Beta

Mennyt mies

Historioitsija Teemu Keskisarja uskoo eu:n romahtavan, pitää internetiä tämän ajan vitsauksena ja ihmettelee, mistä Suomeen tulee hyvinvointi, kun niin harva tekee mitään hyödyllistä työtä.

 

Olet kirjoittanut 12 kirjaa 11 vuodessa. Miten pysyt noin ahkerana?

Elän yksinomaan sillä, että teen suuryrityksille satavuotishistoriikkeja. Teen huvikseni murhaaja- ja sotakirjoja. Pidän paljon yleisöluentoja, ehkä sata vuodessa. Kun ei ole akateemista virkaa, joutuu tekemään elääksensä. Jos jätän jonkun jutun tekemättä, lähtee saman tien talot alta ja autot ja ihmisiä jää työttömäksi.
 

Miten valitset aiheet?

Joku soittaa vaikka Tammisaaren tilitoimistosta, että haluttais kirja 50-vuotisjuhliin. Jos ne maksaa siitä hyvin ja siitä on järjellisiä lähteitä, kirjoitan mistä vaan. En nirsoile. Kaikista asioista voi kiinnostua.
 

Entä nämä harrastuksenomaiset, viipurit ja mannerheimit?

Sota- ja rikoshistoria on kiehtonut mua pitkään, varmaan samasta syystä, miksi televisiosta katsotaan rikos- ja sotaelokuvia. Niissä sattuu ja tapahtuu, on tiivis tempo, nuoria ihmisiä kuolee, ja veri roiskuu. Hyvin yksinkertaisista syistä olen niistä innostunut.
 

Nyt kirjoitat Aleksis Kivestä. Mihin se keskittyy?

Kuolemaan, romahdukseen, juopotteluun, mielisairauteen ja sukupuolitauteihin. Ei mua Kiven lapsuuden leikit kiinnostaneet. En ole lukenut sen jokaista kirjaa enkä varmaan osaisi tulkita näytelmiäkään.
 

Onko Kiven maine ansaittu?

On, koska jos suomenkielinen kaunokirjallisuus olisi syntynyt 10 tai 20 vuotta myöhemmin, viive olisi näkynyt 1900- ja 2000-luvulla. Oli hyvä, että joku rupesi ajoissa kirjoittamaan kunnollisia kirjoja. Sen sijaan Suomi voisi olla samannäköinen ilman Mannerheimiä.
 

Mikä on historioitsijan yhteiskunnallinen tehtävä?

Kertoa suomen kielellä niin tosia tarinoita kuin ikinä osaa ja katsoa, mihin se riittää. Ei ole mitään sellaista valistusta tai päivänpolitiikkaan kytkeytyvää suurta tehtävää, mulla ainakaan. Menneisyyden ihmisillä on oma ihmisarvonsa. Mua kiinnostaa vain se, ei nykypolitiikkaan vaikuttaminen.
 

Sanoit elokuussa Helsingin Sanomissa, että Ruotsi sorti Suomea pahemmin kuin Belgia Kongoa. Mitä se tarkoitti?

Sitä on melkein turha selittää. Jos saisin valita, menenkö 1700–1800-luvun Kainuuseen polttamaan tervaa ilmaistyönä ja syömään pettuleipää vai Kongon sademetsään keräämään kumia, tietojeni perusteella menisin Kongoon. Kainuussa ihmiselämä ei vain menestynyt. Ihmiset eivät tulleet toimeen. Taloudellinen riisto ja verorasitus oli kovempaa. Se elämä oli täysin perseestä kesät talvet.
 

Hufvudstadsbladet julkaisi useita juttuja, muun muassa historioitsija Mirkka Lappalaisen selväsanaisen vastineen. Miksi tästä tuli sellainen äläkkä?

Nousiko? Eihän tollaiset monen sadan vuoden takaiset asiat kiinnosta käytännöllisesti katsottuna ketään, eikä niiden ehkä pidäkään kiinnostaa. HBL pyysi multa yhden haastattelun, en mä oo lukenut sitä. Tyypillinen internet-ajan ilmiö: vastataan asioihin, joita toinen ei oo sanonutkaan. Ei mua kiinnosta osallistua siihen keskusteluun.
 

Onko nykyajan historiattomuus ongelmallista?

Mulle käy helvetin hyvin, jos joku lukiolainen tai yliopistolainen ei tiedä, milloin Suomi on itsenäistynyt tai milloin talvisota oli. Mä en pysty luettelemaan planeettoja enkä osaa prosenttilaskua. Miten voisin vaatia joltain historian tuntemista? En kannata myöskään mitään pakkohistoriaa, edes ala-asteelle tai yläasteelle.
 

Mitä ajattelet yleissivistyksestä konseptin tasolla?

Kai koulussa voi jotain historiaa ja tähtitiedettä olla, mutta se ei kaada maailmaa, jos joku saa ysiluokalta päättötodistuksen, eikä mitään oo jäänyt päähän. En tarkoita, että peruskoulun ohjelma pitäisi tehdä täysin valinnaiseksi. Valtio tekee kaikkensa sivistyksen eteen: Suomen peruskoulussa, lukiossa, ilmaisissa yliopistoissa voi lukea itsensä tohtoriksi saakka. Sivistysvaltiota uhkaa se, että ihmisiä ei se sivistys kiinnosta, vaan ne mieluummin runkkaavat internetissä päivät pääksytysten kuin lukevat kirjoja tai sanomalehtiä.
 

Oletko internetkriittinen?

En! Olen internetvihamielinen. Se on ihan eri asia. Internet pitäisi hävittää ja ehkä se häviääkin. Internetvihamielisiä on yllättävän paljon. Ne ei vain uskalla avata suutaan, koska sellaiset saneerataan ekana helvettiin. Ei mulla oo mitään kirjastojen tietokantoja tai sähköpostia vastaan vaan sitä keinoelämää, että ihmiset imettää ja samanaikaisesti näpyttelee. Se ei tuo ihmisiä toistensa likelle vaan päinvastoin eristää. Se pitäisi hävittää.
 

Kaipaatko mennyttä kulta-aikaa?

Myöskään 50 vuotta sitten hyvin iso osa suomalaisista ei piitannut pätkääkään kulttuurista. Ei ole sellaista onnelaa. Jokaisella aikakaudella on omat vitsauksensa, muuten elämä menisi liian hyvin. Tässä ajassa se on internet.
 

Olet sanonut myös, että EU on Suomelle vitsaus, jota emme näe näin lyhyestä perspektiivistä.

50 vuoden päästä historioitsijat kysyvät, luopuiko Suomi itsenäisyydestään 1995 vai vasta euron myötä, mikä siihen oli syynä ja oliko se hyvä asia. EU on vain ohikiitävä ilmestys, joka romahtaa omaan mahdottomuuteensa samalla tavalla kuin ylikansalliset imperiumit aina. On selvä asia, että Suomi oli 1800-luvun lopussa itsemääräväisempi kuin tänään.
 

Samastutko nykyhetken kansallismielisiin?

Ei mulla oo siihen suuntaan toistaiseksi mitään yhteyttä tai kytköksiä. Mun ajatukset on ei radikaalimmat, vaan väkevämmät ja syvemmät, liittyen suomen kielen puolustamiseen ja tällaiseen. Sellaiset kuin vanhasuomalaisella puolueella, joka lakkautettiin sata vuotta sitten, kun kokoomus syntyi.
 

Olet siis globalisaatiokriittinen?

En mä suhtaudu mihinkään kriittisesti. Suhtaudun joko vihamielisesti, lämpimästi tai sitten halveksivasti. Kulttuurien samankaltaistuminen on perin ärsyttävää. Sata vuotta sitten Suomessa oli kovin monenlaisia kulttuureja, Kannaksen ja Pohjanmaan ihmiset eivät edes ymmärtäneet toistensa murteita.
Tänä päivänä Suomi on melko lattea yhtenäiskulttuuri, jossa jokaisessa olohuoneessa Hangosta Nuorgamiin on sama internet, sama ylikansallinen viihde, sama kirjakieli, sama englannin kieli.
 

Oletko konservatiivi?

Historia on mutkitteleva virta, laskemattomasti sahaavaa käyrää kuin sydänfilmissä, joka toistaa itseään mutta vyöryy johonkin suuntaan koko ajan. Kukaan ei tiedä, mikä on edistyksellistä ja mikä taantumuksellista. 1970-luvulla meidän nuorison ja tiedemaailman parhaimmisto oli sitä mieltä, että länsimainen demokratia on peräpeiliin katselemista, eiköhän katsota tulevaisuuteen ja sosialismiin. Oman aikansa fiksuimmat ihmiset ajatteli näin ihan perustellusti. Tänä päivänäkään me ei tiedetä, onko monikulttuurisuus tulevaisuutta vai 15 vuoden takaista menneisyyttä.
 

Millaisella kohdalla me tuolla käyrällä ollaan?

Tuntuisi, että yhteiskunnan hyvyyden kannalta oltaisiin siellä laella. Ikinä joku yhteiskunta-niminen suomalainen tyyppi ei ole ollut näin reilu ja vauras. Olisiko sitten odotettavissa se, että sen on joskus tultava sieltä alas? Mä en tunne yhtäkään ihmistä, joka kävisi hyödyllisissä töissä – itseni mukaan luettuna –, mutta silti jokaisella mun tuntemalla ihmisellä on ainakin kohtalaisesti ruokaa ja lämpöä, jollain autot, bisseä ja röökiä. Miten se on mahdollista? Se on täysin selittämätön asia mulle. Jokin taikavoima sen hyvinvoinnin tuottaa.