Laserskater – Yön ritari

Teksti: 
Tero Kartastenpää
Kuva: 
Jussi Särkilahti

Suomalainen supersankari Laserskater on auttanut ihmisiä hädässä jo 14 vuotta. Image seurasi nykyajan hyväntekijää Helsingin seudulla.

Helsingin rautatieaseman ikkunasyvennyksellä istuu peloton mies. Hän tuijottaa tiukasti asemapihan ihmisvilinään. Pitkä ja jäntevä rullaluistelija on valmis puolustamaan avuttomia ja heikkoja.

Kun hetkeksi kääntää katseensa, Laserskater on jo kiitänyt asemahalliin partioimaan. Enää kuuluu vain rullien hurinaa. Huh, hän on nopea.

Laserskater on tiettävästi ensimmäinen oikea suomalainen supersankari. Hän on osa kansainvälistä Real Life Superheroes -liikettä, ihmisiä jotka vapaa-ajallaan ryhtyvät supersankareiksi. He ovat tavallisia ihmisiä, jotka pukeutuvat trikoisiin ja lähtevät auttamaan lähiseutunsa asukkaita.

Ohikulkijat tuijottavat ihmeissään, kun Laserskater luistelee läpi asemahallin. Hänen pitää olla tarkkana, koska hän on nähnyt näillä kulmilla ennenkin ongelmia.

"Yleensä juuri keski-ikäinen mies alkaa suotta soittaa suuta tarjoilijalle. Olen silloin tarvittaessa pyytänyt vartijat paikalle", sankari kertoo.

Tällaisia ovat nykyajan urotyöt. Supersankari ei ahkeroi palavien rakennusten tai aseistautuneiden rikollisjengien kimpussa. Laserskater on saattanut pelokkaan naisen kotiin yöllä, palauttanut lompakoita ja kerännyt tiskejä ravintolassa. Pienet ystävälliset teot tekevät hänestä sankarin.

Vuonna 2005 hän tilastoi tehneensä 23 hyvää tekoa. Viime vuonna määrä oli jo huomattavasti suurempi. Kerjäläisten auttaminen: 50 kertaa. Tarjoilijoiden tippaaminen: 166. Ovimiesten tippaaminen: 32. Katumuusikoiden tippaaminen: 74. Keräykseen lahjoittaminen: 100. Turistien ja muiden ihmisten neuvonta: 8. Poliisin tai vartijoiden auttaminen: 2. Yleisen järjestyksen ylläpito: 2. Kadonneen omaisuuden palautus: 2. Muut hyvät teot: 144. Yhteensä: 580 hyvää tekoa.

 

Laserskater on supersankariporukassa veteraani. Vuosia rullaluistelua harrastanut pääkaupunkilaismies huomasi 1990-luvun puolivälissä, että ihmiset saattoivat luonnostaan pyytää pientä apua häneltä, nopealta kuntoilijalta.

"Usein tultiin kysymään tietä, ja pari kertaa soitin ambulanssin loukkaantuneelle. Oli mukava olla hyödyksi."

Hän päätti vuonna 1996 luoda auttajaminälleen hahmon. Sankarin esikuva on amerikkalainen sarjakuvahahmo Skateman, yhden numeron ajan roistoja rullaluistimilla hätyytellyt shortsiasuinen supersankari. Laserskaterin sankaroinnissa yhdistyy rakkaus rullaluisteluun, alakulttuureihin ja hyväntekeväisyyteen.

Hän partioi 12 vuotta Helsingin katuja amerikkalaisen katupartioryhmän Guardian Angelsin pinssi rinnassaan, mutta samankaltaisten auttajien löytäminen netistä innosti hänet tositoimiin vuonna 2008. Real Life Superheroes -yhteisössä kymmenet naamiosankarit kokoontuvat nettifoorumilla jakamaan kokemuksiaan ja lisäämään tunnettuuttaan.

Yhteisön kannustamana Laserskater otti yhä valvovamman roolin kotiseudullaan. Elokuussa 2008 Kaisaniemen puistossa erästä naista seurasi hämäräperäinen mieskaksikko. Laserskater katseli tilannetta kaukaa ja aisti siinä jotain outoa. Hän otti pikaisen spurtin lähelle miehiä ja näyttäytyi ylväästi. Miehet hätkähtivät ja kääntyivät pois.

"Menin näkyville. Jos miehillä oli pahat aikeet, niillä olisi ollut myös todistaja."

Ongelmia ei siis ratkaista nyrkkien mäiskeellä vaan vaikka hankkimalla todisteita. Laserskater uskoo näkyvään ja ennaltaehkäisevään valvontaan.

Miehen nopeus ja outo asu saattavat laskea kynnystä pyytää häneltä apua. Kuten silloin, kun Helsingin rautatieasemalla eräs isä huuteli huolissaan lapsensa perään. Isä pyysi ohi rullaavaa Laserskateria kiertelemään asemarakennusta. Sankari huomasi lapsen harhailemassa sadan metrin päässä kulman takana ja saattoi perheen yhteen.

Hänen varustevyönsä tärkein ase vääryyttä vastaan on pieni kolikkosäilö. Siitä hän antaa rahaa katusoittajille, kerjäläisille tai vaikka nuorille, joilta puuttuu 50 senttiä bussilipusta.

"Hei, taas se menee!" nuori nainen huudahtaa kaverilleen. Laserskater kaartelee rautatieaseman edessä ja lähestyy kuvaajaa näyttävästi. Poseeraaminen on supersankareilla hallussa.

Tällä kertaa Helsingin keskustan illassa ei näy kerjäläisiä, joten Laserskater ottaa kunnon spurtin Sokoksen edessä.

Hän kiertää liiskaantuneen juustohampurilaisen. Humalainen kaljatölkkimies alkaa pomppia sankarin ympärillä. Laserskater ponnistaa karkuun. Alkoholi on supersankarin arkkivihollinen, se saa ihmiset käyttäytymään arvaamattomasti.

"Ei saa panikoitua, pitää selviytyä, pitää varautua", hän neuvoo.

Viime kesänä mopopoika löi Laserskateria käsivarteen. Kerran eräs hyökkääjä otti sankarin kuristusotteeseen. Näistä tilanteista hän selvisi säikähdyksellä.

"Mun mielestä Suomessa ei ole kovin vaarallisia paikkoja", hän sanoo ja rullaa taas kulman taakse.

Mies on niin nopea, että on hankala saada otetta, onko hän oikeasti meidän kaikkien puolella. Meidän täytyy kurkistaa maskin taakse.

 

Asunnon ovessa lukee tavallisen miehen tavallinen sukunimi, mutta emme voi sitä paljastaa. Tämä on Laserskaterin koti. Rauhallisessa lähiössä sijaitseva kerrostaloasunto on sankarimme Lepakkoluola, hänen Yksinäisyyden linnakkeensa.

Siviilipersoona kättelee vieraitaan jämptisti. Hänellä on päällään siviilivaatteet: mustat farkkumikroshortsit, solmio ja lyhythihainen pikkutakki. Hän ohjaa peremmälle, istuu nojatuoliinsa ja ristii paljaat säärensä.

Yksiön sisustus on yksinkertainen ja vanhahtavan retro. Videonauhurin päällä odottaa Masters of the Universe -kasetti, sen vieressä toimistopöydällä on Commodore 64 -lerppuasema ja seinillä on kuvia jokiveneistä.

Laserskater puhuu selkeitä ja lyhyitä lauseita.

"Jokainen voi olla oman pienen elämänsä sankari. Kuten J. Karjalainen laulaa."

Laserskater suojelee todellista identiteettiään. Hän huomauttaa, jos keskustelu lipsuu liikaa yksityiselämään. Tyypillistä supersankarille.

Jotain meille kuitenkin paljastuu. Laserskaterin siviilipersoona on yli nelikymppinen, it-alalla työskentelevä, yksin asuva mies. Hän on kasvanut sarjakuvien ja roolipelien parissa. Hänen kirjahyllyssään on Tolkienia, Batman-kirjoja ja runsaasti historiallisia tietokirjoja. Aikoinaan Laserskaterin siviiliminä on opiskellut humanistisia tieteitä yliopistossa.

Sarjakuvien supersankareilla on aina takanaan suuri trauma, joka ajaa hyväntekoon. Sama ilmiö on yleistä myös Real Life Superheroes -joukossa, mutta Laserskater kertoo suurpiirteisesti kokeneensa vain normaaleja lapsuuden ja muun elämän vastoinkäymisiä.

Hän kuitenkin korostaa, että muiden auttaminen valitsi hänet, ei päinvastoin. Hän sanoo löytäneensä elämän tarkoituksen kristinuskon opeista. Muille hyvän tekeminen on kaiken pohja.

Hän sivuaa puheessaan useita ajankohtaisia hänelle tärkeitä aiheita: kerjäämisen sallimista, aselakien kiristämistä ja poliisin katunäkyvyyden lisäämistä. Sankari lukee harrastuksenaan muun muassa Nietzscheä, Marxia ja Schopenhaueria ja omaksuu heiltä ajatteluunsa hyvät puolet. Hänestä hyväntekijän on hyvä tiedostaa omien tekojensa seuraukset.

"Nietzschen mukaan suuret kiitollisuudenvelat eivät tee kiitollisiksi vaan kostonhimoisiksi. Autettu saattaa tuntea alemmuutta ja alkaa vihata auttajaansa."

Hänestä olisi epätervettä, jos Laserskater ja siviiliminä sekoittuisivat. Esimerkiksi hänen työkaverinsa tietävät vain, että hän harrastaa vapaa-ajalla ahkerasti rullaluistelua. Kun ihmiset eivät tiedä sankareiden henkilöllisyyttä, supersankariliike ja auttamisen aate saavat huomion.

Siviilipersoona katoaa toiseen huoneeseen. Sieltä kuuluu kymmenen minuutin ajan kolinaa, rapinaa ja kilinää. Sitten olohuoneeseen rullailee uljas hahmo yölaseissaan. Se on Laserskater.

Hänellä on vaaleat nahkahanskat, metalliketju ranteessa ja nivelsormus keskisormessa. Varustevyöllä on kamera, pieni piilotettu videokamera, korkkiruuvi ("joskus pitää avuksi avata viinipullo"), radio, taskulamppu, vilkkuvalo, ensiapuvälineet, työkalusarjat ja kuuluisa laservalo.

"Se on koriste. Yöllä pyydetään usein, että näytän punaista täplää."

 

Tällaisten sankarien juuret ovat myyttisten yksinäisten sankarihahmojen kotimaassa, Yhdysvalloissa. Ensimmäiseksi tosielämän supersankariksi nimitetään chicagolaista The Foxia, joka alkoi vuonna 1969 paljastaa ympäristörikkomuksia. Amerikkalaisten supersankarien määrä lisääntyi huomattavasti 9/11-iskun jälkeen, kun mediassa palomiehiä kutsuttiin sankareiksi ja amerikkalaisille iskostui mieliin, että tavallinen ihminen voi tehdä suuria sankaritekoja.

Laserskaterista sankarointi on yksi versio perinteisestä asukas- ja kansalaispartioinnista.

"Meidän ajatuksemme on, että maailman voisi muuttaa. Real Life Superheroes voi olla starttimoottori, joka käynnistää oikean moottorin."

USA:ssa on äskettäin tehty toimintakomediaelokuva Kick-Ass supersankariksi ryhtyvästä nörtistä. Sen suosio on lisännyt alan harrastajia, erityisesti Seattlessa on paljon uusia yrittäjiä. Kaupungin poliisit ovat tosin tuskastelleet, kun naamioituneet nuoret miehet ovat joskus rynnänneet estämään huumediilerien kauppoja ja saaneet puukosta.

Sankareita on myös useissa Euroopan maissa. Lähellä Suomea seikkailevat huumeita vastustava norjalainen Diesel ja tanskalainen No Wonder Woman, joka tekee kotiaputyötä. Sankarittarien määrä on kasvussa.

Suomikin saattaa pian saada oman naissupersankarinsa: nimen Arctic Fox taakse piiloutuva nainen on ilmoittanut Real Life Superheroesin foorumilla alkavansa estää eläinsuojelurikoksia ja polkupyörävarkauksia.

Laserskaterilla on ohjeet kaikille, jotka haluavat ryhtyä taistoon pimeitä voimia vastaan. On selvitettävä, onko valmis vakavaan työhön. On valittava oma erikoistumisalue, nimi ja asu. Pitää opetella oman kotiseudun kulmat niin, että tietää aina vaaratilanteissa ainakin kolme pakoreittiä.

Tärkeintä on, että sankarin vakaumus on kestävällä pohjalla.

"Ihminen ei voi olla täysin epäitsekäs olento. Auttaminen on aina osittain myös oman arvon pönkitystä, ja joka muuta väittää, valehtelee."

 

Vaikka Laserskater on Suomessa harvinaisuus, hänen eetoksensa ei. Tämä aika synnyttää monille ihmisille halun auttaa muita ainakin joskus. He eivät vain pukeudu sankaritrikoisiin.

Hyvän mielen tavoittelu ja hyviin tekoihin kannustaminen näkyy kaikkialla. Sosiaalisessa mediassa, etenkin Facebookissa, ihmiset tykkäävät toistensa tekemisistä ja toivottavat muille hyviä asioita. YouTubessa ilahdutetaan muita hullunkurisilla ideoilla, jotka voivat saada valtavan fanikunnan. Yhdysvalloissa on todettu, että tositelevisio on jo saavuttanut ilkeilyhuippunsa ja katsojat haluavat nyt hyvää mieltä tuovia ohjelmia.

Miljardöörit ovat lahjoittaneet isoja summia hyväntekeväisyyteen. Hyväntahtoisuutta tuodaan esiin kuluttamisessakin, esimerkiksi Porkkanamafian kaltaisissa kannatusryhmissä ja vaikkapa reilun kaupan, luomun ja lähiruoan kampanjoissa.

Tästä vuosikymmenestä puhutaan hyväntahtoisuuden paluun aikana, ironiaan ja ahneuteen kyllästymisenä. Maailmanparantamisesta on tullut yhä hyväksytympi elämäntapa. Laserskaterin kaltaisia pienten hyvien tekojen tekijöitä ei enää väheksytä.

 

Supersankari liukuu ulos luolastaan. Ulkona naapurin lapsi laskee pulkkamäkeä ja huutaa: "Toi on boksereissa."

Laserskater ei siitä hätkähdä. Hänen ilmeensä muuttuu jykevämmäksi ja hän asettaa oikean käden ryhdikkäästi varustevyölle samalla tavalla kuin vartijat ja poliisit aina tekevät.

Lähdemme Helsingin keskustaan, jossa Laserskater on tänäkin syksynä partioinut 3–5 iltana viikossa. Hän valitsee reittejä nopeasti niin, että välttää lumikasat. Lumi on kuin kryptoniittia: se pysäyttää vauhdin ja vahingoittaa luistimia. Onneksi kylmänkestokyky on yksi miehen supervoimista. Paljassäärinen mies ei koskaan ole flunssassa.

Kampin kauppakeskuksen ovella näemme ensimmäisen, pienen hyvän teon. Käytävällä linkkaa kipsijalkainen mies keppien kanssa. Laserskater pitää ryhdikkäästi selällään ovea auki niin kauan, että mies pääsee ohi.

Hän nyökkää miehelle ja ottaa nopeat rullaukset kohti hissiä. Maan pinnalla supersankarilla on omia tarpeita. Hän rullaa pankkiautomaatille ja odottaa kiltisti jonossa omaa vuoroaan nostaa rahaa.

"Tuo vitun runkkari on tuolla!" suomalainen mies huutaa kavereilleen.

"Are you serious", toinen nuori mies huutaa ja heittää lumipallon perään.

Kyllä sankari on tosissaan. Samalla hän tietää, että tämä kaikki on hiukan naurettavaa. Vaaleat shortsit on vedetty niin ylhäälle, että pyllynkannikoiden alaosat vilahtelevat. Huudot ja katseet seuraavat luistelijaa joka ilta.

On Laserskaterilla fanejakin. Hän kertoo blogissaan usein "söpöistä tytöistä", joita hän on auttanut tai jotka ovat halunneet jutella ja ottaa valokuvia. Joku on jopa halunnut kosketella hänen vatsalihaksiaan.

"Tietty narsismi liittyy tähän, kuten näyttelijöillä. Palautteen pitää valua kuin vesi hanhen selästä. Auttamisen pitää olla pääasia, ei sen hahmon."

Negatiivisen palautteen ohittamisen voisi nimetä yhdeksi Laserskaterin superkyvyistä. Se olisi hyödyllinen taito monelle muullekin ihmiselle. Kerran joukko nuoria heitteli sankaria lujaa kovilla karkeilla. Hän pysyi ilmeettömänä ja sai passiivisella vastarinnallaan jengin häipymään.

"On sitä pilkallista naureskelua kuullut. Sitä ei pidä pelätä, jos tälle tielle lähtee. Se kuuluu supersankariuteen. Jos pelkää, voi pysyä kotona."

 

Kaupunki on nyt niin rauhallinen, että Laserskater voi pysähtyä juomaan lempijuomaansa, hanaolutta. Hän katselee Mannerheimintien ihmisvilinää kantakahvilansa ikkunoista.

On oltava tarkkana. Sankari on kuullut Helsingissä liikkuvasta taskuvarkaiden jengistä. Haukansilmäinen Laserskater tuntee tarkkaan rikostilastot ja seudun avoimet rikostapaukset.

Edessä olevina talvikuukausina Helsinki joutuu selviämään hetken ilman supersankariaan. Lumisen ajan hän kuntoilee, syventää tietojaan ja harrastaa perinteistä hyväntekeväisyyttä. Kun kaduilla taas pystyy rullaamaan, Laserskater tekee paluun maaliskuussa.

Antaa miehen ottaa viimeiset spurtit. Pian tutut pyllynposket vilahtavat katuvaloissa. Niistä tietää, että tänä iltana kaupunki saa levätä rauhassa.

 

 

Image 12/2010