Beta

Motivaatiopuhujat saarnaavat täysille saleille. Sami Kuusela selvitti, mistä on kyse

Sinä pystyt siihen

Niin moni haluaa olla paras versio itsestään ja niin moni joutuu esiintymään töissään, että motivaatiopuhujat saavat puhua täysille saleille. Näin siitä huolimatta, että yhä useammin hyvä show on korvannut sisällön. Työnsä puolesta esiintyvä startup-yrittäjä Sami Kuusela lähti kuuntelemaan ammattipuhujia.

 

Kaikkia meitä hävettää. Jännittääkin. Hotelli Crowne Plazan kokoussalissa istuu aikaisena arkiaamuna 160 unelmoijaa. Suurin osa keski-ikäisiä naisia.

Päivä alkaa yhteisellä viittailulla.

”Monestako teistä tuntuu, ettei aika riitä?”

Jokainen töölöläishotelli Crowne Plazan seminaarihuoneessa istuva nostaa kätensä.

”Kuinka moni on ajatellut kotiin tullessaan, että päivä on mennyt hukkaan.”

Taas jokainen tassu nousee.

”Kuka myöntää epäonnistuneensa joskus?”

Taas viitataan.

”Epäonnistuminen on ensimmäinen askel kehityksen tiellä. Ensimmäinen askel matkalla menestykseen”, täydellisesti istuvaan pukuun pukeutunut kolmekymppinen komistus opettaa itseään vanhempaa yleisöä.

Hän on venäläis-ruotsalainen Sergey Kazachenko, entinen pankkiiri ja nykyinen ammattipuhuja, mutta emme me täällä hänen takiaan ole. Me olemme tulleet katsomaan päivän päätteeksi esiintyvää puhujaa nimeltä JT Foxx, emmekä ihan ilman syytä.

Tilaisuuden mainoksissa on nimittäin luvattu Foxxin kertovan meille monenmoista: miten päästään ulkomaille esiintymään, kuinka julkkisten kanssa jutellaan, miten noustaan New York Timesin myydyimpien kirjailijoiden listalle ja ennen kaikkea, kuinka puhumisella tienataan miljoonia.

Ja 23 muuta asiaa. Yhdessä päivässä. Ei hassumpaa!

Mikä muu lupaus olisi enemmän tätä päivää kuin sellainen, jonka mukaan kenestä tahansa voi tulla tähtipuhuja, miljoonia inspiroiva – ja käärivä – saarnamies. Siihen ei tarvita erityisosaamista tai edes ainutlaatuista kerrottavaa. On vain opeteltava tekniikka ja rakennettava hurmaava puhe. JT Foxx on luvannut kertoa meille salaisuutensa, temput millä puhumisteatterissa pärjätään.

Ketäpä ei sellainen taito kiinnostaisi.

 

”Jos et kehity, kuolet”, julistaa jt Foxxin oppilaaksi itseään kutsuva Kazachenko puhujalavalta.

Se ei tarkalleen ottaen pidä paikkaansa, mutta mitä siitä. Tärkeintä on pitää vimma yllä, luopua turhasta kyseenalaistamisesta ja ankeuttamisesta ja nöyrtyä.

Sergey on hyvässä vauhdissa lavalla. Nyt hän kertoo yleisölle tarinan itsestään, sillä se kuuluu kuvioon tämänkaltaisissa inspiraatiopuheissa. Kun kyseessä on vielä ryysyistä rikkauksiin -tarina, show toimii.

Sergey kertoo syntyneensä vuonna 1984 köyhään perheeseen. 

”Tein teininä rahaa hakemalla Kajaanista suksia kotikaupunkiini Kostamukseen. Liftaamalla. Myin niitä voitolla. 15-vuotiaana muutin Ruotsiin. Yksin, vain viisi amerikandollaria taskussani.”

Aikamoista. Ahkeruus palkittiin ja miehestä tuli 27-vuotiaana ”yksi nuorimmista sijoitusyhtiön vanhemmista osakkaista Euroopassa”. Rahaa riitti. Paljon. Mutta sekään ei riittänyt.

Nuoreen leijonaan iski tyhjyys. Onneksi löytyi guru nimeltä JT Foxx. Ennen JT:n kohtaamista vuosi sitten Sergey ei edes ajatellut olevansa puhuja, mutta nyt yleisölle esiintymisestä on tullut intohimo. Viimeisin vuosi on ollut Sergeyn elämässä onnellisin. Ja seuraavasta tulee vielä parempi.

”Tapasin JT:n konferenssissa Afrikassa. En pitänyt hänestä lainkaan. JT Foxx haastoi minut, osoitti heikkouksiani. Olin kaukana mukavuusalueeltani”, Kazachenko kertoo.

”Mutta sitten mindsettini muuttui, kun ymmärsin nöyrtyä JT Foxxin edessä.”

Sitä samaa odotamme me Crowne Plazan seminaaritilaan pakkautuneet mindsettiemme vangit.

Väki salissa on siistiä ja koulutetun näköistä. Paljon maahanmuuttajia. Kiltin ja hiljaisen oloista porukkaa, joka on helppo manipuloida ostamaan. Olemme valmiit epätoivoisiin tekoihin, jotta oppisimme puhumaan kuin maailmantähdet, sulavasti, tunteisiin vetoavasti ja hurmaavasti.

Sitä odottaa myös viereisellä penkillä yleisössä istuva nainen. Hänet on ajanut paikalle lavalla sattunut katastrofi.

”Pidin äskettäin maailman kauheimman kongressiesitelmän”, eläkeikää lähestyvä tutkija kertoo.

”Mietin kovasti kehtaanko tulla, mutta Tiede-lehdessä päätoimittaja sanoi, että tutkijoiden on pidettävä itsestään meteliä.”

Niin kai se on. Yhä useammassa ammatissa menestyminen riippuu esiintymistaidoista ja heittäytymisestä. Pienikin yleisö tuo merkitystä elämään, ja jos puhut suurille yleisömassoille, olet automaattisesti tärkeä. Taidosta myydä ideoita on tullut itse ideoita tärkeämpää. Huippupuhujien kuuntelu on yksi tapa yrittää ottaa oppia, esiintymistaito-oppaiden lukeminen toinen.

Parhaimmillaan hyvä puhuja pystyy luomaan hetkeksi illuusion, jossa kaikki on selvää ja menestyksen tai onnellisuuden avaimet kenen tahansa ulottuvilla. Arjen sotkut unohtuvat ja maailma on avoin seikkailu sille, joka uskaltaa. Hyvien puhujien kuunteleminen on huippuluokan viihdettä.

Salin valot himmenevät. Nainen astelee puhujalavalle kädet hikoillen, jalat hiukan vapisten, aloittaa TED-organisaation omistaja Chris Anderson kirjansa Virallinen TED-opas.

Teoksessaan Anderson kuvaa vaikuttavia puheita ja antaa vinkkejä, kuinka yleisö hurmataan.

Seuraavaksi tapahtuu jotain erikoista. Noiden 1 200 ihmisen aivot alkavat käyttäytyä hyvin omituisesti. Ne toimivat samaan tahtiin. Naisen lausuma taikaloitsu vie kaikki mukanaan. Kuulijat haukkovat henkeä yhdessä. Nauravat yhdessä. Itkevät yhdessä.

Kuka meistä ei haluaisi olla tuo nainen? Kuka ei haluaisi sellaista valtaa ihmisiin, että saisi sanomansa perille noidan lailla. Voisi vaikuttaa. Olisi ihailtu. Parhaimmillaan puhetaito on vallan valuuttaa ja siksi parhaista kursseista myös ollaan valmiita maksamaan.

TED on yksityinen voittoa tavoittelematon konferenssi, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 1984 Montereyssä, Kaliforniassa. Sen vuotuisiin konferensseihin voivat osallistua vain kutsun saaneet.

Monen mielestä TED-puheiden leviäminen internetissä vuodesta 2006 lähtien sai aikaan puhumiskulttuurin nousemisen uuteen kukoistukseen. Eliitin pitämiä 18 minuutin mittaisia puheita katsotaan verkkovideoina yli miljardi kertaa vuodessa.

Suomalaisista TEDiin on kutsuttu puhumaan ainoastaan F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen, mutta Suomessa on järjestetty TEDin lisensoimia TEDx-tapahtumia, joissa on esiintynyt inspiraatiopuhujia tiedemiehistä aurinkokuningas Juhani Tammiseen. Suomessa mikään ei ole perinteisesti valmentanut puhujaksi niin kuin jääkiekkovalmentaminen.

 

”Vii niid to fokus on piipol”, aloitti Matti Alahuhta puheenvuoronsa Nordic Business Forumissa kaksi vuotta sitten. Nordic Business Forum on Suomen suurin bisnes- ja inspiraatiopuhetapahtuma ja Alahuhta yksi Suomen menestyneimmistä yritysjohtajista. Alahuhdan puhe oli entisen maailmanjärjestyksen viimeinen kuolinkorahdus.

Koneen satumaiseen menestykseen nostanut Alahuhta ei tunteillut puhuessaan Nordic Business Forumin yleisölle, ei pyytänyt yleisöä halaamaan toisiaan, ei kertonut edes tarinoita. Presentaatio oli tehty oletusfontilla, kalvoissa oli sivunumerot ja esityksessä yksi ainoa kuvasivu, jonka alalaidassa luki ”KONE – confidential”.

Tyyli oli toinen kuin Alahuhdan jälkeen esiintyneellä Arnold Schwarzeneggerillä, joka pudotteli sen kaltaisia mietelauseita kuin ”you need to sleep faster”. Tai kuin ennen Alahuhtaa esiintyneellä yhdysvaltalaisella bisnesguru Jim Collinsilla, joka esityksensä päätteeksi kertoi kyynelsilmin tarinan siitä, miten hän kiivettyään korkean vuoren huipulle kiitti vaimoaan ihanasta elämästä. 

Collins halusi puheensa menevän kuulijoiden tunteisiin, mutta sen teki myös Alahuhdan puhe. Yleisö vaivautui ja häpesi Alahuhdan jäykkää asiallisuutta. Alahuhta oli kuin kivitappi jellykaupassa, mutta hän oli aito. Hän halusi jakaa Koneen menestyksen reseptin kirkkaasti, auttaa ja opettaa kuulijoitaan. Hänen ongelmansa oli, että hän keskittyi puheessaan sisältöön, ei sirkustemppuihin.

Alahuhdan esiintyminen jäi viimeiseksi suomalaisen pitämäksi keynote-puheeksi Nordic Business Forumissa. Nykyään suomalaiset saavat korkeintaan haastatella sulavasti puhuvia ja esiintyviä maailmantähtiä. Vuonna 2015 Björn Wahlroos jututti Yhdysvaltain keskuspankin entistä pääjohtajaa ja viime konferenssissa talousprofessori Alf Rehn haastatteli Twitterin entistä toimitusjohtajaa.

Olemme jääneet sivustaseuraajiksi, mutta siihen on jo reagoitu.

Viime marraskuussa startup-tapahtuma Slushin yhteydessä järjestettiin Talk the Talk -niminen tapahtuma teemalla ”kuinka tehdä suomalaisista maailman parhaita puhujia”. Henkka Hyppönen, Bruce Oreck, Linda Liukas, Saku Tuominen ja André Chaker olivat valmentaneet joukon nuoria puhujalupauksia esiintymään yleisölle kuin tähtivalmentajat suojattinsa television talent-ohjelmassa.

Show esitettiin Sanomataloon rakennetulla lavalla ja se oli kuin lukion näytelmäkerhon esitys TED-konferenssista. Lavalle tullessaan nuoret esiteltiin ylisanoin, jokainen oli entrepreneur, tämän ajan voittaja, innostunut asiastaan, born global.

He ovat inspiraatiopuheen, pitchaus-kulttuurin ja TED-sukupolven kasvatteja, joiden idolit löytyvät Yhdysvaltain länsirannikolta. Näiden nuorten mielestä kaikki on mahdollista, koska Teslan Elon Musk tai joku hänen kaltaisensa on näin sanonut.

Parikymppinen toisensa jälkeen käveli lavalle itsevarmasti, otti tilan haltuun ja kertoi merkitsevien taukojen ja harkittujen äänenpainojen rytmittämän näkemyksen elämän tarkoituksesta. Joka oli luovuus. Tai rohkeus. Tai maailmankaikkeuden suuruuden ihanuus.

Myös yleisö osasi asiansa ja hihkui oikeissa kohdissa. Amazing. Awesome. Mitä sisällöstä, kunhan on hyvä show.

Alahuhdan puheesta ei ole kuin kaksi vuotta, mutta puhujat seminaareissamme ovat jo taitavampia kuin koskaan. Mutta mitä paremmin viihdymme, sitä vähemmän usein opimme. Kun monimutkaisuus, epävarmuus ja tylsyys kielletään, olemme tilanteessa, jossa on vain voittajia ja mahdollisuuksia ja siksi ei mitään.

 

”Kierrän maailmaa triplaamassa yritysten voitot”, sanoo Brent Turley -niminen mies.

Ennen häntä Töölön Crowne Plazassa puhunut Sergey Kazachenko oli ainoastaan tuplannut firmojen voitot. Nyt on kova jätkä.

Ja silti hänkin on vain lämmittelijä. Päivän päätteeksi esiintyvän JT Foxxin täytyy olla todella kova.

Raamikas ja rehvakas Turley on entinen baseball-ammattilainen. Nyt hän kiertää yleisön seassa kuin saalista vaanien ja ravistaa suurissa kourissaan vesipulloa. Luulee kai proteiinipirtelöksi.

”Ota illalla puhelin esiin. Deletoi kaikki negatiiviset ihmiset. He voivat yhä soittaa sinulle. Et vain vastaa.”

Turleyn puheet ovat alkeistason markkinointi- ja myyntihuttua, mutta karisma sitä luokkaa, että se pakottaa kuuntelemaan. Vaikka mies huutaa liian kovaa, suostumme kärsimään. Painamme sanat sydämiimme myöhempää tutkiskelua varten, siitä huolimatta, että bisnesopit ovat senkaltaisia itsestäänselvyyksiä kuin ”raha pitää laittaa poikimaan” tai ”eivät ihmiset halua, että heille myydään, mutta he rakastavat ostamista”.

Baseball-ammattilaisuus ei tee meihin suomalaisiin vaikutusta, mutta tärkeintä onkin se, että vanhan ammattinsa vuoksi Turleyllä on tarina. Ei ole olemassa mitään keynote-yliopistoa, josta haetaan puhumisen oppiarvoja. Inspiroivan viestin saa keksiä ihan itse, kunhan kertoo tarinan, tarjoaa elämyksen ja käsittelee suuria kysymyksiä niin, että kuulija pitää niitä vastauksina.

”Tehkää muistiinpanoja. Te itse päätitte tulla tänne, en uhannut teitä aseella ja käskenyt tulemaan”, Turley pauhaa ja jokainen salissa alkaa kirjoittaa.

”Miettikää syitä, jotka saavat teidät ponnistelemaan. Kun olit kahdeksan, sinulla oli suuria unelmia. Nyt olet neljäkymmentä ja pidät pääsi alhaalla kuin tutkan alla.”

Turley kertoo meistä hyvinvointivaltion hissukoista, jotka emme uskalla menestyä tai pitää ääntä itsestämme. Kukaan täällä ei toivo tuttavalleen onnea ja mammonaa, sillä kun joku menestyy, se saa lähipiirin näyttämään huonolta, ja lopulta menestyjä jätetään yksin, menetetään maailmalle kuin missi maakunnasta. Voittajan varjossa luuseri joutuu kohtaamaan huonoutensa kaikessa kauheudessaan.

Sitten Turley näyttää meille kuvaa perheestään. Kuusi lasta. Kaunis vaimo.

”Tässä on minun syyni. Tämä kuva löytyy puhelimestani, työpöydältäni, tietokoneeltani. Aina kun kohtaan vaikeuksia, taistelen niistä läpi, koska minulla on syy.”

”Mutta kun ei ole vaimoa”, huokaisee mies yleisöstä lauseen, joka ei voisi sopia huonommin keskelle Turleyn pauhaamista. Turley sivuuttaa kommentin ja puskee eteenpäin.

”Voittajat tekevät nopeita päätöksiä”, Turley tykittää.

Sitten hän kertoo esimerkin tennistä pelaavien tyttäriensä juniorivuosilta. Jos heistä myöhemmin tulisi kyllin hyviä pelaajia, he voisivat saada urheilustipendit yliopistoon, eikä kallis koulutus jäisi perheen maksettavaksi.

”Halusin huippuluokan valmentajan lapsilleni”, Turley kertoo.

”Valmentaja sanoi, että se maksaa kolmekymmentätuhatta dollaria. Vaimo sanoi, ettei meillä ole varaa moiseen. Minä siihen, ettei meillä ole varaa olla ottamatta valmentajaa. Olin valmis käyttämään luottokortteja.”

Panostus kannatti.

”Valmentajan ansiosta kaikki tyttäreni saivat urheilustipendin yliopistoon. Nyt säästö lasketaan sadoissa tonneissa vuositasolla.  Vain, koska uskalsin käyttää luottokortteja.”

Tarina tyttäristä on silta oikeaan asiaan, myyntiin ja yleisön psyykkaamiseen: ”Käyttäkää luottokortteja. Miksei jo tänään?”

”Luuserit ovat hitaita päättämään. Eivät mahdollisuudet mihinkään katoa, ne vain menevät jollekin muulle tyypille.”

Tärkeimmän kysymyksensä Turley on säästänyt viimeiseksi.

”Oletko tarpeeksi nöyrä valmennettavaksi? Oletko valmis sanomaan: en päästä epäilyä mieleeni?”

Niin. Olemmeko me tarpeeksi nöyriä luopumaan kivettyneistä asenteistamme, joiden avulla teemme päätelmiä mahdollisuuksistamme? Voidaanko vieressäni istuvasta tutkijarouvasta mitenkään ohjelmoida räiskyvää keynote-puhujaa?

Ei välttämättä, mutta ehkä yliopistomaailman jos jonkin myös toivoisi pysyvän sisältökeskeisen puhumisen areenana. Onneksi on myös ammattipuhujia, jotka voivat auttaa siinä. 

 

Suomessa yksi työllistetyimmistä suomalaisista puhujista on työn ja liiketoiminnan muutoksesta saarnaava Petri Rajaniemi. Rajaniemi ei muistuta lainkaan Brent Turleytä tai Sergey Kazachenkoa, mikä on ihana asia. Suomella on yhä toivoa, asiasisällölläkin näköjään vielä pärjää.

Parrakas ja mukava Rajaniemi laskuttaa keikoistaan 2 500–5 000 euroa, riippuen tilaisuudesta. Mutta Rajaniemi kertoo, että lavalle nousua edeltää jopa viikon mittainen valmistautuminen.

”Puhun aina asiakkaan puolesta, toimeksiantoni on, että tule katsomaan tätä meidän organisaatiota ulkopuolisen silmin.”

Rajaniemellä on vahva järjestö- ja liittotausta, ja ennen kokopäiväistä keynote-uraansa hän toimi Suomen Yrittäjissä kehittämispäällikkönä. Asiakkaita Rajaniemellä on ollut yrityksistä ammattiliittoihin ja puolueisiin.

”Minulle tämä on viimeisen päälle palvelutehtävä. Minulla ei ole mitään asiaa lavalle, jos en koe auttavani jotain”, Rajaniemi linjaa.

”En koskaan tarjoa totuuksia vaan yritän olla mahdollisimman humaani jamppa, joka rikkoo entisen ja tarjoaa vahtoehtoja.”

Muutoksesta saarnaaminen on osoittautunut mukiinmeneväksi bisnekseksi. Rajaniemen tämän vuoden myynti on 120 000–140 000 euroa, josta 70 prosenttia tulee puhekeikoista. Menestys ei ole kuulemma kuitenkaan kihahtanut päähän.

”Pahinta mitä voin ajatella on, että ihmiset pitäisivät ylimielisenä.”

Entäpä se kaikkien esiintyjien kokema tyhjyyden tunne, kun show on ohi? Kun on saanut ihmiset hehkumaan satojen keikkojen rutiinilla, näkemään kaiken valheellisen selkeänä? Kun aplodit vaikenevat?

”Siihen tyhjyyden tunteeseen auttavat kalliit juomat ja halvat naiset. Tai itsellä vaimon halaus. Pyydän pitämään sylissä vähän aikaa.”

”Minulle vaimo on se tikkuaski, joka asetetaan siihen yleisön kehujen viereen.”

Ihanan inhimillistä. Toisin kuin JT Foxxin tilaisuudessa, missä sisällöllä ei ole mitään merkitystä, vain myyntitulokset merkitsevät.

 

Crowne Plazassa ollaan vihdoin pääsemässä asiaan. Koko päivän kestänyt lämmittely ja psyykkaus on huipentumassa päätähden esiintymiseen. Kohta selviää, miten puhumalla tehdään rahaa, mutta ennen kaikkea: saamme tavata internet-mysteerin nimeltä jt Foxx. Nimi on keksitty, ja Foxxia epäilevien mukaan se ei ole suinkaan ainoa asia, jonka hän on vetänyt hatustaan.

Mutta jos Foxx voi tehdä meistä menestyjiä, miksi kuunnella ankeuttajia? Ainahan voittajia vihataan. Sitä kutsutaan kateudeksi.

Foxx ja hänen organisaationsa kuitenkin kuuntelevat kriitikoita. Ja vastaa kovin keinoin esimerkiksi syytöksiin, joissa puhumisvalmennusten myyntiä pidetään pyramidihuijauksena: monissa keskusteluissa annetaan ymmärtää, että ”väärää tietoa” levittelevät panettelijat haastetaan oikeuteen.

Foxx ja hänen organisaationsa käyvät ahkerasti sotaa näkyvyydestä internetissä. Kritiikkeihin vastataan kertomalla miehen auttaneen lukemattomia ihmisiä ja yrityksiä menestymään, hehkutetaan Foxxin hyväntekeväisyyshankkeita ja luetellaan julkkiksia, joita Foxx tuntee tai jotka ovat esiintyneet puhumisvalmentajan kanssa.

Mutta ehkä todellisuus tämän kaiken takana selviää pian, sillä nyt se vihdoin tapahtuu! Saamme nähdä maailman kovimman myyntipuhujan ilmielävänä!

Seinälle ammutaan video.

”JT FOXX World’s #1 Coach”

Voice over kertoo JT:n muuttaneen kokonaisia kansoja. Kansoja!

Elokuvan vielä pyöriessä päätähti harppoo yleisön eteen. Foxx näyttää täsmälleen samalta kuin internetissä, vähän väsyneemmältä vain. Valmentaja on tökännyt rintaansa pinssin, jossa on Suomen ja Amerikan liput. Aika taukkia.

”Image, yksi johtavista lehdistänne on tekemässä juttua minusta. Ensi vuonna jutun aiheena saatat olla sinä”, Foxx hehkuttaa.

Niin varmaan. No, nyt se alkaa.

JT Foxxin mukaan puhuminen on tiedettä, tai ainakin taito, jonka voi oppia, kunhan maksaa tarpeeksi valmentajalle. Kuten hänelle.  Itse hän kertoo maksaneensa valmennuksestaan 250 000 dollaria mystiselle miljonäärien valmentajalle, jolla puolestaan on oma, nimellä Mido tunnettu valmentajansa. Kuulostaa Karate Kidiltä.

”Sen jälkeen tein nopeasti kymmenen miljoonaa.”

Kuin johdatuksesta Foxx on nauhoittanut sessionsa supervalmentajan kanssa ja myynyt niitä sen jälkeen 997 dollarin hintaan. Nyt hän kertoo tekevänsä tappiota myymällä niitä meille 250 eurolla.

”Jos et ole valmis investoimaan itseesi, ei sitä kukaan muukaan tee.”

Foxxin seinälle heijastamat kalvot vaihtuvat taajaan ja samalla hän tähdentää, että niiden valokuvaaminen on ehdottoman kiellettyä. Mutta mitäpä niitä kuvaamaan, kalvoilla rakennetaan samaa henkilökulttia kuin hänen sivuillaan verkossakin.

Täysin häpeilemättä Foxx kehottaa meitä lisäämään lainauksia itseltämme kalvoillemme, ottamaan mediajulkisuudesta maksimaalisen hyödyn presentaatioissamme ja erityisesti meidän tulisi tehdä itsestämme tärkeitä julkkisten kanssa otetuilla selfie-kuvilla.

Foxxin kalvosulkeisten aikana alkaa koko homman pointti selvitä: minkäänlaista viestiä hänellä ei ole. On vain kalliilla myytävä puhumisvalmennus, jota kopioimalla voi tehdä rahaa. Oppilaan omalla osaamisella tai henkilöhistorialla ei ole merkitystä, koska puheiden sisältö rakennetaan puhumisvalmennuksen ympärille.

Tätäkö me odotimme? Tähänkö tämä uuvuttava päivä tiivistyy?

”Puolentoista kuukauden kuluttua kaksi teistä tapaa minut ja Al Pacinon. Kaksi teistä haastattelee Calvin Kleinia lavalla ja puhuu kolmelle tuhannelle ihmiselle Etelä-Afrikassa.”

Eikä tässä vielä kaikki.

”Kolmen kuukauden päästä joku teistä esiintyy Image-lehdessä. Suomalainen on paljon kiinnostavampi hahmo Imagelle.”

Eikä siinäkään vielä kaikki.

”Yhdestä teistä tulee Suomen valittu, the Chosen One.”

Kun tilaisuus lähenee loppuaan, aletaan kloussaaminen, koska vain kloussaaminen merkitsee. Valmentaja vetoaa naisiin.

”Kun menet täältä kotiin, ainut, mitä puolisosi kysyy on, käytitkö rahaa. Puolisosi saattaa olla tyytyväinen pieneen taloon ja vaatimattomaan omaisuuteen, mutta oikeasti miehenne on peloissaan, että teet enemmän rahaa kuin hän.”

Tilaisuuden lopussa lyödään omat rahat tiskiin. Yleisö saa valita muutaman tonnin paketeista lähes viidenkymmenentuhannen euron valmennuksiin. Ja kuin ihme olisi tapahtunut: myyntitiskille on jonoa.

Foxxin organisaatio hoitaa varsinaisen myyntityön, kun Foxx on jo kanssamme hotellin aulassa.

”Olet ihan erilainen kuin toimittajat yleensä. Huomaa, että olet myös sarjayrittäjä ja liikemies.”

No joo. Puolen tunnin kuluttua toljotamme valokuvaajan kanssa toisiamme raitiovaunussa.

”On likainen olo.”

”Sama.”

 

Näimme jotain aivan liian paljasta. jt Foxx on se suupaltti lukiosta, joka ei peitellyt halujaan hienosteluun tai hyviin aikomuksiin, vaan kertoi haluavansa pillua, viinaa, rahaa ja sitä että hänestä tykätään.

Jos JT Foxxia vertaa vaikkapa Suomen menestyneimmän keynote-tilaisuuden Nordic Business Forumin esiintyjiin, ero on kuin pornolla ja erotiikalla. Nordic Business Forumin sliipatuille tähdille JT Foxx on se ärsyttävä sukulaismies, joka ei suostu pelaamaan etiketin mukaan. Foxx riisuu puhumisen paljaaksi, eikä lopputulos ole kivaa katsottavaa.

Vaikka kyllä Nordic Business Forumissakin osataan mennä äärirajoille ja pitkälle niiden yli.

Jyväskyläläisten nuorten miesten Jyri Lindénin ja Hans-Peter Siefenin vuonna 2010 perustama NBF on kuuden vuoden aikana kasvanut yhdeksi Euroopan suurimmista puhujatilaisuuksista ja tuhannesta kolmeen tonniin maksavat liput myydään lähes loppuun vuosi ennen konferenssia. Bisnesväen hurmioutumisjuhlaan osallistuu vuosittain noin kuusi tuhatta ihmistä. Puhujina on esiintynyt huippukonsultteja ja julkkiksia Arnold Schwarzeneggeristä Richard Bransoniin.

Tänä vuonna X Prize -säätiön perustaja Peter Diamandis kertoi meille, miten maailma mullistuu huomenna.

”Ihmisillä ei ole hajuakaan, kuinka nopeasti asiat ovat muuttumassa”, Diamandis totesi poskimikkiinsä.

”Tämä on mahtavaa aikaa olla elossa!”

Eksponentiaalinen kasvu. Mooren laki. Kvanttitietokoneet. Kahdeksan miljardia ihmistä megabitin yhteyden päässä. Täydellistä tietoa, mistä tahansa, milloin tahansa. Triljoonia sensoreita. Keinoäly voittamassa tietovisaa. Hyönteisen kokoisia minikoptereita. Boston Dynamicsin robottikoira juoksemassa lumessa.

Ja tietysti ne itseohjautuvat autot. Aina ne samat autot.

3D-tulostus. Loputon energia. Virtuaalitodellisuus. Lisätty todellisuus. Terveysvallankumous. Ihan kaiken mullistus ja kumous.

Teknologiavyörytyksensä päätteeksi Diamandis puhui kavereistaan Elonista ja Jeffistä. Siis miljardööreistä Elon Muskista ja Jeff Besosista, jotka ovat muun tekemisen puutteessa päättäneet aloittaa kilpajuoksun avaruuden asuttamiseksi.

Kun X Prize -miehen esityksen lopussa etunimikaverit ampuivat videolla miljoona ihmistä Mars-planeetalle, jokainen yleisössä istuva toimistotyöläinen mietti, ettei minusta koskaan tulee mitään. Ei ikinä noin coolia kuin Peter Diamandis tai hänen ystävänsä. Eikä koskaan kansainvälistä keynote-puhujaa.

Sillä onhan se myönnettävä: maailmalla on paljon viileämpää väkeä kuin Suomessa. Olemme tylsiä ja hitaita. Emme puhu, emme pussaa ja kalvoissamme on oletusfontit ja kuvina kaavioita.

Ei auta, vaikka luulemme hetken maailman olevan globaali, kun istumme vilkkuvat rannekkeet käsissämme Nordic Business Forumissa. Se parempi puku päällämme.

”Yksi määräävimpiä kokemuksia täällä on se maanantaikrapula”, analysoi Petri Rajaniemi tilaisuuden tauolla.

”Ihmiset ovat täysin NBF-päissään kaksi päivää ja kun maanantaina palaavat koppikonttoriinsa, he miettivät, mitä kaikkea me voitaisiinkaan olla ja sitten tämä on tällaista paskaa.”

Mutta se paska on totta. Tylsyys on totta. Miksi sitä arkea pitää näin valtavasti hävetä, miksi seminaareissa pitää olla hauskaa? Ei ennen ollut hauskaa, ennen oli puuduttavaa, mutta asiat saatiin kerrottua, hommat päätettyä ja mentyä eteenpäin.

Nokiasta tuli maailman suurin matkapuhelinyhtiö, koska suomalaiset eivät osanneet jauhaa pehmeitä, Koneessa keksittiin People Flow -visio, jonka kaikki ymmärsivät ja veivät käytäntöön: ihmisten liikuttamisesta tuli pääpointti, pääpointista mahtava bisnes. Kukaan ei jaaritellut turhia, selkeys ja teho olivat tärkeämpää.

Miksi Alahuhta ei sovi enää Business Forumiin? Miksi helvetissä meidän suomalaisten pitäisi osata sanoa ”awesome”?

Tänä vuonna tilaisuuden emotionaalinen huipennus ja lopullinen aivoflippi saavutettiin yllätyksen muodossa.

”Seuraava esitys saa teidät uskomaan, että voitte luoda mahdollisuuksia siellä, mistä monet ajattelisivat löytyvän vain vastoinkäymisiä”, hehkutti NBF:n juontaja André Chaker ennen bisnessymboliikan tiivistymistä.

Nuori mies flyygelin ääressä. Soittaa yksinkertaista, aavistuksen verran imelää sävelmää. Kamera zoomaa koskettimistolle. Eikä soittajalla ole sormia. Lainkaan.

Alexey Romanov on itseoppinut, sormeton venäläispianisti, joka nousi nettitähdeksi tänä vuonna. Nyt tämä 16-vuotias teini sai suomalaisen bisnesväen inspiroitumaan, haukkomaan henkeä ja tirauttamaan pienet itkut.

Voi, miten likainen olo meillä nyt onkaan. ■

 

Sami Kuusela on startup-konsulttiyritys Hupparihörhön perustaja, joka laskuttaa puhekeikoistaan 1 800–3 000 euroa esiintymistä kohti.