niiden kanssa alkoholia. Tabletteja saatetaan myös liuottaa nesteisiin ja piikittää suoneen tai jauhaa pulveriksi, jota nuuskataan sieraimiin kokaiinin tapaan. Nämä käyttötavat aiheuttavat kuitenkin usein omia terveysongelmiaan, ja kun käyttäjä hakeutuu terveydenhuoltoon, hänen elimistönsä ei aina pysty hyötymään siellä määrättyjen lääkkeiden hoitovaikutuksista.

Lääkkeitä hankitaan päihdekäyttöön usein laillisia kanavia pitkin, esimerkiksi lääkärin vastaanotolta haetuilla resepteillä. Niiden päihdekäyttö on kuitenkin laitonta. Lääkkeiden laillinen hallussapito edellyttää, että käyttäjällä on lääkemääräys, eikä sekään ole sallittua, että käyttäisi jonkun toisen laillisesti hankkimia lääkkeitä.

Mutta päihdekäyttäjälle lääkkeet ovat loputon kokeilujen alue. Niitä on paljon erilaisia, ja niitä luodaan koko ajan lisää.

Kesällä 1996 Jari oli nuoriso-ohjaajana leirillä. Kun hän sai ensimmäisen palkkansa, hän tuli bussilla Helsinkiin, jäi apteekin kohdalla pois ja osti ruiskuja ja neuloja. Hän meni istumaan aurinkoiselle kalliolle ja piikitti hankkimaansa amfetamiinia.

Siitä päivästä asti hän on ollut huumeiden käyttäjä.

"Rakastuin siihen. Kun mulla on pitoisuudet kohdalla elimistössä, tunnen itseni ihmiseksi", hän kertoo.

Hän työskenteli monen vuoden aikana timpurina rakennusurakoissa. Usein pomot enemmän tai vähemmän tiesivät huumeiden käytöstä: jos hän hoiti hommat, sai olla töissä. Työvaiheita katkoivat muutama vankilatuomio ja ajat, jolloin hän oli huumeiden takia liian ulkona tästä maailmasta.

Pian Jari alkoi kokeilla lääkkeitä, ensin bentsoja eli bentsodiatsepiinejä. Ne ovat yleisimpiä huumeina käytettyjä, rauhoittavia lääkkeitä.

"Kävin kaksikymppisenä työpaikkalääkärillä hakemassa niitä täydet satsit, ihan vain päihteeksi. Aika nopeasti koukutin itseni niihin."

Hän söi bentsodiatsepiinejä noin vuoden, kunnes kyllästyi niiden haittavaikutuksiin.

"Saatoin syödä viikossa satsin, joka oli määrätty kuukaudeksi, ja saattoi käydä niin, että menin tajuttomaksi. Kerran avovaimoniaa mun piti hoitaa pientä lastamme. Aloin miettiä, että tää ei ole kohdallaan."

Hän hankki lääkkeet alkuun laillisilla resepteillä, myöhemmin myös väärentämällä, mistä tuli tuomioitakin.

"Väärentäminen on helppoa, ja niin on lääkäreiltäkin reseptien saaminen. Sitä menee yksityiselle lääkärille ja sanoo vain, että on aviokriisi, tarvitsee jotain että voi käydä töissä. Nuori ihminen voi sanoa, että ahdistaa julkisilla paikoilla tai ei saa nukuttua öisin. Se on lääkäristä kiinni, mitä saa."

"Ja löytyy sellaisiakin tohtoreita, jotka kirjoittaa reseptejä vaikka olutravintolan pöydässä, tiettyä hintaa vastaan. Ne on osa lääkäriluvalla toimivia tai sitten lupansa menettäneitä lääkäreitä. Niitä kyllä riittää."

Jari ei ole enää aikoihin pystynyt ruumiillisiin töihin, mutta hän on ryhtynyt päihdehoitojärjestön vapaaehtoiseksi vertaistyöntekijäksi. He ovat käyttäjiä, jotka auttavat muita käyttäjiä saamaan hoitoa ja apua.

"On esimerkiksi ihmisiä, jotka eivät halua näyttäytyä päihdehoidossa, kuten Vinkki-keskuksissa. Käyttäjiähän on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ne soittaa mulle, menen heidän luokseen, annan uudet neulat käytettyjen tilalle ja terveysneuvontaa, tai mitä neuvoja ne tarvitsee."


Lääkkeiden huumekäyttäjät voi Suomessa jakaa karkeasti kolmeen ryhmään.

Ensinnä on sellaisia, jotka ovat koukussa yhteen, tiettyyn lääkkeeseen. Näissä addiktoituneissa on paljon myös hyvin tavallisia ihmisiä. Heitä voi olla vaikea uskoa huumeenkäyttäjiksi, eikä heillä välttämättä ole paljon yhteistä muiden huumeiden käyttäjien kanssa. Toinen, pieni ryhmä on erikoistunut kokeilemaan yhä uusia aineita. He vertailevat kokemuksiaan nettisivuilla, ja he ovat kehittäneet omia sanastoja ja asteikkoja aineiden vaikutusten kuvailuun. Ote suomalaiselta sivulta Psychoactive Vault:

Posted by dredi on 09 May 2009.
Fenmetratsiini - stimulanttien Graalin Malja.
Onko kenellekään täällä siunautunut tilaisuutta kokeilla tätä ah niin harvinaista mutta loistavaa ainetta, stimulanttien kuningasta, fenmetratsiiniä? Kansankielellä femistä.
Tätähän sai joskus monia vuosikymmeniä sitten Preludin-nimisenä lääkkeenä. (...) Itse olen kerran saanut tätä ainetta kokeilla, ja voin vakuuttaa että mikään stimulantti ei tuota niin hyvää ja euforista oloa. Nousut n. 20 h, ei vaiheiluja, vainotuksia, tärinää, pakkoliikkeitä tai hampaiden jyystämistä ym. mitä amfetamiineista tulee. Silti voimakkaampi euforia ja kovemmat nousut kuin metamfetamiinista, mutta fenmetratsiini on vieläpä vähemmän haitallista ainakin neurotoksisuuden kannalta.

Kolmas, suuri lääkekäyttäjien joukko on sellaisia kuin Jari, eri aineiden sekakäyttäjiä. He käyttävät vähän mitä sattuvat saamaan. Jari pysyy enimmäkseen amfetamiinissa, mutta hän on kokeillut sen ohessa kaikkea muuta paitsi heroiinia.

"Lääkkeistä olen kokeillut kaikkea. Normisoneja, Tenokseja, Dc:tä eli Dormicumia, Opamokseja... Etenkin kahden viime vuoden aikana. Ne jotka erikoistuu näihin, vetää päällekkäisiä monta eri lajia, tekee vaikka rauhoittavista miksejä. Niistä saakin sellaisia, että yhdestä miksistä on kolme päivää ihan katollaan. Se on niitten alaa, ne tietää sen."

Joskus Jari saattaa muiden huumekäyttäjien tapaan sekakäyttää lääkkeitä myös niiden hoitavien vaikutusten takia. Niillä säädetään omaa oloa, että pystyy nukkumaan tai pitämään jaksoja jolloin ei käytä muita huumeita.

"Saatan joskus heittää diapamin suuhun jo siksi, että olen stressaantunut tai ahdistunut, niin että pystyn menemään raitiovaunuun. Kun alkaa noijat iskeä päälle, eli vainoharhat."

Vielä 90-luvulla lääkkeitä ei ollut läheskään näin paljon, Jari kertoo.

"Vaikka sitä Suomessa ei oikein nähdä eikä sitä ole kunnolla tilastoitu, nyt lääkkeet ovat ykköshuume. Nyt osa nuorista ei enää lähde ostamaan kaljaa kaupasta, ne lähtee ostamaan lääkkeitä."


Amerikassa ongelma tunnetaan. Sikäläiset toimittajat äänestivät sen kyselyssä viime vuoden tärkeimmäksi viihdeuutiseksi.

Heath Ledger, australialaissyntyinen, 28-vuotias elokuvatähti löytyi tajuttomana luksusasunnostaan New Yorkin SoHossa tammikuussa 2008. Häntä yritettiin elvyttää, mutta turhaan - Ledger oli vetänyt kuutta lääkettä yhtä aikaa.

Ne olivat oksikodoni, hydrokodoni, diatsepaami, tematsepaami, alpratsolaami ja doksylamiini. Ledger oli aiempina vuosina jäänyt kiinni kokaiinin käytöstä, ja hän oli päättänyt tehdä kuten moni muukin päihdekäyttäjä, siirtyä helpommin salattaviin lääkkeisiin.

Amerikkalaisille uutinen Ledgerin kuolemasta oli taas todiste siitä, että lääkkeiden väärinkäyttö on eräs maan nopeimmin lisääntyvistä ongelmista. Se näkyy nyt julkkistenkin piireissä: kun ennen tähdet kituivat heroiinikoukussa tai polttelivat marihuanaa, nyt he napsivat lääkkeitä.

Eminem on hankkinut vasempaan käsivarteensa tatuoinnin, jossa lukee Vicodin. Se on USA:ssa kuuluisa, hydrokodonia sisältävä kipulääke, jonka Yhdysvaltojen huumevalvontavirasto DEA arvioi olevan jo maan neljänneksi käytetyin laiton päihde. Vicodinista on ollut vuosia riippuvainen myös esimerkiksi Osbournen perhe: isä Ozzy, tytär Kelly ja poika Jack. Kuiville hankkiutunut Jack on kertonut, ettei monien ikätovereidensa tapaan koskaan ole koskenutkaan perinteisiin "katuhuumeisiin" vaan aloitti suoraan lääkkeistä.

Reseptilääkkeiden väärinkäyttäjiä lasketaan olevan Yhdysvalloissa jo yli 16 miljoonaa. Se on enemmän kuin maan kokaiinin, heroiinin, hallusinogeenien, ekstaasin ja inhalaatiohuumeiden käyttäjät yhteensä, toteaa YK:n kansainvälinen huumevalvontalautakunta INCB.

Se on myös varoittanut raportissaan, että lääkehuumeet ovat kasvamassa ympäri maailmaa vähintään yhtä suureksi ongelmaksi kuin perinteiset huumeet.

Lääkkeiden lasketaan aiheuttavan USA:ssa jo enemmän kuolemia kuin syöpäsairauksien tai liikenteen. Monista koukuttavista lääkkeistä on tullut maassa arkisia käsitteitä, masennuslääke Prozacin lisäksi esimerkiksi Xanaxista. Se nostattaa alkoholin kanssa otettuna ihmisistä esiin villiä käytöstä, ja joissakin poliisipiireissä yöllisistä tappeluista puhutaankin xanax-keikkoina.

Lääkkeiden päihdekäytön ennustetaan USA:ssa vain kasvavan, sillä monien lähteiden mukaan nuorten parissa lääkekokeilut ovat yleistyneet samaan aikaan kun heidän kiinnostuksensa marihuanaan ja kokaiiniin on vähentynyt. Arviolta jopa puolet maan college-nuorista, jotka käyvät oppilaitoksensa terveyskeskuksessa, ovat käyttäneet masennuslääkkeitä, kertoi artikkeli New England Journal of Medicine -lehdessä 2005. Usein lääkkeitä haetaan tekaistuihin vaivoihin ja niillä käydään nuorten keskuudessa vaihtokauppaa. Joskus niitä jaetaan bileissä: juhlia, joissa pannaan mitä tahansa hankittuja tabuja hattuun ja napsitaan niitä sekaisin, kutsutaan termillä pharm parties. Samat suuntaukset näyttävät yleistyvän amerikkalaisten kaksi-kolmekymppisten parissa.

Merkkejä nuorten lääkekokeiluista löytyy lähempääkin. Esimerkiksi Ruotsissa poliisi on viime vuonna varoittanut nuorten parissa leviävistä muotilääkkeistä, kuten tramadolista ja mefedronista.

Kun Suomessa huumeiden käyttö on 2000-luvulla muuten hieman vähentynyt teini-ikäisten keskuudessa, tyttöjen parissa on näkynyt pieni nousu rauhoittavien ja unilääkkeiden käytössä. Lähes kymmenen prosenttia suomalaisista 15-16-vuotiaista tytöistä on käyttänyt näitä lääkkeitä päihteenä, selvisi vuonna 2007 tehdyssä kansainvälisessä Espad-kyselyssä. Poliisi tapaa lääkkeitä silloin tällöin nuorten hallusta, esimerkiksi tänä keväänä Porissa oppilaitokseen tehdyssä ratsiassa, jonka jälkitutkinta on levinnyt yli kolmeenkymmeneen epäiltyyn.

Osa lääkehuumeongelmasta syntyy siitä, että ensin sairauksiinsa lääkkeitä ottaneet ihmiset jäävät koukkuun ja jatkavat aineiden käyttöä päihteenä.

Esimerkiksi Britanniassa Liverpoolin yliopiston alainen tutkimusyksikkö arvioi, että maassa on 1,5 miljoonaa ihmistä, jotka ovat näin "vahingossa" tulleet riippuvaisiksi bentsodiatsepiineistä. Lääkeriippuvuus alkoi Britanniassa kuitenkin todella nousta keskustelun aiheeksi vasta, kun monet sikäläisetkin julkkikset alkoivat joutua ongelmiin lääkkeiden takia: Robbie Williams (masennuslääke Efexor), George Michael (masennuslääke ja GHB eli gamma), koomikko Mel Smith (Nurofen Plus, ibuprofeeni johon on lisätty opiaattia)...

Tarvitaanko Suomessa ilmiön huomaamiseen julkkisuhreja? Heitä on viime ajoilta mahdollisesti ainakin yksi: Idols-kisan kilpailija Mia Permanto. Hän kertoi lehtihaastattelussa käyttäneensä teinivuosinaan joskus toiselta tytöltä saamiaan pillereitä päihteenä. Permanto kuoli 19-vuotiaana maaliskuussa 2008, ja hänen äitinsä julkistaman tiedon mukaan syynä oli kahden lääkkeen yliannostus.


Väsynyt seurue istuu penkillä Helsingin Itäkeskuksen aukiolla. Yksi nainen, kolme miestä, susikoira. Vain koira taitaa olla täysin tietoinen siitä, mitä ympärillä tapahtuu, muut ovat aineissa.

Aukiolla asteleva huumepoliisi Jonna Saavalainen ei tarvitse erityisiä profilointitaitoja tulkitakseen tätä seuruetta.

"Jos haluaisi ostaa lääkkeitä, heiltä saisi. Täällä Tallinnanaukiolla liikkuu paljon huumelääkkeitä", kertoo Saavalainen, joka toimii vanhempana rikoskonstaapelina Helsingin rikospoliisin huumerikosyksikössä.

Mutta ei lääkkeitä Itäkeskuksessa aivan kenelle tahansa myytäisi. Käyttäjät tunnistavat toisensa olemuksesta; jos tavallinen ihminen kyselisi aineita, häntä luultaisiin poliisiksi.

Lääkkeet muodostavat valtavan osan huumeongelmasta, Saavalainen sanoo.

"Siitä ei puhuta Suomessa lainkaan siinä määrin, kuinka laajaa se on."

Poliisi näkee lääkehuumeiden yleistymisen muun muassa siitä, että reseptiväärennöksiä jää kiinni yhä enemmän. Koko maan tarkkoja tilastoja ei ole, mutta esimerkiksi vuonna 2006 Helsingin poliisin kirjaamia tapauksia oli 193, viime vuonna noin 350. Yksi tapaus voi sisältää kymmeniä vääriä reseptejä.

"Isoimpien lääkehuumekauppiaiden kautta kulkee tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia lääkeannoksia. Yksittäinen väärentäjä saattaa tehdä päivässä kymmeniä reseptiväärennöksiä."

Apteekista ostettaessa lääkkeet ovat käyttäjälle erittäin edullisia verrattuina muihin huumeisiin. Hintaero näkyy myös katukaupassa, ja siksi lääkkeiden käyttäjien ei tarvitse usein rahoittaa päihteidenkäyttöään yhtä vakavilla omaisuusrikoksilla kuin vaikkapa heroinistien.

Bentsodiatsepiinipohjaisten lääkkeiden hinta kadulla on 1-2 euroa. Buprenorfiinivalmiste Subutex on lääkkeiden joukossa kallis poikkeus. Kun sitä sai vielä laillisesti tuoda Virosta, sen hinta oli katukaupassa Suomessa 25-30 euroa tabletti. Nyt se on 50-70 euroa, ja Rovaniemelle asti mentäessä hinta voi olla 150 euroa tabletti, Saavalainen sanoo.

Tullin tilastoissa näkyy vahva kasvu salakuljetettujen ja postissa tilattujen laittomien lääkkeiden takavarikoissa. Huumelääkkeitä takavarikoitiin viime vuonna 118 318 tablettia, lähes kymmenkertainen määrä vuoteen 2007 verrattuna. Suurin osa oli bentsodiatsepiinejä, joita takavarikoitiin Tallinnasta Helsinkiin laivalla tulleilta matkustajilta.

Takavarikko- ja reseptiväärennöstilastot eivät anna kuitenkaan tarkkaa kuvaa koko ilmiöstä. Kiinni jääneiden määrät voivat vaihdella monista syistä, ja huumerikoksissa perinteinen arvio on, että vain 5-10 prosenttia rikoksista tulee poliisin tietoon.

Ulkomailla iso osa huumelääkkeistä tilataan nettiapteekeista. Yhdysvalloissa sekä huumevalvontavirasto DEA että Columbian yliopiston tutkimusyksikkö ovat arvioineet, että 80-90 prosenttia verkkoapteekeista ympäri maailman myy päihteiksi sopivia lääkkeitä ilman minkäänlaisia reseptejä. DEA:n raportin mukaan nettiapteekkien myynnistä jopa 80 prosenttia koostuu valvontaa vaativista reseptilääkkeistä, kun tavallisissa apteekeissa osuus on huomattavasti pienempi.

Suomessa netti ei ole samanlainen pulma, sillä meillä lääkkeiden myynti on kontrolloidumpaa. Jo Ruotsissa ongelmia on ilmennyt: viime vuonna poliisi pidätti siellä esimerkiksi verkkokaupan pyörittäjien joukon, joka oli myynyt päihdelääkkeitä yli 60 maahan.

Suomessakin jotkut tilaavat toki netin kautta laittomia lääkkeitä: lääketakavarikoissa postiliikenteen osuus on noin viidennes. Tilaajat ovat yleensä 20-40-vuotiaita suomalaisia, jotka hankkivat aineita omaan käyttöönsä eivätkä usein ole muuten olleet tekemisissä poliisin kanssa, kertoo tulliylitarkastaja Ari Juntheikki lentotullista.

Huumepoliisi Jonna Saavalainen kertoo, että osa kiinni otetuista lääkkeiden käyttäjistä onkin hämmästynyt poliisin kuulusteluista.

"Heissä on sellaisia ihmisiä, jotka ei ikinä ajattelisi käyttävänsä muita huumeita. He väärentävät reseptejä ja määrät kasvavat isoiksi, mutta eivät miellä sitä huumerikokseksi."

"Eikä Suomessa tiedosteta sitä, kuinka paljon ihan tavalliset ihmiset käyttää lääkkeitä väärin. Koska ne lääkkeet on hankittu yleensä laillisia kanavia, siihen ei ole keinoa puuttua."


Ylilääkäri Antti Holopainen Järvenpään sosiaalisairaalasta huokaa.

Tämä on asia, josta hän on yrittänyt herätellä keskustelua kauan.

"Tästä ei löydy Suomesta mitään tutkimusta! Olen 90-luvun alusta tarjonnut tutkijoille aiheeksi lääkkeiden käyttöä, mutta kukaan ei tartu siihen: on hienompaa tutkia jotain ulkomailta tullutta muotihuumetta kuin niin yleistä lääkkeiden sekakäyttöä."

Järvenpään sosiaalisairaala on erikoistunut päihdeongelmaisten hoitoon, ja ylilääkäri Holopainen on seurannut alaa 70-luvulta lähtien. Hänen arvionsa lääkeongelmaisten määrästä on karu.

"Kukaan ei pysty sitä tarkasti sanomaan, mutta kun meillä arvioidaan olevan kovien huumeiden käyttäjiä 15 000-25 000, näitä on moninkertainen määrä siihen verrattuna. Ongelmallisesti lääkkeitä käyttäviä Suomessa on 60 000-100 000."

Holopainen näkee ongelman perussyynä koko terveydenhuollon painottumisen lääkkeisiin.

"Kun lääkkeitä tarjotaan mihin tahansa vaivaan ja stressiin, siitä on muodostunut terveydenhuollon hallitseva tapa kohdata ongelmat. Vielä 80-luvulla Suomi oli rauhoittavien ja unilääkkeiden käytössä Pohjoismaissa häntäpäässä, nyt ykkönen. Niin lääkekäyttö ja päihdekäyttö ovat alkaneet mennä sekaisin."

Toinen asiaa seurannut lääkäri Erkki Vuori ennustaa, että ongelma on pahenemassa.

Vuori on oikeuskemian professori Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella. Laitoksen tietoon tulevat kaikki Suomessa tapahtuneet kuolemat, joissa tehdään oikeustoksikologinen tutkimus, eli tutkitaan kuolinsyy ja siihen mahdollisesti vaikuttaneet kemialliset seikat. Myrkytyskuolemissa lääkkeet ovat nousseet suurimmiksi syiksi.

"Meillä kuolee lääkkeisiin vuosittain noin 550 ihmistä. Kun aiemmin kuolinsyissä saattoi näkyä paha heroiiniepidemia, nyt yleisimpiä syitä ovat kodeiini, tramadol, buprenorfiini, metadoni..."

Osa kuolemista tapahtuu vanhuksille, jotka eivät ole todennäköisesti päihdekäyttäjiä. Mutta suuri osa uhreista on nuoria huumekäyttäjiä.

"Meillä on sellainenkin outo ilmiö, että kuolleista huumausaineiden käyttäjistä 20-24-vuotiaat ovat vuodesta toiseen suurin ikäryhmä, kun muissa maissa suurin kuolleisuus on vanhemmissa ikäryhmissä."

Se voi johtua monista syistä. Yksi mahdollinen syy on, että Suomessa riittää aina uusia typeriä nuoria, jotka kokeilevat kuolettavia annoksia lääkkeitä.

Professori Vuori näkee jatkuvasti kuolintapauksia, joista voi päätellä, että huumelääkkeitä käytetään tietämättä niiden tehoja.

"Eihän kadulta saadulla farmakologian lyhyellä oppimäärällä tiedä turvallista käyttöä, jos yhdistelee useita aineita. On esimerkiksi serotoniinisyndrooma. Kun ottaa useita lääkkeitä, jotka kaikki sattuvat lisäämään elimistön serotoniinitasoa, tulee äkillinen erittäin vaikea lihastenjäykkyys, yli 40 asteen kuume ja kuolema."

Viime vuosina kuolintilastoihin ovat tulleet fentanyylilaastarit.

"Ne on tarkoitettu syöpäpotilaille, jotka laittavat laastarin iholleen ja saavat hitaasti hyvin voimakasta opioidia, kipulääkettä. Väärinkäyttäjät laittavat laastarin suuhunsa saadakseen voimakkaamman vaikutuksen, ja ainemäärä, joka vapautuu suussa kerralla, on ihan toista luokkaa. Sitä ei voi kestää kukaan. He leikkelevät laastareita palasiksi, mutta yhdessä laastarissa voi olla 8-16 tappavaa annosta, jos sitä käyttää väärin."

"Osa lääkäreistäkään ei edes ymmärrä, miten joitakin lääkkeitä voi käyttää väärin. Kun itse olin nuori lääkäri, Kela saattoi joskus lähettää minulle kirjeen, että joku potilas on saanut minulta ja muilta lääkäreiltä kerättyä vaikka 14 000 tablettia diatsepaamia. Nyt Kela ei voi tietosuojan takia näin varoittaa. Se on aika hyvä etu, jos on väärinkäyttäjä." (KTS. OIKAISU ALLA)

Suomen terveydenhuollossa ollaan siirtymässä sähköisiin resepteihin, joiden pitäisi vähentää väärennösten tekoa. Paperisiakin reseptejä käytetään silti edelleen, ja asiakkailla on mahdollisuus estää tietojensa tallettaminen, joten huumekäyttöä uudistus ei ratkaise.

Professori Vuori kertoo, että juuri nyt huumemarkkinoille on tullut taas uusi, väärinkäytettynä vaarallinen lääke. Nimeä hän ei halua vielä julkistaa, vaan siitä pyritään ensin tiedottamaan lääkäreiden keskuudessa, ennen kuin tieto leviää käyttäjille.


Toivottavasti se vaarallinen uutuus ei ole Tre kronor, jota Jari on kokeillut.

Helsingin Tokoinlahdella iltapäivän paahde alkaa hellittää. Nurmikoilla makoilijoiden ohitse kulkee töistä palaavia kaupunkilaisia.

Tässä ne hetkeksi kohtaavat, ihmisten kaksi heimoa: selvät ja päihdeongelmaiset. Kummatkin elävät enimmäkseen omissa maailmoissaan, ja aina joskus joku siirtyy heimosta toiseen.

Jari pohtii, että raitistuminen on hänelle mahdollisuuksien rajoissa. Hän on nähnyt niin paljon niin ikävää, että se tukee halua irtautua.

"Tän päivän lääkkeidenkäyttäjät - tuntuu että jokainen sukupolvi menee pahempaan suuntaan. Niiden väkivaltaisuus ja päihteidenkäyttö: aloitetaan sekakäytöllä, ei pelkällä alkoholilla vaan heti viinaa ja nappeja. Touhu menee tosi rankaksi heti nuoresta pitäen."

Mitä ongelmalle pitäisi tehdä, siitä Jarilla on samat toiveet kuin monilla muillakin, jotka työskentelevät päihdehoidon parissa.

Hoitopaikkoja pitäisi lisätä. Sellaisia, joissa otetaan huomioon käyttäjien toiveet.

Ja tietoa pitäisi lisätä. Tutkimusta ja tiedottamista.

Uskooko Jari asioiden paranevan? Sitä hänen on vaikea sanoa.

"Mutta mun tytär muutti juuri Helsingistä pikkukaupunkiin. Toivon, että se paikka on paremmassa ruodussa. Ettei se ajautuisi tähän."

Jarin nimi on muutettu. Artikkelia varten on haastateltu lisäksi toista kauan huumeita käyttänyttä miestä sekä rikosylikomisario Jaakko Sonckia keskusrikospoliisista, Irti Huumeista ry:n perhetyönkeskuksen esimies Maila Toivasta, A-klinikkasäätiön Vinkki-pisteiden Helsingin aluevastaava Mika Mikkosta sekä yhteyspäällikkö Pasi Rissasta Oulun poliisista. Kuvat on otettu salakuljetetuista lääkkeistä, päihdekäyttäjien ruiskuista ja kuolleiden henkilöiden oikeuskemiallisten tutkimusten välineistä Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella, Tullilaboratoriossa Espoossa ja eräällä päihdehoidon klinikalla.

Oikaisu: Kela seuraa yhä lääkkeiden käyttömääriä ja pyrkii ilmoittamaan lääkäreille epäilyttävistä tapauksista. Käytännössä tilanne on kuitenkin viime vuosina vaikeutunut, koska Kelan tulee ensin yrittää ottaa yhteys lääkkeiden käyttäjään, ennen kuin se voi tiedottaa lääkäreille.

Image 06-07/2009