Beta

Artikkeli

Image tarjoaa parasta suomalaista aikakauslehtijournalismia pitkässä ja lyhyessä muodossa.

Miten ihmeessä Tom of Finlandin nahkaiset homosonnit löysivät patalappuihin ja lakanoihin painettuina tiensä ihan tavallisten anoppien joululahjapaketteihin, kysyy Antti Holma. 

 

Dome Karukoski Helsingin Sanomissa 14.2.2016: [Tom of Finlandin] kuvia katsoessaan monet näkevät vain isoja munia, Karukoski sanoo. ”Mutta entä jos laitatkin käden sen kohdan päälle ja tarkastelet kuvaa uudestaan. Silloin voi ymmärtää kuvien todellisen luonteen, sen mistä kuvien ihmisten elämässä on kysymys. Kyse on vapaudesta. Ja se on iso asia.”

Mutta niin on munakin.

Lisää »

Kiasmaa johtava Leevi Haapala haluaa museoon nuorempia tekijöitä ja sanoo, että instituutiomuseon johtaminen tuo ihan erilaisen vastuun kuin pienemmissä gallerioissa kuratointi.

 

ARS-95-näyttelyssä kansa kohahti verta ja spermaa myllyttäneistä tehosekoittimista. Nyt Kiasmassa ovat puhuttaneet Jenni Hiltusen feikkisaamenpukuteos sekä Jani Leinosen VIP-avajaisiinsa tuomat romanikerjäläiset. Miten taidekohut ovat muuttuneet?

Lisää »

Valokuvaaja Outi Törmälä kuvasi naisia, jotka eivät pidä peilikuvastaan. Esseisti Anu Silfverberg pohtii, miksi itse toteuttaa kauneusihanteita, joita samalla inhoaa.

 

Minulle tapahtui 1990-luvulla kolme asiaa: aikuistuin, löysin feminismin ja tutustuin seksuaaliseen häirintään. Asiat liittyvät toisiinsa.

Lisää »

Monet miettivät tennareissa ulkonäköä ja mukavuutta. Lempimerkilläsi saattaa kuitenkin olla rotupolitiikkaan ja luokkataisteluun liittyvä historia. 

 

Ala-asteella sain Reebokin Pump-tennarit, joihin pystyi pumppaamaan ilmaa. Se oli hauskaa: painelin pyöreää punaista ”nappia” kengän kielessä ja tunsin, kuinka kenkä tiivistyi jalkani ympärillä. Äiti työskenteli yrityksessä, joka toi Reebokeja maahan. Hän sai niitä edullisesti tehtaanmyymälästä. Tossuni herättivät ihailua ja huomiota.

Lisää »

Tuomas Nyholm on dekkareita kirjoittava jääkiekkotoimittaja. Siitä huolimatta hän sanoo keskittyneensä elämässään herkkiin asioihin.

 

Siitä on kohta jo kymmenen vuotta, kun maailma oppi sanomaan ”kovaksi keitetty” ruotsiksi. Stieg Larssonin Millennium-sarja käynnisti ilmastonmuutoksen. Lukijakunta, joka oli jo louhinut tyhjäksi illuusiottomaksi piestyt jenkkidekkarit ja kotoiset brittipoliisikirjat, käänsivät katseensa kohti ennen puhtoisina pidettyjä pohjoismaita.

Lisää »

Mitkä Facebook-päivitykset ärsyttävät eniten? Ne joissa hehkutetaan ihania asioita, varoitetaan Facebookin tietosuojasta, kerrotaan päivän tapahtumista ilman punchlinea tai huolestutaan maailman menosta? Eivät. Eivätkä edes ne, joissa jaetaan latteita elämänviisauksia tai arkikuvahaasteita.

Nämä päivitykset ovat liikuttavia. Niiden pilkkaaminen on kuin ivaisi lapsen tarinoiden epäloogisuutta.

Ärsyttävintä on snobbailu, älyllisellä ylemmyydellä leuhkiminen.

Lisää »

Sivut