Beta

Muotia ei ymmärretä, ja vasta ymmärryksestä syntyy bisnestä, sanoo Anna-Mari Vänskä

Avaaja. Tutkija Annamari Vänskän mielestä Suomi on hukannut muodissa suuren vientipotentiaalin. Muotia ei ymmärretä, ja vasta ymmärryksestä syntyy bisnestä.

 

Turun yliopiston muodintutkimuksen dosentin Annamari Vänskän mielestä muotia ei ole Suomessa aiemmin arvostettu. Siitä on syntynyt virhekäsitys, että muodilla ei ole yhteiskunnallista merkitystä. Muoti vaikuttaa kuitenkin kaikkialla – henkilökohtaisesta imagosta aina poliittiseen järjestelmään asti. Vaatteilla on symbolinen merkitys.

”Kukaan ei ole muodin ulkopuolella. Pukeutuessaan ihminen tekee valinnan ja osallistuu muotiteollisuuteen jotenkin. Ulkopuolelle astuminen ei ole mahdollista”, Vänskä sanoo.

Vänskän mukaan muodin yhteiskunnallisen merkityksen väheksyminen on johtanut siihen, että samalla on hukattu valtava vientipotentiaali.

Muotialan taloudellinen merkitys on Vänskän mukaan huima. Muotiala työllistää EU:n alueella noin 1,6 miljoonaa ihmistä, ja muotiala muodostaa noin 4 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Koulutus on Vänskän mielestä perusta, miltä muotiala ponnistaa, ja lähtökohta sille, miten muoti ymmärretään. Hän peräänkuuluttaa laaja-alaista teoreettista muotialan opetusta suunnittelijakoulutuksen rinnalle.

Tutkijat, kuraattorit, journalistit ja muut alan portinvartijat ovat Vänskän mielestä niitä, jotka mahdollistavat sen, että ymmärrys muodista leviää mahdollisimman laajalle. Ymmärryksen myötä syntyy bisnestä. Muualla maailmassa tämä on huomattu jo aiemmin. Teoreettisen muodintutkimuksen ympärille on rakennettu ohjelmia muun muassa Englannissa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Ajatus on, että akateeminen tutkimus, joka ei suoraan palvele muotiteollisuuden taloudellisia intressejä, hyödyntää koko alaa. Se on perustutkimusta, jota meillä ollaan kurittamassa. Toinen ongelma on Vänskän mukaan liiallinen suunnittelijakeskeisyys.

”Suomessa koulutus on keskittynyt luovien yksilöiden tuottamiseen. Suunnittelija on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuutta. Suunnittelijat ovat tietenkin tärkeitä, mutta he eivät aina osaa puhua muotikulttuurin puolesta laajemmin. Ei riitä, että on yksin hyvä, vaan on oltava hyvät verkostot”, Vänskä toteaa.

Hyvä esimerkki Suomen suunnittelijakeskeisyydestä on Vänskän mukaan se, että meillä on paljon pieniä brändejä, jotka pyörivät suunnittelijan ympärillä. Ruotsissa taas on maailmanlaajuisia 
brändejä, joiden yksittäisiä suunnitteli-
joita harva osaa nimetä.

”Meillä tuotetaan yksilöllisyyttä, Ruotsissa massaa.”

Länsinaapurin matkimiseen ei Vänskän mukaan kuitenkaan ole syytä ryhtyä. Massatuotanto on viime vuosituhatta, ja tulevaisuus saattaa olla jossain aivan muualla: ekologisessa muodissa.

”Massatuotannon ongelma on kertakäyttöisyys. Kuinka moni haluaa käyttää kertakäyttöastioita?”

Vänskä huomauttaa, että nykyinen pikamuotisysteemi on kehittynyt vasta toisen maailmansodan jälkeen ja elää nyt kukoistuskauttaan. Jatkossa on pakko muuttaa käsitystä siitä, mitä muoti on, sillä luonnonvarat eivät yksinkertaisesti riitä.

Massamuotiin sisältyy materiaalin ja työn väheksyminen. Halutaan tuottaa mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla. Vaatteen tekemistä ei arvosteta.

”Muotiteollisuuden ajattelutavan on muututtava radikaalisti.”

Jos muodin merkitys yksilölle ilmenee vaikkapa luovien alojen ihmisten imagonluontina, muodin yhteiskunnallinen merkitys näkyy Vänskän mukaan esimerkiksi ekologisuudessa. Muoti ei ole vain vaatteiden nopeaa tuottamista. Alkujaan massatuotannossa oli kyse muodin demokratisoinnista eli halusta tarjota kaikille mahdollisuus siihen.

”Nyt pikamuodista on tullut päämäärä itsessään, pyrkimys tuottaa voittoa hinnalla millä hyvänsä. Teknologiaa voitaisiin käyttää paljon innovatiivisemmin ja humaanimmin”, Vänskä sanoo. ■

 

Annamari Väsnkä on muodin ja visuaalisen kulttuurin tutkija ja Suomen ensimmäinen muodintutkimuksen dosentti.