Beta

Euroopassa on meneillään demokratian vastaisten voimien voittokulku, kirjoittaa Heikki Valkama

Kuulun siihen sukupolveen, joka kasvoi aikuiseksi 1990-luvulla. Euroopassa oli koittanut rauha ja raja-aitoja kaadettiin. EU tarkoitti yhteistyötä ja vapauksia. Katseet suunnattiin ulos. Demokratia ja vapaus näyttivät voittaneen.

Kyse ei ollut vain juhlapuheista, vaan pienistäkin asioista: vapaasta liikkuvuudesta, Erasmus-vaihdosta, työmahdollisuuksista maailmalla. Demokratia, ihmisoikeudet, vapaus ja rauha kuuluivat pakettiin – ne olivat kaiken perusta.

Nyt monin paikoin Eurooppaa liikutaan vastakkaiseen suuntaan. Merkkejä on ollut ilmassa koko tämän vuosikymmenen, mutta viimeisen vuoden aikana myllerrys Euroopassa on kiihtynyt.

Äärimmäisiä esimerkkejä EU-maista ovat Unkari ja Puola. Unkarin pääministeri on ilmoittanut julkisestikin, että maa pyrkii ravistautumaan irti liberaalista demokratiasta, tai oikeastaan koko demokratiasta. Teot ovat olleet sen mukaisia. Puolassa valtaan tullut Laki ja oikeus -puolue on vaihtanut tuomarit mieleisiinsä ja ottanut median haltuunsa.

Kyse ei ole vain rajojen sulkemista, vaan vapauksien rajoittamisesta.

Eurooppa jakautuu muurinrakentajien ja niitä vastustavien joukkoon. Toinen puoli uskoo demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, toinen puoli ei. Tilalle tarjotaan niin sanottuja perinteisiä arvoja.

The Economist kirjoitti elokuun alussa samasta kahtiajaosta. Lehden mukaan rikkaissa maissa jako ei enää kulje vasemmisto–oikeisto-akselilla, vaan avoin–sulkeutunut-akselilla. Kyseessä ei ole vain globalisaation ja työpaikkojen katoamisen vastustaminen, vaan myös vierasmaalaisten syyttäminen tästä – ja kaiken ”mokutuksen” vihaaminen.

Eikä tämä rajoitu vain Eurooppaan ja EU:hun. Vapauksien rajoittamiseen pyrkivät johtajat Turkissa, Puolassa, Unkarissa, Slovakiassa ja Venäjällä vaativat perinteisiin arvoihin palaamista. Käyttövoimana on usein vihan ja pelon kohdistaminen johonkin ulkopuoliseen, vahvaan me ja muut -asetelmaan. Perinteisiä arvoja uhkaavat joko vapaamieliset tai maahanmuuttajat ja pakolaiset. 
Oli kyseessä kristilliset tai islamilaiset ”perinteiset arvot”, suunta näyttää samalta vapauksien rajoittamiselta, vastustajien puhdistamiselta ja demokratian halveksumiselta.

Turkki vajoaa yhä syvemmälle pimeyteen. Vielä kymmenen vuotta sitten ajatus siitä, että EU-jäseneksi hakevassa Turkissa olisi heitetty tuomareita ja toimittajia joukoittain vankilaan ja tehty poliittinen puhdistus, olisi tuntunut oudolta. Nyt vastaava puhdistus jossain EU-maassa ei tunnu mahdottomalta.

Yhdysvalloissa rasistinen ja hirviömäinen Trump kerää valtavia kansanjoukkoja taakseen. Kuten aina historiassa, pelolla ja vihalla lietsojat eivät välitä totuudesta. Jos valtaan pääsee valheita rummuttamalla, niitä käytetään häpeilemättä. Samaa taktiikkaa hyödynsivät brexit-populistit Ison-Britannian EU-äänestyksessä.

Euroopassa on meneillään painajaismainen umpimielisten ja demokratian vastaisten voimien voittokulku. Ei tarvitse katsoa kauas, ei maantieteellisesti eikä historiallisesti, jotta näkee, mihin se voi johtaa.

 

Tässä lehdessä haastatellaan historiantutkija Petri Hakkaraista (s. 9), joka osuvasti toteaa, että syntymässä on uusi maailmanjärjestys. Kukaan ei vain tiedä, mikä se on. Hakkarainen toteaa, että poliitikkojen pitäisi nyt pystyä näkemään asiat ajan virrassa. ”Historiallinen ajattelu auttaa näkemään paremmin myös tulevaan. Nähdään erilaisia vaihtoehtoja; ettei ole vain yhtä polkua kuljettavaksi. Vaihtoehdottomuus on oire siitä, että asiat ymmärretään vain tässä hetkessä”, hän sanoo.

Tämä ei koske vain poliitikkoja, vaan meitä muitakin. Täytyy katsoa kauas, miettiä mihin vapauksien riisto ympäri Eurooppaa voi johtaa – ja miettiä, mitä asialle voisi tehdä.

Valinta on iso: kuuluuko Suomi muurien rakentajiin vain vapauden kannattajiin?

Liberaali demokratia on uhattuna. Meidän, jotka olemme avoimuuden ja vapauksien puolella, tulee sanoa se ääneen. Nyt pitää puolustaa ennen selvinä pitämiämme vapauksia. Perustellusti. Ja populistisinkin keinoin: tunnetta säästämättä. Muuten luvassa on menneen vapauden haikailua. ■