Beta

Kuinka maailma pelastetaan

Jos luulit, että jätteiden kierrätys on tylsää, olet väärässä. ZenRobotics on suomalainen yritys, joka aikoo pelastaa maailman älykkäillä roboteillaan. Tarina on vasta alussa, mutta jo nyt siihen liittyy hulluutta, nörttejä, tohtoreita, Raptorin laulaja ja yksi murskattu pommikone

 

Liukuhihnalle on ripoteltu punaisia esineitä. Ne pitäisi tunnistaa muiden seasta ja poimia kouralla. Lasten leikkiä, mutta vaikeaa robotille, vaikka apuna on kamera, infrapunasensorit ja 3D-skanneri, joka tallentaa pinnan muodon. Hihnan alapuolella on vielä metallinpaljastimia. Huoneen nurkassa vilkkuu aivo, pienoismallia ohjaava keskusyksikkö, joka ei näytä kotitietokonetta kummemmalta.

Helsingin ydinkeskustassa päämajaansa pitävä ZenRobotics kehittää tekoälyä jätteidenkäsittelyrobotille. Yrityksessä on ohjelmoitu muun muassa pikkuaivoalgoritmi, jonka avulla tekoaivo matkii eläinten tapaa oppia ja liikuttaa raajoja. Suomalainen robotti on lajissaan maailman älykkäin.

ZenRobotics ennustaa, että kierrätysrobotteja myydään vielä tällä vuosikymmenellä sadoilla miljoonilla euroilla. Utopiaa on toteuttamassa parisenkymmentä työntekijää viidestä eri kansallisuudesta. Yrityksen kymmenen hengen tutkimusosastosta seitsemän on tohtoreita. Yksi perustajista on Tuomas J. Lukka. Hänestä tuli vuonna 1995 Suomen nuorin tohtori. 20-vuotias Lukka väitteli kvanttikemiasta ja kävi tutkijana Harvardissa.

Vastapainona tohtoreille on rastahiuksinen brändinrakentaja skarpissa puvussa: Jufo Peltomaa. Hän tuntuu olevan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. 1990-luvun alussa Peltomaa tuli tunnetuksi Raptori-yhtyeen rivona räppärinä. Nykyisin hän on muodikkaasti sarjayrittäjä. Peltomaa löi rahoiksi 2006, kun hänen perustamansa ohjelmistoyritys Hybrid Graphics myytiin yhdysvaltalaiselle Nvidialle. Myös neljä hänen kollegaansa on startupeissa vaurastuneita konkareita.

ZenRobotics on jäteteknologiayritys, mutta se on siitä huolimatta mediaseksikäs. Sitä on kehuttu muun muassa lifestyle-raamattu Monoclessa ja talouslehti Forbesin nettisivuilla. Joulukuussa yhtiö pokkasi Euroopan innovatiivisimman ympäristöyhtiön palkinnon Pollutec Paris -ympäristömessuilla.

Suomen talous on ollut nörttien varassa jo pitkään. Nyt on kuitenkin kyse suuremmasta: maailman pelastamisesta.

 

Runsaat neljä vuotta sitten, tammikuisena torstai-iltana Jufo Peltomaa makasi sohvalla ja katseli puoliunisena kaapelikanavia. Discovery Channel esitti dokumenttia B-52-pommikoneen murskaamisesta. Peltomaata hirvitti, millaisia työolosuhteita murskaimen sylkemiä metallinpalasia poimineet meksikolaistyöläiset joutuvat kestämään. Hän havahtui ja kirjoitti välittömästi sähköpostia työkavereilleen.

Heureka! Keksin (vaikka pitikin mennä nukkumaan) juuri loistavan esimerkin siitä, mihin voisi tarvita vähän adaptiivisempaa ja kaiken­ maailman pehmeitä(kin) osia käsittelevää teollisuushenkistä robottia. Rumpujen pärinää... Kierrätyshommiin! Näin dokkarin, jossa ihmisparat poimi käsin erilaisia materiaaleja alumiinimurskan seasta. Parempi niiden olisi työttömänä olla – eiku! ;)

Yrityskumppanien vastaukset olivat yksiselitteisiä: ”Toimii.”

Ennen heureka-hetkeä Peltomaa, Lukka ja koneoppimistohtori Harri Valpola olivat miettineet pitkään, miten kahden tutkijan tietomäärän koneoppimisesta, tiedonlouhinnasta ja robotiikasta voisi tuotteistaa. Päämäärä oli ja on edelleen: Otetaan robotit ja tekoäly ja tehdään jotain hauskaa.

Peltomaa ja Lukka olivat tottuneet jo Hybrid Graphicisissa elvistelemään teknologisilla taidoilla, jotka eivät läheskään aina muuttuneet rahaksi. Tätä pidetään yleisemminkin suomalaisyritysten ongelmana: innovoinnin lisäksi pitäisi osata myös tuotteistaa ja myydä.

Perustajakolmikko lähti rakentamaan uutta yritystä täysin asiakkaan ehdoilla. Noin 200 yritykseltä kysyttiin, mihin ne tarvitsisivat tekoälyä. Zeniläiset päättivät keskittyä epämääräisen muotoisten esineiden tunnistamiseen ja niihin tarttumiseen ja kehittelivät pilottihankkeita usealle alalle. He olivat ratkaisseet tuotannollisia ongelmia Olkiluodon ydinvoimalalle ja teollisuuskonserni Sandvikille, mutta pommikonehetki muutti suunnan. Yhtiö keskeytti kaikki muut projektit, kuten neuvottelut elintarvike- ja kaivosalan yritysten kanssa.

Kun suunta oli selvillä, alkoi hurja perehtyminen. Luvut puhuivat valinnan puolesta: Pelkästään EU:ssa syntyy vuosittain 900 miljoonaa tonnia rakennus- ja purkujätettä, josta suurin osa päätyy kaatopaikalle. Jätteistä kerätään kymmenien miljardien kaatopaikkamaksut, ja hinnat nousevat jatkossa.

Automaatiota käytetään tehokkaasti tavaroiden valmistamiseen, mutta niiden purkamiseen käytetään paljolti samoja työtapoja kuin 1800-luvulla. Arvostetun vihreän yrittäjän Paul Hawkenin mukaan Pohjois-Amerikassa 99 prosenttia uusista tavaroista päätyy puolessa vuodessa kaatopaikalle.

 

Vihreän teknologian eli cleantechin on uhottu nousevan uudeksi Nokiaksi. Termillä tarkoitetaan kaikkea teknologiaa, jolla voi vähentää ympäristön kuormittumista. Meillä on osaamista muun muassa energia- ja materiaalitehokkuudessa, bioenergiassa sekä yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa.

Viime vuonna alan suomalaisyritysten liikevaihto oli noin 18 miljardia euroa. Yrityksiä on paljon, noin 3 000, mutta käytännössä summa tulee sadasta suurimmasta firmasta. Cleantech Finland -verkoston mukaan alan maailmanmarkkinoiden arvo on mykistävät 1,6 biljoonaa euroa. Suomalaisyrityksillä on siis siitä noin prosentin osuus. Siivu on 2,5 kertaa suurempi kuin Suomen viipale kaikista markkinoista.

Suomi panostaa kaikista julkisista kehitysrahoista yli 40 prosenttia cleantechiin, eniten maailmassa väkilukuun suhteutettuna. Ala kasvaa nopeasti taantumasta huolimatta. Tämän vuosikymmenen lopussa markkinoiden on ennustettu paisuvan yli kolmeen biljoonaan euroon.

Vihreän teknologian edelläkävijöitä ovat Yhdysvallat ja Keski-Eurooppa. Myös Aasia on kirimässä rinnalle. Siksi Suomen asema ei ole taattu. Esimerkiksi ylistetty tuuliturbiinivalmistaja Moventas kaatui yritys­järjestelyissä brittien syliin, ja patentit katosivat maailmalle.

Suomalaisen vihreän teknologian perustana ovat vanhat ”ruskean teknologian” yritykset kuten Kemira, Metso ja Outotec. Kylmässä maassa, jossa luonnonvarat ovat vähäisiä, teollisuuden on pitänyt kehittää energiaa ja materiaalia säästäviä prosesseja. Teknologinen osaaminen on muuttumassa rahaksi myös pienemmissä yrityksissä. Ohutkalvo­pinnoitteita tekevä Beneq on noussut alallaan markkinajohtajaksi viidessä vuodessa. Espoon Otaniemessä päämajaansa pitävä laitevalmistaja Picosun on kehitellyt nanoteknologiaa hyödyntävän kierrätettävän materiaalin, jolla voi korvata lääkkeiden alumiinipakkaukset.

ZenRobotics ei siis ole yksin, mutta se on hyvä esimerkki cleantechin uudesta sukupolvesta. Tekijöiden taustalla ei ole suurta puunhalaus­ideologiaa vaan halu ratkoa maailman hankalimpia ongelmia. Se, että ympäristö puhdistuu samalla, on plussaa.

 

Synkeä musiikki pauhaa. Möreä miesääni luettelee, miten jätemassat uhkaavat tuhota maailman. Onneksi on toivoa, mies jatkaa. Yksi yritys, jolla on tappavan hyvä liikeidea, voi pelastaa planeettamme. Robottien kourat viuhahtelevat ja maapallo pyörii puhtaana kunniakkaan musiikin tahtiin. ZenRoboticsin mainosvideo on kuin Hollywood-toimintaelokuvan traileri.

Tällainen ilkikurinen tyyli on tehnyt ZenRoboticsista helposti lähestyttävän yrityksen alalla, jota hallitsevat tosikkomaisuus ja tekninen jargon. Yrityksen tiedotteet ovat täynnä poikamaista huumoria ja viittauksia tieteisfiktioon. Keskustelu lipsahtaa toimistollakin helposti pohdintaan, että milloin robotit tekevät jugend-linnoja tai monimutkaisia käsitöitä, kuten tuohivirsuja. Tai siihen että geeniteknologialla ihminen pitäisi pienentää, niin luonnonvaroja riittäisi kaikille.

ZenRobotics joutui luopumaan alkuperäisestä nimestään Zendroid, kun Android-nimen omistava Google ja droid-sanan kehitellyt LucasFilms uhkasivat firmaa lakituvalla. Yhtiö julkaisi kostoksi ­lehdistötiedotteen otsikolla Bleed Google, Bleed, jossa he naureskelivat, kuinka olivat onnistuneet rekrytoimaan Googlella työskennelleen tietojenkäsittelytiede­tohtorin Mika Raenton kehitysjohtajakseen. Sitten robotintekijät kirjoittivat LucasFilmsille suunnatun tiedotteen, jossa he kertoivat inhoavansa Star Warsin episodeja I-III, etenkin Jar Jar Binksin hahmoa. Myöhemmin Googlen Androidin kehittäjä Andy Rubin pyysi sähköpostitse suomalaisilta anteeksi, mutta LucasFilms ei perääntynyt.

Peltomaa myöntää, että he ovat ylpeitä nörttejä, se lukee heidän brändikirjassaankin. Silti he haluavat nörttiyden sijaan ennemminkin korostaa suvaitsevaisuutta työpaikallaan. Jos yritykseen haalitaan samanlaisia insinöörejä, ei synny helposti uutta.

”Alusta asti sovittiin, että tähdätään tosi korkealle. Päätettiin, että tehdään monistettava tuote ja vallataan maailma”, Peltomaa sanoo.

Osakkaaksi ja sittemmin toimitusjohtajaksi pestattiin Rainer Rehn, jolla oli kokemusta kierrätysalasta. Hallituksen puheenjohtajaksi pyydettiin Metson entinen toimitusjohtaja Jorma Eloranta. Vuorineuvoksen mukana saatiin myös kontakteja ja uskottavuutta. ZenRoboticsilla on muutama miljoona riskirahaa sisässä. Sijoittajia ovat muun muassa F-Securella rikastunut Ari Hyppönen, valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera ja eräs kansainvälinen riskisijoitusyhtiö.

Vaikka startup-yrityksistä usein haetaan pikavoittoja, cleantechissä sijoittajilta vaaditaan kärsivällisyyttä odottaa tuotekehitystä. Valmista tuotetta ei vielä ole. Vuosi sitten oli epävarmaa, saavatko tutkijat ratkaistua tunnistamista kunnolla: koura ei osannut tarttua tavaroihin liikkuvalla hihnalla. Nyt prototyyppi jo toimii, mutta tekee vielä tyhmiä virheitä. Laitteisto ei esimerkiksi tiedä, onko robotin kourassa esine vai ei.

Kehitys on nopeaa. Yritys on jo luonut sensorin, joka tuntee, jos ihminen puhaltaa terässormiin 20 sentin päästä. Firmalla on kymmenkunta patenttianomusta tekoälyyn, tunnistukseen ja kouraan. Yleensä teollisuus­robotit eivät törmää esineisiin, mutta tekoälyjätekouran pitää olla valmis ottamaan vähän kolhuja vastaan.

Tänä vuonna ZenRobotics aikoo koemielessä myydä muutaman laitteiston, mutta ensi vuonna jo kymmeniä, ja sitten satoja. Oman kartoituksensa perusteella yhtiö arvioi, että se voisi myydä lähes tuhat robottia vuoteen 2015 mennessä. Kun yhden robotin arvo on ”pyöreästi miljoona euroa”, ennuste tarkoittaisi lähes miljardin euron kauppoja.

Kiirettä ei kannata turhaan pitää.

”Sen täytyy toimia kuin käkikello”, toimitusjohtaja Rehn sanoo.

Hän ei halua korostaa tuotteen suomalaisuutta.

”Suomalaisuuden hieno puoli on, etteivät asiakkaat tiedä edes, missä Suomi on. Kun kuulin brändityöryhmän raporteista, teki mieli sanoa, että olkaa nyt hiljaa siitä, että nämä suomalaiset ryyppäävät täällä saunassa. On parempi, ettei ole profiilia”, Rehn sanoo.

 

Lemu valloittaa heti nenän. Raha haisee Helsingin Viikissä. Maailman kolmanneksi suurimman ympäristöyrityksen SITA Suezin omistamalla Suomen Hyötykeskuksella käsitellään kierrätysmateriaalia.

Ulkona kaivinkone poimii jätettä. Se saa kierrätykseen vain viidenneksen kaikesta roskasta. Perinteiset käsinpoimijatkin poimivat yhden tavaran 14 sekunnissa ja jättävät hihnan pyörimään lounastaukojen ajaksi.

Rekat tuovat tavaraa jatkuvasti lisää. Kaikkialla on pientä roskaa ja isoja kasoja jätettä.

Portin tuntumaan on viime helmikuussa rakennettu valkoinen, pieni laitos, jonka pressuseinien takana ZenRoboticsin laitteiston prototyyppiä kehitetään. Iso, valkoinen koura odottaa käskyjä.

Sitä on käynyt ihmettelemässä yli sata ekologisen alan vaikuttajaa.

Toimistossa sijaitseva pienoismalli on lelu verrattuna tähän robottiin. Koura on niin vahva, että pystyisi tuhoamaan tarkkailuhuoneen takanaan. Onneksi siihen on ohjelmoitu kuuden metrin turva-alue.

Syötin tärisyttää sekalaista jätettä 13-metriselle hihnalle. Metalli, puu ja kivi pitäisi erotella moskasta.

Koura lähtee nopeasti liikkeelle, nappaa puupalikan ja pudottaa sen laatikkoonsa. Kun tavarat sekoittuvat hihnan liikkeessä, vielä liian tyhmä koura ei osaa jahdata haluamaansa palikkaa.

Nyt sen kulmikkaat liikkeet muistuttavat Terminaattoria.

Eri värisiä mollukoita vilisee tarkkailuhuoneen näytöllä. Jokaiselle materiaalille on oma värikoodinsa. ZenRoboticsin koelaitos näyttää kuin isolta tietokonepeliltä, jossa saa pisteitä sen mukaan, miten arvokkaita esineitä robottikoura poimii. Romumetallin arvo on 200 euroa tonnilta, ja samalla asiakas säästää 120 euroa, kun tonni jätettä ei päädy kaatopaikalle.

Nykyisten kaatopaikkojen metallipitoisuus voi olla jopa seitsemän prosenttia, joten kehittyneen robotin voisi laittaa keräämään kaatopaikkojen luonnonvarat takaisin käyttöön.

Koura tarttuu isoon esineeseen. Tarkkailuhuoneessa tuuletetaan.

Säiliö kolisee. Ensimmäinen kivi on nyt poimittu.

”Jesh!” Peltomaa huudahtaa.

Nörttien suuri unelma on taas yhden murikan verran lähempänä toteutumista.

 

Image 5/2012