Blogi

[26.04.2012]

Vuoden 2011 aikakauslehtivalokuvaajaksi on valittu Juuso Westerlund. Westerlund on Imagen keskeisiä avustajia: viime vuonna hän kuvasi muun muassa henkilöjutun Arttu Wiskarista ja laajan ralli-aiheisen reportaasin.

Aikakauslehtikilpailun 2011 voittajat julkistettiin 25.4.2012 Ajankuva-tilaisuudessa. Raati perusteli Westerlundin valintaa seuraavasti:

”Kuvat, jotka pysäyttävät ja valaisevat juttujen ydinviestin kertasilmäyksellä. Kaunistelematon ja rohkea oma tyyli, jossa nousee aidontuntuisesti esiin kohteiden monet vivahteet. Huumoria unohtamatta. Westerlund tuo kuvillaan aikakauslehteen sievistelemättömästi raportoivaa ja tilannekeskeistä ajankuvaa ja lisää kiinnostavuutta. ”  

Palkinnon jakoi Aikakausmedia. Se on palkinnut alan ammattilaisia vuosittaisessa Aikakauslehtikilpailussa, jonka tavoitteena on nostaa esiin erinomaisia aikakauslehtien tekijöitä. Vuosi sitten Imagen toimituspäällikkö Pekka Hiltunen palkittiin vuoden 2010 kirjoittavana toimittajana.

Tänä vuonna kilpailuun osallistui toimituksellisessa sarjassa yhteensä lähes 130 palkittaviksi ehdotettua päätoimittajaa, toimittajaa, aikakauslehtikuvaajaa, taittajaa sekä toimitustiimiä.

Image kiittää ja onnittelee pitkäaikaista tekijäänsä Juusoa!

Mikko Numminen

[23.04.2012]

Joanna Palmén

 

Seuraavaan Imageen tulee projekti, josta olen ylpeä.

Meillä on loistava avustaja, kuvajournalisti Niklas Meltio. Niklas kiertää kriisipesäkkeitä maailmalla pitkälti omalla kustannuksella ja myy hienoja ja usein aika kauhistuttaviakin kuviaan meille ja muutamille muille suomalaislehdille. Itse olin Niklaksen kanssa juttukeikalla Malmössä viime syksynä, ja siellä hänen kokemuksistaan, kielitaidostaan ja kulttuurintuntemuksestaan oli myös toimittajalle valtavasti apua.

Maaliskuussa Niklas kävi Syyriassa ja tarjosi meille kuviaan. Olimme aluksi vähän epäileväisiä: Mikä se stoori siinä on? Syyria - onko näkökulmaa? Jaksaako lukijat viel tota arabikevättä? Onks edes toimituksessa kellään valistunutta faktapohjaista mielipidettä Syyrian tilanteesta? Onks joku jaksanut seurata?

Kas siinä pulma. Arabikevät alkaa olla monille jo aika väsynyttä uutisviihdettä. Niin niin, ei se tietenkään ole viihdettä, mutta aika vähän me suomalaiset jaksamme kaukaisia kriisejä seurata, jos ne eivät noudata yksinkertaista leffakaavaa – joka olisi suunnilleen tämä: Mielenosoituksia, levottomuuksia, uhreja, kapinallisia, ehkä YK:n päätöslauselma ja kansainvälisiä joukkoja, pakeneva diktaattori, kuoleva diktaattori, kaatuva diktaattoripatsas tai muu vahva symboli, riemuitsevat kansanjoukot, vapaat vaalit, liberaali länsimielinen vaalivoittaja, demokratia! Happy end!

Ei oikein mikään Pohjois-Afrikan kansannousuista ole noudattanut tätä Hollywood-kelpoista kaavaa. Egyptissä ja Tunisiassa islamistiset puolueet ovat voittaneet vaalit. Libyassa Gaddafin teloitus meni kiusallisen barbaarisesti ja ilman oikeudenkäyntiä, jätti vähän huonon maun. Syyriassa on menossa jo toinen kevät, eikä tule valmista. Uutisissa toki on koko ajan jotain geneeristä turvaneuvoston lauselmistatarkkailijoista ja levottomuuksista.

Hohhoijaa, tehtäiskö kuitenkin juttu vaikka anaaliseksistä?

Mutta sitten Niklas tuli käymään toimituksessa. Hän osoitteli printeistä pikkuisia thumbnail-kuvia ja kertoi melkein jokaisesta tarinan. Tarinoissa oli oikeita ihmisiä, englanninopettajia, apteekkareita, poliiseja, äitejä, isiä. Yhdeltä oli kuollut lapsi, yhdeltä mennyt koti, yhdellä oli luoti olkapäässä. Niklas kertoi heistä riipaisevasti, elämänuskoisesti, välillä jopa humoristisesti. Koko ajan taustalla rakentui kertomus Syyrian kriisin kulusta. Hämmentävän erilainen kertomus kuin mitä olen  uutistoimistojen sähkeistä kyynisesti haukotellen lukenut.

Samaan aikaan kuin YK riitelee Venäjän ja muiden kanssa päätöslauselmista, Idlibissä kaivetaan vanhoja, nykypresidentin isän julmuuksien aikaisia hautoja auki, jotta tulevat uhrit saataisiin haudattua. Samaan aikaan kuin muu maailma odottaa rauhanneuvotteluja "opposition" ja hallituksen välillä, "opposition" täysin järjestäytymättömät hajanaiset joukkiot riitelevät keskenään kuin pikkulapset. Samaan aikaan kuin kansainväliset avustusjärjestöt järjestelevät henkilökuntaa avustustehtäviin, Syyriassa lojuu säkeittäin salakuljetettuja lääkkeitä, joita ei saada käyttöön, koska ei ole mitään infrastruktuuria, jolla ne saataisiin esimerkiksi lääkäreille – joilla ei muuten ole sairaaloita, koska sairaalat ovat hallituksen hallussa.

Niklas kertoi nähneensä kahden viikon aikana muutaman länsimaisen valokuvaajan, muuten kaikki olivat paikallisia. Kiivaimpien taistelujen alueella maan pohjoisosissa ei siis ole käytännössä ketään, joka kertoisi, vaikkapa nyt YK:lle, mitä Syyriassa ihan konkreettisesti tapahtuu. Siksikin Niklaksen kuvilla ja tarinoilla on valtava arvo.

Torstaina ilmestyvässä Imagessa on 12 sivua Syyriasta. Lisäksi teimme tällaisen.

[16.04.2012]

Kerroimme huhtikuun Imagessa jakavamme kolme Sony Music Finlandilta saamaamme Leonard Cohenin litografiaa. Viime viikolla teimme Facebook-sivullemme seuraavan päityksen.

Toimituksella on kolme Leonard Cohenin litografiaa, joille haluamme hyvän kodin. Kerro sinä, mihin ripustaisit kuvan ja miksi. Raatimme palkitsee parhaaksi katsomansa perustelut litografialla (kuvassa) ja Old Ideas -albumilla. Osallistu viimeistään sunnuntaina. Kerromme voittajat ensi maanantaina.

Kommentteja tuli 44 kappaletta, ja litografian olisi voinut lahjoittaa liki yhtä monelle. Toimituksemme päätyi kuitenkin seuraaviin valintoihin, tässä ne perusteluineen.

1) Linnea Töyrylä: Cohenin litografia menisi ehdottomasti uuden kodin yläkerran käytävän seinälle. Siinä se muistuttaisi sopivasti sekä elämän kauneudesta ja katoavaisuudesta, muistuttaisi pesemään hampaat ja rakastamaan.

Perustelumme: Hampaiden pesun ja rakastamisen herkkä yhteys lumosi raadin.

2) Enni Niemelä:"Dear Heather", ripustaisin litografian Turun yliopiston taidehistorian opiskelijoiden ainejärjestö Kuvatus ry:n kulloisenkin vuoden aktiivisimman hallituksen jäsenen kirjoituspöydän päälle in "Various Positions" muistuttamaan taiteen ja herra Cohenin ihanuudesta. Teos vaihtaisi kotia in "The Future" aina seuraavalle aktiiville. Terv. Kuvatus ry:n pj, "I'm Your Man".

Perustelu: Pidimme ajatuksesta, että litografia jatkaa vaellustaan vielä silloinkin, kun itse artisti on maahanpantu. Velvoitamme kuitenkin Kuvatus ry:n toimittamaan Imagen toimitukseen säännöllisesti valokuvan litografian kulloisestakin sijoituspaikasta. (Levyn saat Enni pitää itse.)

3) Kolmas litografia menee henkilölle, jolla oli mielestämme kaikkein paras ripustuspaikka. Hän lähetti vastauksensa toimitukselle privaattiviestinä. Saajaa ja viestin sisältöä ei voi toistaiseksi paljastaa, koska hän aikoo antaa sen eteenpäin lahjaksi. Lupaamme kertoa ne myöhemmin.

Olemme yhteydessä voittajiin lähiaikoina palkintojen toimittamiseksi. Kiitos kaikille osallistujille!

 

16.4.2012 Mikko Numminen

[29.03.2012]

Tiedätkö sinä, kuka on Joseph Kony?

Kony on pahamaineinen ugandalainen sissijohtaja ja sotarikollinen, joka tunnetaan lapsiarmeijastaan. Maaliskuussa sosiaalinen media teki Konysta maailmankuulun. Hänestä kertovaa puolituntista elokuvaa Kony 2012 on katsottu viime viikkojen aikana kymmeniä miljoonia kertoja netin videopalveluista.

Video kostuttaisi Joseph Göbbelsinkin silmäkulmat. Se kertoo, kuinka Konyn johtama sissiliike LRA ryöstää, pahoinpitelee ja hyväksikäyttää lapsia. Mutta se tarjoaa myös ratkaisun: Levitä tätä videota! Twiittaa! Lahjoita! Kun Kony näkyy kaikkialla, Yhdysvaltojen on pakko pysäyttää hänet!

Nettivideo vetää häpeilemättä mutkia suoriksi. Se ei käsittele lainkaan maan hallituksen ihmisoikeusloukkauksia ja ohittaa maininnalla sen, että Kony on vetäytynyt Ugandasta. Lisäksi Yhdysvallat on jo lähettänyt sadan sotilaan erikoisjoukon Ugandaan auttamaan Konyn jäljityksessä.

Myös toiminnan taustalla olevan Invisible Children -järjestön motiivit ja rahankäyttö ovat herättäneet kysymyksiä. Farssin puolelle homma meni, kun kesken kaiken muun kohun elokuvan ohjannut järjestön keulakuva Jason Russell pidätettiin. Hän oli toikkaroinut alastomana San Diegon kaduilla. Käytöstä selitettiin hermoromahduksella. 

Kony 2012 on silti enemmän kuin viihdeuutinen tai kuriositeetti. Se on esimerkki sosiaalisen median poliittisista vaikutuksista. Samalla se kertoo yleisön halusta jakaa, osallistua ja ottaa kantaa. Siksi jokaisen, joka on kiinnostunut siitä, kuinka ilmiöt ja puheenaiheet syntyvät, tulisi nähdä tuo video.

 

Haastattelin huhtikuun Imageen Tuomas Enbuskea. Aiheena on Twitter, mutta keskustelu poukkoili muuallakin, kuten median tulevaisuudessa. Tosin Enbuske ei pidä itseään toimittajana. Ehkä siksi hän ei empinyt julistaa toimittajan työtä ”kuolevaksi ammatiksi”. Ja hyvä niin, Enbuske lisäsi, tekeväthän Wikileaks ja eläinaktivistit sitä mitä journalistien tulisi tehdä toimittajien keskittyessä kauhistelemaan ja myötäilemään.

Tietenkin väitin vastaan. Toimittajia tarvitaan yhä luomaan uutisia, taustoittamaan, kaivamaan lisätietoja, haastamaan esitettyjä väitteitä, tekemään johtopäätöksiä... Silti on selvää, että sosiaalinen media muuttaa ammattia.

Halusin jutusta aiheensa näköisen, ja siksi testasin ajatuksiani jo jutunteon aikana pyytämällä niihin kommentteja Twitterissä, ja sisällytin vastaukset osaksi tekstiä. Jatkossa pyrimme yhä useammin aloittamaan verkossa keskustelun jo ennen juttujen ilmestymistä. Yksi esimerkki tästä on toimittajamme Joanna Palménin palsta Lily.fissä, johon hän kirjaa jutuista ylijääneitä ajatuksiaan ja kertoo myös tekeillä olevista projekteista. Blogin nimi on Rönsy, ja sen löytää osoitteesta www.lily.fi/palsta/ronsy.

 

Jos perinteinen media haluaa selviytyä murroksesta, sen on muututtava sosiaaliseksi mediaksi. Aivan kuten lehdistön alkuaikoina toimittajien on miellettävä itsensä ensisijaisesti oman (lukija)yhteisönsä edustajiksi ja vasta toissijaisesti ammattikuntansa jäseniksi.  

Lehden apinalaatikossa lukee, että olen Imagen päätoimittaja, mutta se on vain titteli. Koen, että varsinainen työni on nostaa esiin puheenaiheita ja näkökulmia, ja sitä kautta edistää moniarvoisuutta. Eikä sitä voi tehdä yksin, eikä edes sadan toimittajan kanssa. 

Tarvitsemme mukaan myös sinut.

 

Mikko Numminen, päätoimittaja

www.twitter.com/mnumminen

 

Image 3/2012

[26.03.2012]

Image-lehden toimituspäälliköiksi on nimetty Joanna Palmén ja Niklas Thesslund.

Joanna Palmén, 31, on työskennellyt viimeiset kolme vuotta Imagen artikkelitoimittajana. Aiempaa työkokemusta Palménilla on Helsingin Sanomista, muun muassa Nyt-liitteestä ja Kuukausiliitteestä sekä Ylioppilaslehdestä.

Niklas Thesslund, 34, siirtyy Imageen mainostoimisto Blink Helsingistä, jossa hän on työskennellyt copywriterina ja tuottajana. Aiemmin Thesslund on työskennellyt muun muassa Trendi- ja Veli-lehtien toimituspäällikkönä sekä Imagen vt. toimituspäällikkönä 2009-2010.

Imagen nykyinen toimituspäällikkö Pekka Hiltunen siirtyy toimituspäälliköksi matkailulehti Mondoon huhtikuun alussa. Joanna Palmén aloittaa uudessa tehtävässään 1.4. ja Niklas Thesslund 16.4.

Imagen toimituksen henkilöluku pysyy neljässä. Imagessa on ollut aiemminkin kaksi toimituspäällikköä, viimeksi vuonna 2008. Ratkaisu mahdollistaa tiiviimmän yhteydenpidon avustajiin ja aiempaa paremmat puitteet journalistisen sisällön luomiseen myös sähköiseen mediaan.

 

26.3.2012 Mikko Numminen