Viikko sitten nain turbaanin, jolla oli pituutta 200 metria ja painoakin metallikoristeiden kanssa kuulemma parikymmenta kiloa. Virityksella ylpeillyt yksisilmainen herra kertoi, kuinka joka aamu turbaanin laittamiseen hurahtaa kaksi ja puoli tuntia. Onneksi miehen "pyjamaturbaani" - joka paassa han selitti nukkuvansa - on vain 35-metrinen.

"Teidan olisi pitanyt haastatella minua asken, kun olin henkien vallassa. Nyt minulla on jo kiire", totesi Dalai Laman siunaama shamaani-oraakkeli riisuttuaan rituaalikostuuminsa. Niinpa niin - olimme saaneet todistaa eukon pieksevan pahoja henkia ulos paikallisesta kolmikymppisesta neitosesta raipan ja miekan avulla, mutta mieleenkaan ei juolahtanut, etta oraakkelin sijasta olisi ollut mahdollista haastatella hanet vallanneita tiibetilaisia henkia.

"Kashmir on kuin siimasotku, kylla sen varmaan voisi purkaa jos vain langan paa loytyisi", isantamme Firdous puuskahti. Mies tarkoitti tietenkin kaksikymmenta vuotta sitten alkanutta konfliktia. 1990- luvun alussa radikaalit islamistit ajoivat Kashmirin hinduvaeston pakosalle, ja sen jalkeen Intian armeija ja turvallisuusjoukot ovat kohdelleet kovakouraisesti itsenaisyytta (tai Pakistaniin liittamista) vaatineita kapinallisia. Tavalliset rauhaa rakastavat kashmirilaiset ovat joutuneet karsimaan molempien osapuolten toimesta.

Chilen maantieteelliset ääripäät - pohjoinen Atacaman autiomaa ja yli 3000 kilometriä etelämmässä sijaitseva Patagonia - ovat kaukana toisistaan myös ilmaston suhteen.

Opaskirjamme tituleeraa kallawayoja "Bolivian salaperäisimmäksi alkuperäiskansaksi". Näitä Apollobamban vuorilla asuvia poppamiehiä arvostetaan ympäri Andeja, sillä he tuntevat jokaiseen vaivaan sopivan luonnonyrtin. Lähes tuhannen lääkekasvin käytön lisäksi kallawayat myös auttavat potilaitaan ottamaan yhteyttä henkimaailmaan.

 

Vietin jouluaaton Bolivian kuuluisimmassa vankilassa.

Bolivialaiset ovat tunteneet La Pazin keskustassa sijaitsevan San Pedron vankilan iät ja ajat, mutta muun maailman tietoisuuteen se ponnahti muutama vuosi sitten Rusty Youngin ja Thomas McFaddenin oivallisen kirjan Marching Powder ansiosta. Englantilainen McFadden kärähti 90-luvun puolivälissä viiden kokaiinikilon kanssa La Pazin lentokentällä, ja vietti seuraavat viisi vuotta San Pedrossa. Kakun lopulla hän tutustui Rustyyn, joka auttoi kirjoittamaan kirjan vankilavuosien kokemuksista.

Kun valkea maastoauto ilmestyi sumusta rekan rinnalle, nokkakolari minibussimme kanssa näytti väistämättömältä. Ehdin vain kirota, kun vastaantuleva maasturi jo vilahti ohitsemme penkan puolelta ja lensi ulos vuoristotieltä. Juostessani kyljelleen pysähtynyttä autoa kohti muistelin, että ensiapulaukkuni on mukanamme olevassa rinkassa minibussin tavaratilassa.

Ostin laamansikion, joka osoittautui vaarennokseksi. Antakaas kun kerron:

Maailman korkein kaupunki, Potosi (4100m), oli aikoinaan espanjalaisten siirtomaaherrojen kruununjalokivi. Syy oli kaupungin laidalla kohoava Cerro Rico, vuori josta kaivettiin vuosisatojen aikana kasittamaton maara hopeaa. Rikkauksien hinta oli kuitenkin kova; kolmen vuosisadan aikana vuoren hopeakaivoksien epainhimillisessa orjatyossa kuoli yli 8 miljoonaa Andien asukasta.

Ylitimme Chilen ja Bolivian rajan keskellä Atacaman autiomaata. Neljän kilometrin korkeudessa sijaitseva Laguna Verden raja-asema oli yksinäinen betonimökki, jossa passintarkastajat veloittivat jokaiselta ulkomaalaiselta kolmen taalan epäviralisen "veron". Lastattuamme reput meitä odottaneeseen maasturiin aloimme ehkäistä vuoristotaudin oireita paikallisin konstein; tungimme suumme täyteen kuivattuja kokalehtiä.