Beta

Image-lehti

Tekstiä muokattu 26.5., kello 14.51. Korjattu tieto Virginia Woolfin esseen suomennoksesta, 
 

 

Onko kirjailija Suomen vaikein ammatti?

No niin ystävät, vihdoinkin se valkenee, kauan odotettu Tuomiopäivä. Suuret valloittajat, valtiomiehet ja maallisten valtakuntien tuomarit saavat palkkionsa: kruununsa, seppeleensä ja marmoriin kaiverretut nimensä. Sitten Taivaan isän eteen astelemme me, tavalliset sivistystä rakastavat kuolevaiset, kirjat käsissämme. Kaikkivaltias kääntyy Pietarin puoleen ja sanoo, äänessään jopa jonkinlaista kateutta:

Lisää »

Mitä me muistamme? Muistomerkkien sijaan meidän pitäisi muistaa yksittäisiä uhreja sekä tekijät, kirjoittaa taiteilija Isaac Chong.

 

Mitä meidän tarkalleen pitäisi muistaa? Meille kerrotaan, että maailmansodat nyt ainakin. Mutta mitä nämä muistot merkitsevät meille, jotka emme ole olleet sodissa?

Kun meidän täytyy muistaa jotain, joka ei ole tapahtunut itsellemme, otamme sen tietona, mutta samalla muistamisesta tulee kuvittelua; se on sameaa ja valheellista, se on konstruktiivista ja henkilökohtaista.

Lisää »

Se pieni ero

 

Täydellisessä maailmassa naisten ja miesten nännit olisivat yhtä hyväksyttyjä. Täydellisessä maailmassa avun pyytäminen ei olisi ”heikkoa” tai ”tyttömäistä” eikä kovien kännien vetäminen ”väkevää” tai ”äijää”. Ei 
oletettaisi, että mies maksaa treffeillä. Nainen ei pehmentelisi sanamuotojaan eikä pelkäisi vaikuttavansa liian ”koppavalta”, jos hänellä on mielipide. Huulipuna ja hame otettaisiin yhtä vakavasti kuin puku ja solmio.

Täydellisessä maailmassa ihmisillä olisi oikeus olla onnellisia siinä sukupuolessa, johon tuntevat kuuluvansa.

Lisää »

Kesä 2015, tai mikä hyvänsä viime kesän kaltainen. Suomalaiset on vallannut vähintäänkin someraivo, jolla on vain yksi viesti: Suomen kesä on pelkkä vitsi, ja jos helteet eivät pian ala, vaihtuu maa pysyvästi. Iltapäivälehdet listaavat kilvan pelastusta tarjoavia aurinkoisia äkkilähtökohteita.

Ja sitten, naps. Kesä tuli, ja elokuussa jokainen vastaantulija oli aurinkoinen kuin olisi nukkunut henkari suussa. Eikä ihme. Aivan kuin joku olisi maksanut meille vihdoin velkamme.

 

Lisää »

Ruotsalaiskirjailija Jonas Hassen Khemiri haluaa säilöä muistonsa ja läheisensä paperille. Lopulta kaiken kirjoittamisen tarkoituksena on jättää jälki.

 

Se alkaa kutinasta. Sellaisesta, joka ei lähde raapimalla. Se alkaa pienestä piinaavasta punoituksesta ja leviää ympäri kehoa, kunnes siitä on pakko puhua ääneen jollekin.

Se alkaa aivan pienistä asioista. Väistetyistä katseista kadulla ja kysymyksistä, kuten mistä tulet, miksi näytät tuolta? Miksi lorvit täällä näin myöhään? 

Lisää »

Ensimmäiset

 

Koraani opettaa, että Allah on ensimmäinen, Al-Awwalu. Häntä ennen ei ollut mitään. Hän on myös viimeinen, Al-Akhiru, Hänen jälkeensä ei tule mitään.

Lapsena en voinut käsittää, mitä tarkoitti, että ennen Jumalaa ei ollut mitään. Ajatus ensimmäisyydestä oli hämmentävä. Mieleni yritti käsitellä sitä, mutta jonkin ajan kuluttua luovutin, sillä en osannut työstää ajatusta. Miten kuvitella sellaista, mitä et tunnista omasta todellisuudestasi käsin?

Lisää »

Harha teillä / Suomessa on 25 viinitilaa, mutta ei viinirypäleitä. 
Siitä huolimatta Image 
lähti viinimatkalle 
marjaviinien maahan. 

 

Tämän pitäisi olla kotimaisen viiniteollisuuden pääkallonpaikka. Harjakattoinen rakennus näyttää kuitenkin enemmän navetalta, ja sen sisätilat huoltoaseman kahvilan ja puutarhamyymälän yhdistelmältä. Tarjolla on keraamisia sammakoita ja päivän ainoa lounasvaihtoehto: hernekeittoa.

Haluamme keittoa.

Lisää »

Kekseliäisyys auttaa silloin, kun rahaa on vähän.

Luomo. Postres. G. W. Sundmans. Ja tietenkin ainoa kahden Michelin-tähden ravintolamme, Chez Dominique. Taloudellisesti vaikeat ajat ovat rokottaneet Suomen fine dining -kenttää reippaasti. Fiineimmät paikat ovat joutuneet lopettamaan tai siirtymään esimerkiksi tilausravintoloiksi. Välillä korkeimman keittotaidon on pelätty kuolevan maastamme jopa kokonaan.

Lisää »

Sivut