Beta

Nuoret radikaalit

He vihaavat hyvä veli -verkostoja. He haluavat auttaa syrjäytyneitä ja seksuaalivähemmistöjä. Nyt heitä kuunnellaan myös vallan huipulla. He ovat liberaaleja.

 

Liberaalimafia. Mahtaako sitä olla oikeasti edes olemassa? Hassusti nimetyn suomalaisten liberaalien verkoston kokouksen olisi pitänyt jo alkaa, mutta sen jäseniä ei näy helsinkiläisessä panimoravintola Bruuverissa. Tai ehkä he ovat jo täällä? Mistä edes tunnistaa liberaalin? Käymme kysymässä parilta

pöydälliseltä. Ei, mihinkään mafiaan ei kuuluta. Paikalla on kyllä toimitusjohtaja Pekka Mattila Aalto-yliopiston Executive Education Oy:sta. Hän antoi yliopiston tiloja liberaalin amerikkalaisen talousprofeetan Tom Palmerin Suomen-vierailun käyttöön kesällä. Mutta Mattilakin on paikalla sattumalta.

Laitamme viestin Liberaalimafian Facebook-sivuille. Missä te olette, nettisivujenne mukaan tilaisuuden olisi pitänyt alkaa kuudelta?

Vastaus tulee nopeasti.

”Tulemme yleensä seitsemän–kahdeksan maissa.”

Tietysti. Yksilöillä on vapaus tulla milloin heitä huvittaa.

Ensimmäisenä saapuu vihreään kauluspaitaan, solmioon ja pukuun pukeutunut Jyri Tiimonen. Hän vetää opiskelumateriaaliaan lentolaukussa. Tyypillinen liberaali, ajattelemme – mutta myöhemmin selviää, ettei sellaista oikein ole.

 

Yhtäkkiä on ihan ok – jopa muodikasta – olla porvari. Kun Evan johtaja Matti Apunen kirjoittaa Hesariin punavihreitä härnääviä kolumnejaan ja toimittaja Tuomas Enbuske twiittaa talous­liberaaleja näkemyksiään, osa kammoksuu, mutta moni myös nyökyttelee. Verkkoon ja blogeihin on ilmestynyt valtiokriittistä puhetta, jossa on uusi, uskalias sävy.

Suomessa hyvinvointivaltion laajuudesta on toki kiistelty aiemminkin, mutta sen ydinajatuksiin on suhtauduttu omasta aatesuunnasta riippumatta melko myönteisesti. Vaikkapa peruskoulua on totuttu pitämään saavutuksena. Mutta jos kovimpia liberaaleja on uskominen, peruskoulu ei olekaan hyvä asia.

Pohjoismaisessa sosiaalidemokraattisessa yhtenäiskulttuurissa lapsen aivot kuuluvat valtiolle, kirjoittaa Thomas Taussi verkkolehti Uuden Suomen blogissaan. Sivustolta löytyy useita samanmielisiä bloggaajia. Kokoomuksessa liberalismin lippua heiluttavat nuoret: he esimerkiksi kehuvat pikavippejä nerokkaiksi finanssi-innovaatioiksi. Samaan aikaan nopeaa kasvua ajava startup-yrittäjäliike on noussut ilmiöksi.

Mutta onko uusi oikeistolaisuus jotain muuta kuin pari elinkeinoelämän rahalla kirjoittavaa taitavaa poleemikkoa ja heidän faniyhteisönsä?

Nuorsuomalaiset testasivat liberalismin suosiota 1990-luvulla. Intoa oli, mutta liike hiipui pois nopeasti. Toisaalta liberaalien puuhissa voi kyteä samankaltainen muutos kuin maahanmuuttokriitikoiden baari­kokoontumisissa ja nettikeskusteluissa vain muutama vuosi sitten. Silloin media aliarvioi täysin liikkeen voiman. Yritetään siis ymmärtää nyt.

Meillä kirjoittajilla on jonkinlaista käsitystä aiheesta. Olemme tehneet töitä startup-liikkeelle ja tunnemme henkilökohtaisesti Enbusken ja Apusen. Toinen meistä (Heikka) on jopa kirjoittanut kriittisen pamfletin konsensus-Suomesta. Mutta liberaalikenttää emme mekään sen laajemmin tunne, joten lähdetään tutustumaan siihen yhdessä.

 

Liberalismin uusi tuleminen alkoi näkyä vuosi sitten. Silloin perustettiin Libera; säätiö ja ajatuspaja, jonka tehtävä on edistää vapaata yhteiskuntaa, vapaata yrittäjyyttä ja vapaita markkinoita.

”Libera edustaa klassisia arvoja, jotka ovat olleet vähän aikaa paitsiossa. Hyvinvointivaltion romahdus vain tuo niitä esiin. Aika on kypsä tälle”, sanoo ajatuspajan johtaja Petri Kajander, 36.

Kajander on Elinkeinoelämän valtuuskunnassa vieraillut tutkija ja yritysmaailmassa uraa tehnyt talousmies, joka ennen nautti autoista, moottoripyöristä ja sikareista. Nykyisin hän on vegaani ja käyttää julkisia kulkuvälineitä. Hän kuuluu The Mont Pelerin Societyyn, joka uskoo Nobel-palkitun Friedrich August von Hayekin alun perin koolle kutsumaan vapaata yhteiskuntaa puolustavaan yhteisöön. Hayek oli osa itävaltalaista koulukuntaa, jonka mukaan esimerkiksi valtion elvytystoimet lama-aikoina tuottavat vain uuden laman.

Libera lähti liikkeelle vuorineuvos Gustav von Herzenin rahoilla. Nyt mukaan rahoittajiksi on saatu muutama yksityishenkilö lisää. Lisäksi  ”task forcessa” on kovia yhteiskunnallisia vaikuttajia, esimerkiksi Nordean entinen varakonsernijohtaja Markku Pohjola, Eimo Groupista tunnettu yrittäjä Jalo Paananen ja asiantuntijoina professorit Vesa Kanniainen, Paul Lillrank ja Risto Harisalo.

Työntekijöitä on kolme. Libera suomentaa liberaalihenkistä ajankohtaiskirjallisuutta, julkaisee omia raportteja ja järjestää tapahtumia. Esimerkiksi kesällä Libera julkaisi alun perin Isossa-Britanniassa ilmestyneen raportin Onni karkaa aina käsistä – Poliitikot väärällä asialla. Se haastaa ajatuksen siitä, että tasainen tulonjako loisi hyvinvointia.

Kajander uskoo, että jotain on tapahtumassa. Yrittäjyys kiinnostaa.Yrittäjäjärjestöt ja elinkeinoelämän vaikuttajat yrittivät vuosikymmeniä turhaan saada nuoria innostumaan yrittämisestä. Muutos tapahtui humahtamaen, kun aika oli kypsä.

Aalto-yliopiston suojissa syntynyt Aalto Entrepreneurship Society (Aaltoes) on nopean kasvun yritysten asiaa ajava opiskelijaliike. Se ei ole poliittinen, mutta monet sen teeseistä ovat talousliberaaleja. Aaltoesin tilaisuuksissa toistellaan sellaisia opinkappaleita kuin ”hoivaamiskulttuuri tukahduttaa tappajan vaiston” ja ”säädyttömät voitot ovat oikeudenmukainen palkinto korkeasta yrittäjän riskistä”.

Kun Aaltoesin edustaja esitteli yhteisön toimintaa tänä syksynä uusille muotoiluopiskelijoille, hän tyrmäsi myös valtion verorahoista maksettavat yritystuet. Niitä jaetaan Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksen Tekesin kautta 600 miljoonaa euroa joka vuosi.

We don’t do Tekes-money. We do real money.

Tosin kyllä valtion raha kelpaa osalle startup-väestäkin. Tämä kävi selväksi, kun lokakuun alussa julkistettiin uusi startup-firmoja rahoittava säätiö, jossa on mukana myös muun muassa Sitran ja Tekesin rahaa.

Kajander sanoo, että startup-liikkeessä palataan perusarvoihin. ”Ahkeruuteen, yrittäjyyteen ja siihen, että otetaan vastuuta omasta elämästä.”

 

Maleskelua, skeittausta, alkoholia ja ikkunoiden rikkomista. Siirto  tarkkailuluokalle. Vielä 20 vuotta sitten vuoden 2011 tietekniikkavaikuttaja, startup-yrittäjä Taneli Tikka, 34, ei kantanut kovin suurta vastuuta elämästään. Hän eli huonoa elämää Vihdissä.

”Olin selkeässä syrjäytymisvaarassa. Mikään sossun täti tai koulukuraattori ei mun nuoruudessa auttanut mua, vaan päinvastoin pahensi mun tilannetta. Kuraattori huusi että ’susta ei koskaan tule mitään’.”

Tikan isä on georgialainen maahanmuuttaja. Korkeakoulutusta ei suvussa juuri ole. Vanhemmat erosivat. Silti hänestä tuli itse maksetun Executive MBA -kurssin priimus. MBA on töiden ohessa suoritettavan kaupallisen alan maisteritason johtajakoulutus. Sukulainen oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kannusti tietokoneiden pariin.

”Mukamas ainut vaihtoehto on lisätä resursseja tukirakenteisiin, muuten kaikki syrjäytymisvaarassa olevat syrjäytyy. Ei nuorten tarvitse löytää kuin pieni juttu mikä motivoi. Mua motivoi tietokoneiden kanssa näprääminen ja luova ala. Kyse on vain siitä, mistä sille löydetään oikea ’mätsi’, että kasvuhakuinen ihminen pääsee kukkaan. Sellaista ihmis­kuvaa ei millään budjettilisäyksillä saada tehtyä.”

Tikka on sarjayrittäjä, muun muassa IRC-Gallerian entinen toimitusjohtaja ja monipuolinen yhteiskunnallinen keskustelija. Hän on mukana valtioneuvoston tulevaisuusselonteon elinkeinoelämää pohtivassa ryhmässä. Aikojen muutoksesta kertoo, että ryhmässä on mukana Tikan kaltainen anarkokapitalisti – hänen mukaansa pohjimmiltaan pitäisi selvitä ilman valtiota tai kuntia – mutta ei esimerkiksi SAK:n tai EK:n edustajaa.

Tikalla on useita perusteita liberalismille. Niistä yllättävin on, että liberalismi on paras tapa auttaa köyhiä ja syrjäytyneitä.

”On jokaisen pätkätyöläisen, vaatimattomasti ansaitsevan ja irtisanomisuhan alla elävän keski-ikäisen intressissä kehittää Suomea yhteiskuntana liberaalimpaan suuntaan. Se on ainut suunta, missä he kaikki voittavat merkittävästi ja saavat tilanteeseensa paremmat mahdollisuudet ja jouston –  matalammat kynnykset menestyä ja tehdä sellainen elämä kuin haluavat.”

Vapaa talous muodostaisi Tikan mukaan pop up -työpaikkoja: naapurin näppärä poika voisi pitää taloyhtiön pihalla keväisin polkupyörien huoltopistettä ja tienata tällä helposti. Toisaalta verotuksen minimointi ja työehtosopimusten katoaminen myös kasvattaisi tuloeroja. Liberaalien talousihanne on, että kuka tahansa voi yrittämällä vaurastua. Jos onnistuu, voi vaurastua satumaisesti. Mutta paljon rahaa tärkeämpää on Tikan mukaan henkilökohtainen vapaus.

”Väitän että libertaarisen porukan maailma on huomattavasti vähemmän rahakeskeinen kuin vasemmiston. Vasemmisto puhuu tulonsiirroista ja palkankorotuksista. Kuka maksaa ja kuka saa”, Tikka sanoo.

Samalla liberalismin maailma on kova. Osa putoaa, eikä heitä voida pakottaa nousemaan. Vapaus tuo vastuun.

”Ihmisellä on vapaus syödä itsensä läskiporsaaksi, mutta kenelläkään ei ole velvollisuus maksaa hänen hoitoansa, vaan se pitäisi maksaa itse.”

Tikka sanoo, että kaikki yksilöt eivät voi koskaan kukoistaa.

”Jotkut sössivät hommansa kuitenkin. Mutta kumpi on tärkeämpää: vapaus vai holhoava turvaverkko, joka tasapäistää kaikki?”

 

Liberaalimafian ilta Bruuverissa on päässyt vauhtiin. Paikalla on parikymmentä liberaalia, enimmäkseen kaksi–kolmekymppisia. Naisia on kolme. Edellisen sukupolven liberaalit, eli nuorsuomalaiset ja jo kuolleen liberaalipuolueen viimeiset aktiivit, ovat jääneet tänään kotiin.

Presidentti Niinistön syrjäytymisen vastaista kampanjaa kritisoitiin valtion ”unohtamisesta”. Täällä moni aidosti uskoo, että valtion väistyessä ihmisillä olisi taas varaa välittää toisistaan. Siksi keskustelu syrjäytymisestä harmittaa liberaaleja.  He eivät vastusta heikompiosaisten auttamista. Ongelma on se, että nyt se tapahtuu pakolla, verotuksen avulla.

”Kun vastuuta annetaan valtiolle, se kasvattaa ihmisten vieraantumista toisistaan”, Jyri Tiimonen – lentolaukkumiehemme – sanoo.

Joukko on kirjavaa aatteellisesti ja ulkoisesti.

Grungepartainen kaljupää Samuli Pahalahti, 29, kertoo tuoneensa poliittisen piraattiliikkeen Suomeen. Lisäksi hän on juuri perustanut valtion mielivallasta kärsiville yhdistyksen Etatismin uhrien tuki ry:n. Se näkee pieni pilke silmäkulmassa liberaalit hyvinvointivaltion kärsivinä uhreina.  Teuvo Moisa, 35, on anarkisti. Siisti, terävä ja mielipiteiltään ehdoton.  Saul Schubak, 25, on kokoomusnuorten varapuheenjohtaja, joka puhuu mielellään talouden vapauttamisesta. Yksi osallistuja työskentelee aivovammaisten avustajana kunnalla – siis pohjimmiltaan pahamaineisella valtiolla. (”Eikä mua haittaa, vaikka omat hommat menisi alta.”)

Ja niin edelleen. Liberaaleja on montaa sorttia. Vasemmalla ovat sosiaaliliberaalit, joiden mukaan valtiota tarvitaan turvaamaan mahdollisuuksien tasa-arvo ja korjaamaan markkinoiden vääristymiä, jotta kilpailu olisi aidosti vapaata. Oikealla ovat libertaarit, jotka kannattavat julkisen vallan minimointia tai jopa lakkauttamista: ihmisellä on vapaus tehdä mitä vain valtion sitä estämättä, edellyttäen, että ei vahingoita muita.

Jyri Tiimonen kuvailee libertaareja hauskasti: niin oikealla kuin voi olla taloudessa ja niin vasemmalla kuin voi olla seksissä.

 

Mutta miten liberaaliksi oikein tullaan? Muutamilla on liberaali perhetausta – useimmat sanovat löytäneensä tien itse ajattelemalla.

Riikka Raiskin, 25, kiinnostus yksilönvapauteen kasvoi pikku hiljaa. Uteliaisuus heräsi, kun hän luki eri nettifoorumeilla tekstejä, jotka hän nyt tietää anarkokapitalistisiksi. Keväällä 2011 hän löysi Facebookia

selaillessaan Liberaalimafian, johon hän hetken lueskeltuaan liittyi

ja lähti tapaamisiinkin.

Liberalismi on ennen kaikkea sosiaalisen median ajan internetliike.Sen toistavat monet täälläkin – kuinka hienoa oli löytää verkosta samalla tavalla ajattelevia. Ennen sosiaalista internetiä useimmat olisivat todennäköisesti jääneet erikoisen ajattelunsa kanssa yksin tai tulleet leimatuiksi hulluiksi.

Nykyään liberalismiskene tarkoittaa Raiskille ennen kaikkea sitä, ”että saisi määrätä tekemisistään omaisuudestaan ja itsestään niin kauan kun ei loukkaa muiden vastaavaa vapautta”. Raiski ei esimerkiksi äänestä. Työpaikan kahvihuoneessa tai tuttavapiirissä hän saattaa heittää provosoivan ajatuksen, mutta ei tuputa ajatusmaailmaansa. Hän kuvailee itseään voluntaristiksi. Se tarkoittaa ”luottamusta että ihmiset tekevät vapaaehtoisesti”. Lakeja ja pakkoa tarvitaan siis mahdollisimman vähän.

”Käytännössä liberalismini tarkoittaa sitä että valtamedian ja politiikan seuraaminen aiheuttaa suurta ulkopuolisuuden tunnetta. Pyrin pitämään oman elämän erillään koko järjestelmästä”, Raiski sanoo.

Edellisestä työpaikastaan valtion virassa hän irtisanoutui, koska koki moraalista ristiriitaa valtiollisten tulonsiirtojen ja byrokratian maailmassa. Nykyään hän työskentelee rahoitusalalla eli ”tekee rehellistä työtä”.

”Moraalittomat tuet” auttavat ymmärtämään mitä uutta liberaalit tuovat perinteisiin oikeistolaiskellokkaiden puheisiin. Vanha oikeisto ja yrityselämä ovat itse asiassa varsin kaukana liberaaleista ajatuksista. Elinkeinoelämä nauttii monenlaisista verotuista, siirtymäajoista ja valtion erityiskohteluista.

Liberaalien ajattelussa riittää nyanssieroja. Evan Matti Apunen vastustaa yritystukia, mutta myös downshiftaajia ja degrowth-ihmisiä –  toisin sanoen Apunen sanoo, että yksilöllä ei ole vapautta olla poissa kasvun rakentamisesta. Siinä on yksilönvapauden raja.

 

Liberaaleilla on nyt ajatusten levittämisessä iso vaihde silmässä. Kesällä Taneli Tikka järjesti ystävilleen elokuvateatteri Orionissa Atlas Shrugged: Part 1 -elokuvan ilmaisnäytöksen. Se on viime vuonna valmistunut, libertarismin äidin Ayn Randin suurteoksen filmatisoinnin ensimmäinen osa. Paikalla oli esimerkiksi EVAn johtaja Apunen. Björn Wahlroos ei päässyt mutta kuuluu Randin ihailijoihin.

Elokuva on monien liberaalienkin mielestä huonosti näytelty ja naiivi, mutta asia on oikea. Liberaalimafialaisten sivulauseista kuvastuu usko, että aate on niin hyvä ja järkevä, että sen aika tulee kyllä. Kuulemma eduskunnassakin on kaappiliberaaleja. He eivät vain uskalla puhua. Vielä.

Onko liberaalien seuraava siirto puolue? Osa liberaalimafialaisista on perustamassa uudelleen talousliberaalia Kansallista edistyspuoluetta. Sen edeltäjä katosi 1951, kun Suomi jäi kansainvälisten vaikutteiden harmaalle vyöhykkeelle sotien jälkeen. Nyt kannatuskortteja on parituhatta – vuoden loppuun asti olisi aikaa saada 5 000 korttia kasaan.

Ehkei se onnistu. Ei ole helppo ajaa valtion roolin pienentämistä maassa, jossa neljännes työssäkäyvistä saa palkkansa valtiolta tai kunnilta. Yksilötasolla ei ole aina kyse ideologioista, vaan työpaikasta. Muun muassa siksi hyvinvointivaltio on Suomessa niin suuri tabu.

Sitä paitsi politiikassa menestymiseen sisältyisi ajatus noususta valtaan, mikä olisi kovimmille anarkisteille vierasta. Myöskään isoihin puolueisiin ei uskota muutoksen väylänä. Joutuuhan pääministeripuolue kokoomus taipumaan politiikassa varsin keskelle. Päivänpolitiikan sijaan liberaaleja kiehtoo filosofointi, illanvietoissa puhutaan ­Rousseausta ja Voltairesta. Samat argumentit kollektivismin ja yksilönvapauden puolesta toistuvat vuosisadasta toiseen.

Edes kokoomusnuorten Schubak ei aio jäädä politiikkaan vaan mennä rahoitusalalle töihin. Hänen mukaansa ilmapiiri on jo nyt muuttunut.

”Jos viisi vuotta sitten olisi esittänyt jonkun asian jättämistä markkinoiden ratkaistavaksi, sille olisi tuhahdeltu. Nyt vaihtoehtoa jopa pohditaan”, hän sanoo.

Liberalismin nousu ei ole pelkästään mafialaisten toiveikkuutta. Demokratiatutkija – itse vasemmalta laidalta – Veikko Eranti Helsingin yliopistosta pitää selvänä, että oikeiston marginaaliryhmittymät ovat äänekkäämpiä ja näkyvämpiä kuin aikaisemmin – ja puhuvat oikeistolaisempia asioita.

”Ei vaikka kuusi vuotta sitten ollut samalla tavalla kosher laukoa nallemaisia mielipiteitä kuin nykyään. Kun kokoomusnuoret vuonna 2004 vertasivat kampanjassaan Suomea Neuvostoliittoon, se oli aika yleisen naureskelun aihe. Nykyään tuntuu, että moni peruskokoomuslainen kuuntelee niitä. Ja niiden verolinjaukset menee läpi kokoomuksen puolue­kokouksessa ja niin edelleen.”

Hyvinvointivaltioiden kassakriisi on luonut liberaaleille ajatuksille pohjaa myös muualla Euroopassa. Italiaan on syntynyt elinvoimainen teekutsuliike amerikkalaisen jalanjäljissä. Viroon perustettiin vastikään liberaaleja ajatuksia levittävä Mises-instituutti. Ohutta valtiota ajava opiskelijaliike Students for Liberty rantautui Eurooppaan 2011, vuodessa on perustettu 96 jaostoa 18 maahan.

 

Liberaalien puhe on kovaa ja uutta. Onko kyseessä amerikkalaisten arvojen vyörytys, joka tuhoaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion?

”En tiedä onko se voinut tuhota hyvinvointivaltiota, kun me olemme mättäneet koko ajan enemmän rahaa hyvinvointivaltioon. Missä on evidenssi, että hyvinvointivaltio on menossa alaspäin?” Liberan Petri Kajander kysyy.

Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen on noin 54 prosenttia. Hyvinvointimenot kasvavat jatkossa, vaikka palvelujen laatua leikattaisiin, kiitos väestön ikääntymisen.

Mutta eivät liberaalit ole vain taloudellisia kamreereja. Toisin kuin kriisejä maalailevilla suurilla puolueilla tai taaksepäin katsovilla perussuomalaisilla, heillä riittää tulevaisuudenuskoa.

Liberaalit ovat varastaneet vasemmistolta utopiat. Puheissa intoillaan ”startup-valtioista”, joissa aloitettaisiin vapaa elämä ilman demareiden satavuotiasta painolastia. Useat mafialaiset ovat sijoittaneet pieniä summia Seasteading-projektiin. Se pyrkii perustamaan uusia, vapaita yhdyskuntia merelle: risteilyaluksiin ja öljynporauslautoille. Hankkeen takana ovat muun muassa nobelisti Milton Friedmanin pojanpoika Patri Friedman ja Facebook-miljardööri Peter Thiel. Ja mitä Amerikkaan tulee, sitä liberaalit kritisoivat yhtä kovaa kuin monet vasemmistolaiset – tosin liiasta sosialistisuudesta.

”USA ei todellakaan ole unelmavaltio. Yhdysvaltain hallinto pitää yllä käsittämätöntä byrokratiaa, markkinavääristymiä, erikoissääntöjä ja protektionismia, joiden isoin hyötyjä ovat usein kavereiden firmat. Maassa on samaan aikaan erittäin sosialistinen rakenne ja toisella laidalla on crony capitalism vauhdissa”, Taneli Tikka lataa.

Crony capitalismilla tarkoitetaan hyvä veli -kapitalismia, maan tapaa, joka Suomessakin tunnetaan. Jos yritykset eivät vapaassa kilpailussa menesty, kuten esimerkiksi nyt eurooppalaiset pankit, ne pelastetaan veronmaksajien rahoilla.

Utooppiselta kuulostaa myös bitcoin. Se on monimutkainen vertaisverkkoihin perustuva valuutta, joten – jes! – mikään hallitus ei pysty manipuloimaan bitcoinien arvoa tai aiheuttamaan inflaatiota niitä lisää tuottamalla.

Bitcoin on kuitenkin jo nyt todellisuutta. Helsingissä sillä voi ostaa esimerkiksi ruokaa ja hammaslääkäripalveluja.

”Euro on käskystä tyhjästä syntyvä valuutta, joka pohjautuu pelkkään uskoon eikä sillä ole mitään ominaisarvoa. Bitcoinissa tavikset luovat valuuttaa omiin sääntöihinsä perustuen. Se on hallitsematon valuutta, johon kukaan ei voi käyttää valtaa”, Taneli Tikka sanoo.

Vertaisvaluutat ja voltairet, omat valtiot. Eivät liberaalit kauhean kansanomaisia ainakaan ole. Heidän retoriikkaansa eivät lippalakit ja melonit kuulu – vaikka Tuomas Enbuske tekeekin parhaansa ollakseen liberalismin popularisoija, yksilönvapauden Timo Soini.

Toisaalta liberaalit eivät edes yritä värvätä koko kansaa puolelleen. Heidän vaikutusvaltansa kasvuun riittää se, että he osaavat puhua omalle yleisölleen. Tikka selittää liberaalien eron muihin ideologioihin näin: Taru sormusten herrasta -kirjassa kaikki kansat tavoittelivat valtasormusta käyttääkseen sitä; tehdäkseen sillä joko hyvää tai pahaa. Liberaalit ovat ainoa porukka, joka haluaa tuhota sormuksen. Kun keskusvalta katoaa, ihmisten oma potentiaali pääsee kukoistamaan vapaan vaihdannan oloissa.

Liberan Petri Kajander uskoo, että kehitys pelaa väistämättä liberaalien pussiin. Ikääntyminen, velkakriisi ja talouden rakennemuutos pakottavat pohtimaan julkisen vallan rajoja. Pian sananvalta on niillä, jotka tietävät miten pärjätään ilman holhoavaa valtiota.

”Nyt tää on rämpimistä. Viiden, kymmenen vuoden kuluttua alamme rakentaa sitä, mitä tulee hyvinvointivaltion jälkeen. Kyse ei ole enää siitä, miten se pelastetaan. Ruotsi on peruuttanut siitä jo useita vuosia ulos. Toivon että myös meillä olisi jälleen kerran näkyvissä jonkinlainen tulevaisuus.”

 

Image 10/2012