Beta

Lahjakkaan Joannan tärkeä kolumni

Kolumni | Mitä faktoista, kunhan on tunnetta, kirjoittaa Joanna Palmén.

 

Ennen sanottiin, että mies tappoi vaimonsa Kirkkonummella. Nyt sanotaan: Järkyttävä perhetragedia Kirkkonummella. Tärkeintä ei ole se, mitä on tapahtunut, vaan se, miltä se tuntuu. Järkyttävältä.

Tunteita synnytetään adjektiiveilla. Adjektiivien ansiosta ei tarvitse lukea juttua, kuunnella tarinaa tai edes ajatella ajatusta loppuun. Mitä tiedosta, kun voi siirtyä suoraan tuntemaan.

Järkyttävä tragedia – kauhistu! Koskettava tarina – liikutu! Vaarallinen ilmiö – pelkää! Näitä käytämme myös, kun jaamme asioita somessa:

Tässä tärkeä kirjoitus Jaakolta.

Kuvia eiliseltä, aivan huikea ilta!

Katupartioiden toiminta on kuvottavaa.

Adjektiivit ovat arominvahventeita. Niitä käytetään, kun halutaan voimakas tunne pienellä vaivalla. Näin tuotetaan tunne-einestä – se on vähän hajutonta ja mautonta, mutta kyllä sitä syö, kun on kiire eikä jaksa itse laittaa.

 

Halpaan tunnetuotantoon on muitakin sopivia lisäaineita. Esimerkiksi julkkishaastattelujen suola on yksi näennäisen henkilökohtainen lausahdus, kuten ”avioero oli rankka paikka” tai ”arvostelu satutti”. Loput sivut julkkis voi höpöttää vaikkapa työstään tai uudesta levystään.

Kaikkein paras lisäaine on kuitenkin kyynel. Niinpä tv-viihde onkin muuttunut valmiiksi nauretusta valmiiksi itketyksi.

Erityisen tymäkkä tunnepitsa syntyy ison miehen kyyneleestä. Jääkiekkoilija, Vesa-Matti Loiri tai Samuli Edelmann.

Einesitku ei tietenkään ole oikeaa itkua, sillä oikea itkeminen on rumaa: suu vääristyy, silmät turpoavat, räkä valuu. Sitä paitsi luomusurusta vain pieni osa on itkua. Enimmäkseen se on lamaannusta, ahdistusta, tyhjyyttä. Einessuru on paljon siistimpää. Se on se ylevä, surumielinen tunne, jonka tunnemme, kun Steve Jobsin tai David Bowien kaltainen ihminen kuolee. Osaamme ilmaista sen somessa kauniilla kirjainyhdistelmällä RIP.

 

Mertaranta ja legendat -tv-ohjelma on tänä keväänä vetänyt tunteiden tehotuotannon uudelle tasolle. Siinä ”Antero Mertaranta kutsuu kahdeksan suomalaista urheilijalegendaa Vierumäelle jakamaan yhdessä elämän hienoimmat ja raskaimmat hetket”.

Entiset urheilijat ovat käyneet urallaan läpi paljon voimakkaita tunteita. Niiden jämistä on nyt koottu maukas fiilisjälkkäri.

Omassa jaksossaan hiihtäjälegenda Marja-Liisa Kirvesniemi vie legendakollegansa hienolle matkalle – puolukkaan. Ei uskoisi, mutta se on mieletön elämys.

”En ois kyllä ikinä uskonut, että mää puolukkaan lähen”, kertoo hämmästynyt Timo Jutila. ”En vähään aikaan oo kyllä käyny marjastamassa ja en muista, et koskaan oisin itse asiassa puolukoita käynyt keräämässä”, taustoittaa Jani Sievinen.

Jutila on jääkiekkoilijalegenda ja Sievinen uimarilegenda, mutta Jari Isometsä 
on hiihtäjälegenda ja hänellä on siksi Marja-Liisasta sisäpiiritietoa. Hän paljastaa, ettei ollut yllättynyt puolukkaretkestä.

Illallisella Marja-Liisa ”haluaa purkaa sydäntään” Lahden dopingskandaalista. Hän sanoo: ”Se on ollutta ja mennyttä.”

Jakson kliimaksi on uimarilegenda Hanna-Maria Seppälän pitämä puhe Marja-Liisalle.

”Tää on ollut hieno ilta kuunnella 
näitä Marja-Liisan tarinoita”, Seppälä lausuu. ”Itelle sellainen kokemus, mitä mistään kirjasta ei voi lukee.”

Hän kuvaa fiiliksiään adjektiiveilla ainutlaatuinen, mieletön ja mahtava.

Huhtikuussa alkaa Supertähdet-ohjelma, jonka konsepti on täysin sama – mutta isäntänä on Teemu Selänne ja 
kuvauspaikkana luksushuvila Kaliforniassa.

Sehän ei voi olla muuta kuin aivan uskomaton, huikea matka! ■

Joanna Palmén on Imagen toimituspäällikkö, jonka lempieines on Jalostajan kasvishernekeitto. Ensi numerossa Riku Korhonen.