Beta

Kohti täydellistä ihmistä

Proteiinirahka. Siinäpä sana, joka tiivistää ajankuvan. Proteiinirahka on superhittituote. Valmistajat eivät ehdi tehdä rahkaa niin paljon kuin sitä menisi kaupaksi. Todellisuudessa kyse on melko tavallisen rahkan uudelleennimeämisestä: proteiinin määrä ei juuri poikkea tavallisesta maitorahkasta. Mutta nimessä yhdistyvät kuntoilu ja ruokavalio tavalla, joka kutkuttaa.

Syö tätä ja lihaksesi kasvavat.

Olet sitä mitä syöt.

Näytät siltä, miten treenaat.

Merkkejä on monenlaisia: Helsingin Sörnäisissä sijaitsevan Vaasanaukion, joka tunnetaan paremmin nimellä Piritori tai Ikuisen vapun aukio, on vallannut 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva kuntosali, joka on tehnyt siitä ikuisen treenin aukion. 1990-luvun lama muistetaan keskiolutkuppiloista, topless-baareista ja kirppareista. Tuleeko kuntosaleista tämän ajan vastaava symboli?

Kuntoilu ja terveelliset elämäntavat ovat megatrendi.

Kuten tämän lehden Kimi Räikkösestä kertovassa jutussa (s. 30) todetaan: tarmo, joka käytettiin ennen maailmanpelastamiseen, käytetään 2000-luvulla itsensä kehittämiseen. Juttu kertoo Räikkösestä – ja siitä, että kaikkivoipaisesta yksilöstä on tullut yhteiskunnan ihanne.

 

Kun Helsingin Sanomat sai haastattelun Nokian uudelta toimitusjohtajalta Rajeev Surilta, otsikkoon nostettiin 1 500 vatsalihasliikettä. Hän kertoo käyvänsä nykyisin kuntosalilla: jos hän ehtii neljä kertaa viikossa salille, hän on pettynyt. Joskus hän yltää seitsemään kertaan, jutussa kerrottiin. Ainakin sosiaalisessa mediassa tämä katsottiin Surille suureksi ansioksi.

Toinen tunnettu kuntoilijakuva on Alexander Stubb. Sekä Stubbin että Surin kohdalla korostetaan, kuinka kuntoilu auttaa jaksamaan stressaavassa työssä. Kuntoilun tarkoitus on tuottaa tehokkaita yhteiskunnan jäseniä. Sureja ja Stubbeja, jotka kuntoilun avulla yltävät yhä suurempiin suorituksiin stressaavassa ympäristössä.

Itsensä kehittäminen, jaksaminen, aivojumppa, älyvaatteet, lääkkeet. Kaiken keskiössä on Minä 2.0, parempi työntekijä, parempi suorittaja. Ja onhan se totta: kun on hyväkuntoinen ja jaksaa paremmin, jaksaa myös ajatella.

Tavoitteena on fyysisesti ja älyllisesti täydellinen ihminen. Tarkemmin katsottuna proteiinirahkan edustaman treenaamisen ja ruokavalion kultista voi vetää yhtäläisyydet suoraan uskontoon. Kuntosalit ovat temppeleitä, joihin kokoonnutaan. Papistoa ovat personaltrainerit ja pilatesohjaajat, pyhiä kirjoituksia löytyy kunto-ohjelmista karppauskirjoihin. Jokaisen treenilajin harjoittajilla on omat rituaalinsa. Syntiä on repsahtaminen ja läski, vääräuskoisia ne, jotka syövät huonosti ja treenaavat väärin tai eivät ollenkaan.

Esimerkiksi ravitsemustieteilijät tietävät, että kuten uskonnolliset fanaatikot, ruokavalio- ja terveysfanaatikot iskevät vääräuskoisten kimppuun. Karppausta kritisoivat saavat samanlaista tulikivenkatkuista postia kuin jumalanpilkkaajat aiemmin kiihkouskovaisilta.

Olisi hauska nähdä laskelma siitä, kuinka monta uutta ravinto- ja treenikoulukuntaa kymmenen viime vuoden aikana on perustettu. Joukossa on toki järkeviä treeniohjeita, mutta myös paljon ruokavalio- ja kuntoilurahastajia – suoritusta parantavista uskomuslääkkeistä puhumattakaan.

Työelämässä pärjääminen on vain yksi selitys täydellisen minuuden rakentamiselle. Tampereen yliopistossa on käynnissä tutkimushanke, joka selvittää, miten eri alojen ammattilaiset rakentavat kehoaan parantaakseen työmahdollisuuksiaan. Hankkeessa tutkitaan myös, millaisia kehollisia taitoja ihmiset kehittävät selvitäkseen erityisesti sosiaalisia taitoja vaativassa työympäristössä.

Tätä ihmiskuvaa tarkastelee tämän lehden toinen artikkeli Porvari nukkuu futonilla (s. 56). Se lähti toimituksen huomiosta, että ajatus sivistyksestä ja ihmiskuvasta on muuttunut. Sivistysporvarin on korvannut lifestyleporvari, joka kirjojen sijaan kerää maratoneja.

Pessimisti voi kysyä, millainen yhteiskunta syntyy, kun kunnallisen päätöksenteon rakenteen tuntee harva, mutta avokadopastan reseptin kaikki. ■

211 | Kesäkuu 2014