Beta

Lisää vaikeita kysymyksiä

Taksikuski pahoinpideltiin, koska hän oli tummaihoinen.

Maahanmuuttajien – ja heidän kanssaan tekemisissä olevan kaupungin työntekijän – renkaita puhkotaan ja heille haistatellaan päivittäin.

Maahanmuuttoasioiden parissa työskenteleviä kiusataan ja uhkaillaan. Sosiaalitoimiston ikkuna hajotetaan.

Maahanmuuttajan perustaman yrityksen kanssa ei käydä kauppaa.

Kun koulutaksia ajaa tummaihoinen, lapset viedään kouluun omalla autolla.

Jos nuoren ihonväri on tumma, hän ei saa jalkapallojoukkueessa peliaikaa samalla tavalla kuin muut.

 

Vaikka sitä voi olla vaikea uskoa, kyse ei ole 1960-luvun Yhdysvaltain rotusortoa ajavista etelävaltioista, vaan tämän päivän Suomesta. Niklas Thesslundin ja Juuso Westerlundin reportaasi Lieksasta on karua luettavaa.

Lieksa on paikkakunta, jossa jytkytettiin kunnolla. Vuoden 2012 kuntavaaleissa maahanmuuttajapolitiikkaa arvostelleet perussuomalaiset nelinkertaistivat paikkansa valtuustossa.

Ryhmässä on avointa rasismia: taannoin perussuomalaisten valtuustoryhmä ei esimerkiksi suostunut kokoustamaan huoneessa, jossa on ollut somaleja. Lieksassa verkon rasistinen älämölö konkretisoituu teoiksi. ”Maahanmuuttokriitikot” keksivät tarinoita, joita he kertovat totena tueksi omille ennakkoluuloilleen.

Lieksa on pieni, työttömyyden ja rakennemuutoksen murjoma kaupunki, jossa syyllistä kurjuuteen haetaan vieraasta, maahanmuuttajista.

Ajatuskulku on tämä: kaupunkiin tulee lyhyessä ajassa paljon pakolaisia, kaupungilla menee huonosti, pakolaiset vievät tukirahat. Tällä niin sanotut maahanmuuttokriitikot ratsastavat. Mutta pakolaiset eivät ole syynä kaupungin ongelmiin, he eivät ole sulkeneet tehtaita tai vieneet työpaikkoja.

 

Perussuomalaisten hallitukseen nousussa on mielenkiintoista se, että vallan kahvaan on päässyt nyt toden teolla puolue, jonka kansanedustajat ovat avoimesti rasistisia.

Rasismi on kätketty uudissanaan maahanmuuttokritiikki, kuten lääkehoidon vastustaminen sanaan rokotuskritiikki. Toki ”kritiikki” puetaan aitoon huoleen. Silti puhe on vain ongelmista, ei rakentavista ratkaisuista.

Julkisuudessa on suomittu esimerkiksi eduskunnan puhemieheksi nousseen Maria Lohelan syrjiviä kirjoituksia.

Timo Soini hämmästeli Turun Sanomissa, että kun Suomessa kerrankin saadaan 36-vuotias, koulutettu nainen puhemieheksi, niin aletaan lukea vanhoja blogeja. Soinilla voi olla parempaa tietoa, mutta ainakaan julkisesti Lohela ei ole kertonut muuttaneensa mieltään tai katuvansa syrjiviä kommenttejaan. Päinvastoin.

Soinin kaltaiset tuntuvat ajattelevan, että kunhan valtaa on saatu, rasismi voidaan peitellä – ja samalla siis hyväksyä.

Vai onko puolueen puheenjohtaja tosiaan sitä mieltä, että politiikan sisällöllä ei ole väliä? Aiemmat sanomiset voidaan unohtaa, kun valta-asema on saavutettu?

Ei se niin mene. Muutaman vuoden takaiset blogit, ideat ja ajatukset pitää kaivaa esiin, koska juuri valtaapitävien puheita pitää tarkastella kriittisesti. Kritiikin leimaaminen ”nillitykseksi” on ylimielistä ja ala-arvoista.

 ”Ihminenhän kehittyy ja jalostuu ja oppii”, sanoi puhemies Lohela Uudelle Suomelle. Kehittymisen, jalostumisen ja oppimisen pitäisi näkyä jossakin. Jos aiemmin on tullut kirjoitetuksi typeryyksiä, niistä voi sanoutua irti.

Perussuomalaisten strategia näyttää olevan vaikeiden kysymysten ohittaminen, vaikeneminen. Toimittajien hankaliin kysymyksiin ei vastata Lieksassa, kuten tämän lehden juttu osoittaa, mutta ei myöskään valtakunnanpolitiikassa.

 

Toisaalta perussuomalaisten muukalaisvastainen maahanmuutto-ohjelma kertoo, että puolueen johto on tyytyväinen nykytilaan: se hyväksyy syrjinnän osaksi perussuomalaisten agendaa.

Tästä puolueen johto ja Timo Soini pitäisi panna koville. ■